Huomaan muuttuneeni aika paljon kuluneen vuoden aikana. Olen vähitellen hyväksymässä itseäni melko ainutlaatuisena ihmisenä.
Kun ennen turvauduin naiseuteni ilmaisussa kaavamaisuuksiin, nykyään elän hillittyä elämää, meikkejäkään en käytä aina, esim. tänään en meikannut. Koen ettei naiseutta ole pakko tuoda niin esille. Se näkyy jos on näkyäkseen.
Hyväksyn etten voi olla samanlainen nainen kuin mitä syntyperäiset naiset ovat. Kun jotkut syntyperäiset naiset sanovat että heillä on raskausarpia muistona lapsen saannista, minä voin sanoa että minulla on puolestaan rintakarvoja. Ne piti kasvattaa että sai aikaan sukusoluja.
Yhä enemmän tuntuu siltä, että sukupuolen korjauksessakin on kaavamaisia polkuja ja jotenkin pitäisi sopeutua kaavoihin. Olet joko homo tai hetero, olet joko mies tai nainen. Leimakirves heilahtaa mikäli ei joraa muiden kanssa dikotomian biisiä.
Minusta on helpottavaa tunnustautua käpykaartilaiseksi. Elän hillittyä omaa elämääni. Tunnustan, että värini on ultravioletti, joka ei näy sateenkaarikansan lipussa. Ymmärrän heitä vaikkei kaikki minua. Toisaalta ymmärrän hyvin heteroperheitä, koska elän heteronomaisessa suhteessa. Heteronormatiivinen en ole kuitenkaan. Jos identiteetti on heteronomainen perheessä, minkäs teet. Oma identiteettini on naisen. Mutta tiedän lähtökohtani ja rajani.
Kun ennen turvauduin naiseuteni ilmaisussa kaavamaisuuksiin, nykyään elän hillittyä elämää, meikkejäkään en käytä aina, esim. tänään en meikannut. Koen ettei naiseutta ole pakko tuoda niin esille. Se näkyy jos on näkyäkseen.
Hyväksyn etten voi olla samanlainen nainen kuin mitä syntyperäiset naiset ovat. Kun jotkut syntyperäiset naiset sanovat että heillä on raskausarpia muistona lapsen saannista, minä voin sanoa että minulla on puolestaan rintakarvoja. Ne piti kasvattaa että sai aikaan sukusoluja.
Yhä enemmän tuntuu siltä, että sukupuolen korjauksessakin on kaavamaisia polkuja ja jotenkin pitäisi sopeutua kaavoihin. Olet joko homo tai hetero, olet joko mies tai nainen. Leimakirves heilahtaa mikäli ei joraa muiden kanssa dikotomian biisiä.
Minusta on helpottavaa tunnustautua käpykaartilaiseksi. Elän hillittyä omaa elämääni. Tunnustan, että värini on ultravioletti, joka ei näy sateenkaarikansan lipussa. Ymmärrän heitä vaikkei kaikki minua. Toisaalta ymmärrän hyvin heteroperheitä, koska elän heteronomaisessa suhteessa. Heteronormatiivinen en ole kuitenkaan. Jos identiteetti on heteronomainen perheessä, minkäs teet. Oma identiteettini on naisen. Mutta tiedän lähtökohtani ja rajani.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ominaisuudet, identiteetti ja suuntautiminen ovat kaikki erillisiä asioita, jotka eivät ole sidoksissa keskenään. Jokaisella ihmisellä on joukko ominaisuuksia, jotka ei sinällään ole naisellisia tai miehisiä, vaikka ne usein niin typioidaan. Sitten ihminen kokee kuuluvansa naisiin, miehiin, molempiin tai ei kumpiinkaan.
Ja lopuksi seksuaalinen kiinnostus voi kohdistua mihin vain tai ei mihinkään. Piste.
Tosta meikkaamisesta. Mä en kyllä osaa olla puolta tuntiakaan herättyäni olla meikkaamatta. Eli pistän viivat naamaan, vaikka kävisin vain roskiksilla tai kököttäisin koko päivän kotona.
Meikkaaminen on vähän sama kuin miehillä parranajo. Enkä mä siihen aamulla kuluta kuin kymmenen minuuttia. Eikä se ole mikään sotamaalaus.
