Osa 6
Ginny oli aivan kunnossa, hieman säikähtänyt vain. Ron oli saanut hänet sopivasti kiinni juuri ennen maahan osumista. Kaikki olivat kuitenkin sitä mieltä, että lentäminen saisi siltä päivältä jäädä ja päättivät palata Kotikoloon.
Perillä Ginny ja Hermione menivät kahdestaan jutellen Ginnyn huoneeseen. Harry ja Ron aikoivat alkaa pelata velhoshakkia, mutta Sirius tuli heidän luokseen ja kysyi, olisiko Harrylla hetki aikaa jutella hänen kanssaan kahden. Harry nyökkäsi, ja Ron lähti etsimään Frediä ja Georgea. Harry seurasi Siriusta Weasleyn olohuoneeseen takan ääreen.
Sirius halusi tietää, mitä Harrylle oli kesän aikana tapahtunut, vaikka Harry olikin lähettänyt hänelle pöllöpostia vähintään kerran viikossa. Harry kertoi, että oli ollut lähes koko kesän huoneessaan ja lukenut koulukirjojaan, sillä Dursleyn perhe ei ollut kovinkaan mukavaa seuraa.
-Entä särkikö arpeasi missään vaiheessa? Sirius jatkoi kyselyään. Harry pudisteli päätään. Miksi hänen kummisetänsä kyseli hänen arvestaan? Oliko Voldemort kenties vaaninut häntä jossain vaiheessa kesää?
-Eikä mitään tavallisuudesta poikkeavaa ole tapahtunut?
-Ei, ei yhtään mitään ellei sitä lasketa, että Dudley laihtui puolikiloa. Harry vastasi. Häntä alkoivat huolestuttaa Siriuksen kyselyt.
-Onko jotain sattunut? Onko Voldemort kenties yrittänyt lähestyä minua? hän kysyi Siriukselta.
-En tiedä. Siksi kysyinkin. Pimeyden Lordista ei ole kuulunut mitään koko kesän aikana ja se onkin epäilyttävää. Sirius vastasi hänelle näyttäen synkältä.
-Ajattelimme Dumbledoren kanssa, että hän olisi saattanut yrittää etsiä sinut käsiinsä. Tämä jatkoi.
Harrystakin oli omituista, ettei Voldemortista ollut kuulunut koko kesänä mitään. Viimeksi, kun tämä oli ollut vallassa, oli toinen toistaan kamalampia asioita tapahtunut lähes päivittäin, mutta nyt ei ollut tapahtunut mitään erikoista kolmivelhoturnauksen päättymisen jälkeen.
Samassa Harry muisti, ettei ollut nähnyt myöskään Hagridia sen jälkeen. Tämä oli lähtenyt jonnekin rehtori Dumbledoren käskystä.
-Missä muuten Hagrid on? Miksei häntä kutsuttu minun syntymäpäivilleni? hän kysyi Siriukselta.
-Hän lähti jo viime lukukauden lopulla Madame Maximen kanssa etsimään jättiläisiä. Toivottavasti he löytävät ne ennen Voldemortia, jotta saamme ne puolellemme. Sirius selitti.
Harry alkoi todella vasta nyt ymmärtää tilanteen vakavuuden. Voldemort keräsi joukkojaan, samoin kuin hyvätkin velhot omiaan. Taistelu hyvän ja pahan välillä oli jo alkanut, vaikka mitään ei oikeastaan ollut tapahtunutkaan, vielä. Pian kuitenkin koittaisi hetki, jolloin käytäisiin lopullinen taistelu velhomaailman (ja kenties jästienkin) kohtalosta. Ja Harrysta tuntui, että hänellä tulisi olemaan vielä iso osa siinä taistelussa. Tuntui kuin valtavaa kiven järkälettä olisi työnnetty hänen harteilleen. Vastuu painoi raskaana. Lisäksi hän tunsi edelleen syyllisyyttä Voldemortin paluusta. Jos hän ei olisi päästänyt Matohäntää karkaamaan, tämä ei olisi voinut palata.
Sirius painoi kätensä Harryn olkapäälle ja katsoi poikaa lohduttavasti.
-Älä huoli. Olet turvassa täällä Kotikolossa minun kanssani, ja kun palaat taas Tylypahkaan, voit olla varma, ettei Voldemort pääse lähellesi, sillä edes hänellä ei ole voimia Dumbledoren voittamiseen.
