Mikä siinä on että jos tänne kirjoittaa nuorensa ongelmista niin heti on joku "kiltin" nuoren omahyväinen vanhempi saarnaamassa:"annatko juoda, ei minun lapseni ainakaan" jne.jne... Ei kai kukaan vanhempi toivo että lapsi dokais ja vetäis röökii yms. Mutta lapset ovat erilaisia,toinen kapinoi enemmän,toinen vähemmän.Kun lapsi lähtee ovesta ulos ei voi perässäkään kävellä.Ja vaikka kuinka yrittäisi puhua järkeä ei nuori välttämättä usko.
Moni vanhempi tuntuu myös autuaasti unohtaneen minkälaista oli olla murros ikäinen.Oma kasvatukseni oli aikanaan hyvinkin autoritäärinen ja ehkä juuri siksi tuli kokeiltua yhtä sun toista,salaa tietenkin koska kotona ei uskaltanut mitään kertoa.
Eikö olisi tärkeintä koittaa säilyttää mahdollisimman luottamukselliset ja avoimet välit nuoreensa? Murrosikähän on sitä elämän opettelua,pääasia että että seisotte lapsenne rinnalla ja koitatte tukea mahdollisuuksien mukaan.
Te joiden nuoren murrosikä on helpompi,olkaa onnellisia älkääkä tuomitko heti vanhempia joiden nuorilla on vaikeampaa.
Moni vanhempi tuntuu myös autuaasti unohtaneen minkälaista oli olla murros ikäinen.Oma kasvatukseni oli aikanaan hyvinkin autoritäärinen ja ehkä juuri siksi tuli kokeiltua yhtä sun toista,salaa tietenkin koska kotona ei uskaltanut mitään kertoa.
Eikö olisi tärkeintä koittaa säilyttää mahdollisimman luottamukselliset ja avoimet välit nuoreensa? Murrosikähän on sitä elämän opettelua,pääasia että että seisotte lapsenne rinnalla ja koitatte tukea mahdollisuuksien mukaan.
Te joiden nuoren murrosikä on helpompi,olkaa onnellisia älkääkä tuomitko heti vanhempia joiden nuorilla on vaikeampaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin.. Aikuiset unohtavan millaista on olla nuori.
Monet ovat vielä sellaisia että kun on täysin oppinut ja hyvässä ammatissa niin ''minä en koskaan ole ollut tuolainen'' eli kusi noussut nuppiin.
Kaikki me olemme joskus kapinoitu vanhempiamme kohtaan. (pois lukien nämä vanhempien perseen nuolijat jotka eivät koskaan uskaltas vieläkään sanoa vanhemmilleen vastaan)
Mitä enemän tulee ikää sitä enemän katoaa nuoruuden muistot.
Kaikki me joskus olemme olleet kusipäitä. Melkein kaikki meistä on juonut itsensä känniin ja polttanut röökiä 13 -18 vuotiaana.
Jokainen meistä on sanonut joskus kavereilleen että vanhemmat ovat kusipäitä kun eivät päästä bileisiin tai tekemään jotain muuta.
-SDoG kuittaa.
PS. Ajattele kuin nuori niin ymmärrät nuorta.
Todellakaan en ole unohtanut millainen olin itse nuorena; kapinoin ja väittelin etenkin äitini kanssa ja tiesin olevani oikeassa. Tiesin myös, että äitini oli ylihuolehtiva (sukupuuttoon kuoleva äitilaji?), minua harmitti, etten saanut lupaa mennä juuri minnekään. Fiksu kun olin(olen), en ole ikinä edes kokeillut tupakanpolttoa. Alkoholia en nauttinut koskaan alle 18-vuotiaana. Mitä nyt joskus sukuloimassa sain rippikoulun jälkeen lasillisen viiniä.
Niinikään jos välit vanhempiin ovat kunnossa, ei ole mitään miksi kapinoida! Näin oli kaikilla ystävilläni.
Hyvä ruoka, parempi mieli.
Meillä oli uskovaiset vanhemmat. En olisi koulussa saanut osallistua edes tanssiin eikä korttiakaan saanut pelata. En uskaltanut kapinoida. Kun tilasin kosmetiikkaa omilla kesätyörahoillani 17-v. , vanhempani tarkistivat, ettei ole meikkejä. Meikkejä sain tilattua kaverin osoitteeseen kaverin kanssa yhteistilauksena ja pidin ne piilossa, meikkasin juuri ennen kouluun lähtöä ja sitten lähdin niin, ettei vanhempani huomanneet. Koulusta tultua ehdin pestä pois ennenkuin olivat kotona.
Meillä ei hyväksytty sitäkään, että lapsilla olisi poikaystäviä, edes täysi-ikäisenä. Vanhempani tuntuivat olevan sitä mieltä, että lapset ovat heille kuuluvaa omaisuutta niin kauan kuin he elävät. Mutta kun muutin omilleni, aloin nauttia elämästä siitäkin edestä. Räkäkännejä en monesti ottanut, mutta poikien seurasta "nautin". Tupakkaa kokeilin kerran, se harmittaa.
Jöö, noh sanotaanko näin että se teini on paljon helpompi ottaa tosissaan jos se puhuisi edes suomea.