Minä olen löytänyt tyylini, eikä siihen kuulu "sotamaalaus". Kyllähän alussa minäkin meikkasin, ilmeisesti vähän liikaakin koska nyt olen saanut kiitosta nykyisestä tyylistäni ja samalla huomautuksen siitä että meikkasin liikaa alussa. Ehkä olin epävarma läpimenosta, jota yritin parannella meikkauksella. Nyt se ei ole enää tarpeen, olen läpimenevä saunapuhtaanakin. Nykyisin meikkaan vain sen verran kuin on tarvetta, ripset, kulmat, huulipuna ja ehkä hieman luomiväriä (ei sitäkään aina). Kotioloissa vaikkapa roskiksella tai kaupassa käydessä en oikeastaan tarvitse noitakaan. Juhliin sitten meikkaan kunnolla, mutta asiallisesti kuten muutkin naiset, jo senkin takia etten erotu muista.
Tarvetta ei kyllä ole, menen läpi saunapuhtaana uima-altaassakin. Äiti lapselle: "Päästetääns täti ohi". Eikä mun meikkaus ole mikään sotamaalais, vaan kevyt perusmeikkaus, johon kyllä kuuluu aina meikkivoide ja puuteri. Kevyesti.
Minulla tuo meikkivoide ja puuteri oli se "liikaa" ja sen pois jättäminen sai luonnollisen näköiseksi. Ehkäpä tästä tuli ne kehut. Ihoni on sen verran hyvässä kunnossa ettei se kaipaa peitoksi meikkivoiteita ja puuteria kuin silloin kun meikkaan erityisesti jonnekin juhliin.
Ja ihoani on kehuttu. Toisaalta huolehdin kasvoistani laittamalla niihin suojaksi kosteusvoidetta (Esim. Estée Lauderin DayWear Plus). Naisen iho tarvitsee kosteutusta pakkasilla ja etenkin keväällä. Meikkivoidetta käytän vain jos olen ollut epiloitavana, punaisuuden peittämiseksi. Puuteria en käytä.
Ripset ovat minulla luonnostaan pitkät ja tummat. Siis niihin ei tarvitse takkuainetta. Kulmat ovat runsaat ja nypityt. Huulipunaa käytän etenkin silloin kun huulet tuntuvat kuivilta. Siinäkin hillitty sävy.
Yksinkertaisesti tykkään näyttää luonnolliselta.
Olen ollut tällä palstalla pelkästään n. vuoden. Vaikka olen pitkiä aikoja ollut kommentoimatta, niin olen seurannut keskustelun etenemistä. Heli on aivan tuuttu kirjoittaja viimetalvesta, jolloin hän ei ollut vielä rekistöröitynyt käyttäjä.
Olen likimain 10-vuotta etsinyt tietoa sukupuolenkorjauksesta mm. netistä ja viimeisen vuoden aikana on tullut jopa tv:stä useampi juttu asian tiimoilta.
Moni Helin näkökanta vaikuttanee vanhanaikaiselta kokemustietotaidolta, jota tänäpäivänä pyritään toteuttamaan käytännössä. Monessa nettioppaassa, kirjoituksessa ja jopa lääkärien kirjoittamassa kolumnissa on todettu, että esim. epillaatio jää helposti omakustanteiseksi ja kalliiksi ja jotakuinkin ainoaksi tehokkaaksi tavaksi hoitaa asia pois järjestyksestä. Näissä kirjoituksissa ei ole huomioitu juuri koskaan, että Helsingissä on sairaalan yhteydessä oma laserepilaattori ja että hoito tapahtuu polikäynnin hinnasta.
Heli vetoaa monesti "vanhaan oppimäärään" hoitojen osalta, mutta esim. minä olen ns. samassa veneessä Helin kanssa ja tiedän, että minulle ja monelle muulle on tarjottu mahdollisuutta tavanomaisen mielenterveyden hoidon tukeen hoidon aikana ja jälkeenkin. Olen perehtynyt monina vuosina mielenterveydenhoitoon ja hoitojen epäkohtiin, mutta osaisitko esim. sinä Heli ajatella, että kanssa käyminen mielenterveysalan ihmisten kanssa saattaisi olla samanmoisesti positiivista kuin transtukimuksessakin? Mielestäni sinun Heli kannattaisi käydä purkamassa ajatuksia ja paineita muuallakin kuin vertaistukiverkossa.