Ginny oli aivan kunnossa, hieman säikähtänyt vain. Ron oli saanut hänet sopivasti kiinni juuri ennen maahan osumista. Kaikki olivat kuitenkin sitä mieltä, että lentäminen saisi siltä päivältä jäädä ja päättivät palata Kotikoloon.
Perillä Ginny ja Hermione menivät kahdestaan jutellen Ginnyn huoneeseen. Harry ja Ron aikoivat alkaa pelata velhoshakkia, mutta Sirius tuli heidän luokseen ja kysyi, olisiko Harrylla hetki aikaa jutella hänen kanssaan kahden. Harry nyökkäsi, ja Ron lähti etsimään Frediä ja Georgea. Harry seurasi Siriusta Weasleyn olohuoneeseen takan ääreen.
Sirius halusi tietää, mitä Harrylle oli kesän aikana tapahtunut, vaikka Harry olikin lähettänyt hänelle pöllöpostia vähintään kerran viikossa. Harry kertoi, että oli ollut lähes koko kesän huoneessaan ja lukenut koulukirjojaan, sillä Dursleyn perhe ei ollut kovinkaan mukavaa seuraa.
-Entä särkikö arpeasi missään vaiheessa? Sirius jatkoi kyselyään. Harry pudisteli päätään. Miksi hänen kummisetänsä kyseli hänen arvestaan? Oliko Voldemort kenties vaaninut häntä jossain vaiheessa kesää?
-Eikä mitään tavallisuudesta poikkeavaa ole tapahtunut?
-Ei, ei yhtään mitään ellei sitä lasketa, että Dudley laihtui puolikiloa. Harry vastasi. Häntä alkoivat huolestuttaa Siriuksen kyselyt.
-Onko jotain sattunut? Onko Voldemort kenties yrittänyt lähestyä minua? hän kysyi Siriukselta.
-En tiedä. Siksi kysyinkin. Pimeyden Lordista ei ole kuulunut mitään koko kesän aikana ja se onkin epäilyttävää. Sirius vastasi hänelle näyttäen synkältä.
-Ajattelimme Dumbledoren kanssa, että hän olisi saattanut yrittää etsiä sinut käsiinsä. Tämä jatkoi.
Harrystakin oli omituista, ettei Voldemortista ollut kuulunut koko kesänä mitään. Viimeksi, kun tämä oli ollut vallassa, oli toinen toistaan kamalampia asioita tapahtunut lähes päivittäin, mutta nyt ei ollut tapahtunut mitään erikoista kolmivelhoturnauksen päättymisen jälkeen.
Samassa Harry muisti, ettei ollut nähnyt myöskään Hagridia sen jälkeen. Tämä oli lähtenyt jonnekin rehtori Dumbledoren käskystä.
-Missä muuten Hagrid on? Miksei häntä kutsuttu minun syntymäpäivilleni? hän kysyi Siriukselta.
-Hän lähti jo viime lukukauden lopulla Madame Maximen kanssa etsimään jättiläisiä. Toivottavasti he löytävät ne ennen Voldemortia, jotta saamme ne puolellemme. Sirius selitti.
Harry alkoi todella vasta nyt ymmärtää tilanteen vakavuuden. Voldemort keräsi joukkojaan, samoin kuin hyvätkin velhot omiaan. Taistelu hyvän ja pahan välillä oli jo alkanut, vaikka mitään ei oikeastaan ollut tapahtunutkaan, vielä. Pian kuitenkin koittaisi hetki, jolloin käytäisiin lopullinen taistelu velhomaailman (ja kenties jästienkin) kohtalosta. Ja Harrysta tuntui, että hänellä tulisi olemaan vielä iso osa siinä taistelussa. Tuntui kuin valtavaa kiven järkälettä olisi työnnetty hänen harteilleen. Vastuu painoi raskaana. Lisäksi hän tunsi edelleen syyllisyyttä Voldemortin paluusta. Jos hän ei olisi päästänyt Matohäntää karkaamaan, tämä ei olisi voinut palata.
Sirius painoi kätensä Harryn olkapäälle ja katsoi poikaa lohduttavasti.
-Älä huoli. Olet turvassa täällä Kotikolossa minun kanssani, ja kun palaat taas Tylypahkaan, voit olla varma, ettei Voldemort pääse lähellesi, sillä edes hänellä ei ole voimia Dumbledoren voittamiseen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.