Heli esiinty helposti jonkimoisena konkarina ja ennen kaikkea julkisesti siten, että hänet tunnistetaan helposti muuttujana. Ensinnäkin kyseinen toiminta sotii monia näkemyksiä vastaan siinä, että halutaan piilotua massaan ja tämän lisäksi Heli kokee itsensä ainutlaatuiseksi muihin nähden. Ajatus tästä on edellen kuin kopio Setan sivuilta, jossa mainitaan, että trans-sukupuolinen kokee olevansa täysin yksin tässä maailmassa asiansa kanssa, mutta toisaalta nykymenetelmin katsoisin, että yhä nuorempi näillä sivuilla liikkuja saattaa tunnistaa itsensä yhä nopeanmmin transihmiseksi ja että meitä on muitakin.
Puhuaksemme naiseudesta, niin siinä moni on oikeassa, että tekee sen jonka kokee hyväksi taikka välttämättömäksi, mutta jos puhumme trans-sukupuolisuudesta, niin monelle heräte asiaan tulee esim. tapojen, henkisen minän taikka puolittain tahattoman pukeutumisen myötä. Myös minulta on mennyt "roviolle" monet tiitti ritsikat ja hameet ennen kuin olen hyväksynyt itse itseni.
Toivon, ettei Helistä tule trasihmisten marttyyriä taikka sen kummempaa kuningasta vaan, että Heli kykenisi jonkin menetelmän kautta ymmärtämään sen, että hän on vain yksi meistä ja että muutoksenkin tapahtuessa Heli kykenisi säilyttämään edes hyvinvointinsa ja ehkä muuttumaan henkisestikkin nuorempien joukkoon, johon hän on mielestäni tervetullut iästään huolimatta.
Vielä, että ymmärän häntä ihmisenä erittäin hyvin vaikka olen itse nuorempi, niin minulta on monen asian suhteen odotettu ja vaadittu ns. vanhanaikaisuuksia ja tapoja jotka ei ole ollut voimassaolevan lainsäädännön mukaisia omana aikuiselämäni aikana. Tunnen siis liiaksikin iäkkäitä ihmisiä ja heidän vanhanaikaisia käsityksiään monestakin eri asiasta ja ikäväkseni olen todennut, että terveydenhuoltokin pyrkii kohtelemaan minua helposti laittomin ja vanhanaikaisin menettelytapojen mukaisesti. Tämän vuoksi joudun monessaki nasiassa näkemään mm. henkisesti merkittävästi enemmän vaivaa kun moni muu ihminen ymmärtääkseni niitä ihmisiä joidenka kanssa joudun tekemisiin. Olennaisinta useimiten on siis se, että menetän loppujen lopuksi kaikista "hoidoista" huolimatta terveyteni ja useimiten siksi, että asioitani vie iäkkäämpi ja hankalasti suhtautuva ihminen. Toivon vain, että jos ja kun Heli kykenee käyttämään nykyaikaisia palveluita ja menettelytapoja hyväkseen, niin käytä ihmeessä, äläkä koskaan enää ylläpidä edes omissa käsityksissäsi vanhanaikaisuuksia. Ota siis huomioon myös ne ihmiset jotka mahdollisesti kävelevät jalanjälkiäsi pitkin.
Kerroin vain omasta kokemuksestani naisena.
Juuri tällaisia te olette kaltaistesi kanssa. Pyritte kasvattamaan.
Oikeasti kannattaa pitää itsestään käsitystä, että on ainoa laatuaan. Samoin läheisistään ja kanssaihmisistään.
Näin muodostuvat ihmissuhteet ovat hedelmällisiä ja antoisia. Ihmisen pitää ensin hyväksyä itsensä, jotta oppisi hyväksymään lähimmäisiään ja heidänkin tarpeitaan. Olet oikeassa että tässä terapia auttaa monia. Minä kuitenkin olen asian erinomaisen hyvin sisäistänyt. Kiitos huolenpidosta.
"Monessa nettioppaassa, kirjoituksessa ja jopa lääkärien kirjoittamassa kolumnissa on todettu, että esim. epillaatio jää helposti omakustanteiseksi ja kalliiksi ja jotakuinkin ainoaksi tehokkaaksi tavaksi hoitaa asia pois järjestyksestä. Näissä kirjoituksissa ei ole huomioitu juuri koskaan, että Helsingissä on sairaalan yhteydessä oma laserepilaattori ja että hoito tapahtuu polikäynnin hinnasta."
Huvittaisiko sinua kertoa, miten ihmeessä laserlaite helpottaa vaaleakarvaisen epilaatiota? Voin helpottaa vastaamista kertomalla oikean vastauksen: ei mitenkään! Karva jonka juuri on väritön ei reagoi mitenkään laserepilaatioon. Sitä ei siis voi edes heikentää kyseisellä hoidolla, vaan se jatkaa kasvuaan ihan entiseen malliin. Ainut tapa hoitaa nämä värittömät karvat on neulaepilaatio. Ainut paikka saada neulaepilaatiota ovat yksityiset kosmetologit. Ainut tapa kustantaa nämä hoidot ovat omasta pussista maksaminen.
En ole kuullut todisteita että Suomesta löytyisi ainuttakaan transnaista, jonka kasvojen karvat olisivat kaikki tummajuurisia ja siten poistettavissa kokonaisuudessaan laserilla. Paljon todennäköisempää on että 30-100% karvoista on vaaleita. Näiden poisto ei sitten ole halpaa lystiä, varsinkaan jos ei satu asumaan suurkaupungissa, joissa epilaatiopalveluja on tarjolla. Ei ole mitenkään mahdotonta, että neulaepilaatiosta joutuu maksamaan kaksinkertaisen hinnan koska matkakulut nousevat niin korkeiksi.
Ihmettelen kyllä, jos joku ei näe tässä epäkohtaa.
Heli on niitä harvoja jotka yleisessä keskustelussa on toistamiseen tuonut esille tarpeen neulaepilaatioon. En ole muista lähteistä kuullut, että iso osa hoidettavista välttämättätarvitsisi neulaepilaatiota.
Minulla partakarvoista oli noin 50% vaaleita, joille hoitojärjestelmän laserepilaatio ei mahtanut mitään ja olen ne joutunut poistattamaan kosmetologilla neulaepilaatiossa. Vieläkin on jotain jäljellä vaikka mustat onkin poltettu pois.
Tunnen ainakin pari transnaista joilla on ollut vaalea parta (blondeja) ja parran on joutunut kokonaan poistattamaan omaan laskuun kosmetologilla.
Olen samaa mieltä että 100% mustapartaisia on suomalaisista hyvin vähän, siihen tarvitaan muita "rodullisia" ominaisuuksia.
Jotkut voivat tyytyä siihen että mustat partakarvat saadaan pois, koska ne aiheuttavat leuan sinerryksen. Vaaleita voidaan sitten ajella pois entiseen tahtiin ja joillakin parran kasvu heikkeneekin sen verran etteivät välitä poistattaa vaaleaa partaa. Minulla vaaleatkin karvat olivat niin paksuja ja kasvoivat voimakkaasti että ne oli pakko saada pois.
Vanhoissa kirjoituksissa ovat pitkä'lti ajoilta jolloin ei ollut julkiswenpulen laaseria käytettävissä.
Tässä faktaa
"Because the pigment in the hair is the target for the laser energy, gray or white hair (which lacks pigment) cannot be effectively treated with any laser or light-based device."
http://www.shorelaser.com/LaserHairGen.html
"Koska karvan pigmentti on laserin energian kohteena, harmaata tai valkoista karvaa (jossa ei ole pigmenttiä) ei voida tehokkaasti hoitaa millään laserilla tai valoon perustuvalla laitteella."
Kiva on kinata fysiikkaa vastaan. Ei se Aleksandriittilaseri ole laseria ihmeellisempi laite.
Olet tuhannen 1 kertaa käynyt omakustanteisessa laserissa, joka ei tehoa näillä näkymin vaaleisiin karvoihin??
Jotkut käyvät jo ennakkoon laserissa poistattamassa parran, jotta voivat elää helpommin lain vaatiman tosielämänkokeen parrattomana naisena. Toisaalta miehen iho on paksumpaa ja kestää paremmin laserin kuormituksen. Hoitojärjestelmä antaa laserkäsittelyä vasta kun hormonihoito on alkanut ja ohueksi muuttunut naisen iho on kovilla laserissa. Toisaalta tehokin on parempi kun parrankasvu on jo hieman heikentynyt ja päästään vähemmillä käsittelykerroilla.
Kun mustat karvat on saatu pois, on kosmetologillakin helpompaa poistaa neulaepilaatiolla jäljelle jääneet vaaleat karvat.