Onko kellään tietoa saako vähän yli vuoden ikäiselle enää lähetettä unikouluun, vai onko se vain pienemmille vauvoille tarkoitettu? Juttu on nimittäin niin että kotona ja kotikonstein ei saada meidän tyttöä oppimaan nukkumista, ei sitten millään. Illalla nukuttelut on yleensäkin yhtä tuskaa vaikka tyttö olis väsynytkin, ennen nukahti aina tissille, mutta ei enää kun tosi harvoin vaan. Sänkyyn kun kellauttaa seuraa hirvittävä huuto, lapsi huutaa ihan hengenhädässä, oikeesti, ei sitä voi siellä huudattaa kun toinen ei saa huutamiseltaan enää edes happee vedettyä ja nikottelee ihan henkihieverissä. Sitten koitan nostaa viereen tissille. Tulos: vähän aikaa luputtaa, mutta sitten alkaa siinäkin armoton vääntö, pystyyn pitäis päästä vaikka väkisin ja hirvee huuto jos en päästä.
Ainoo paikka missä meidän neiti nukahtaa tyytyväisenä on vaunut. On ihan onnessaan kun kannan olkkariin ja peittelen vaunuihin köllimään. Siihen nukahtaa nopeasti tyytyväisenä. Mikäs siinä , siitä sitten vaan äiskä kantaa jossain vaiheessa nukkuvan lapsen omaan sänkyyn, yleensä ei edes herää siihen. Mutta mun mielestä se vaan tuntuu jotenkin väärältä että lasta ei nukuteta omaan sänkyyn vaan vaunuihin olkkariin, ja mitäs sit kun se ei enää mahdu niihin? Mut muunlaiset nukutustavat on tosiaan yhtä tuskaa.
Ja sit kun tytteli on nukkunu about 1-2 tuntia, tulee viimeistään eka herääminen. Se kyllä yleensä saadaan tyyntyyn tutilla/pienellä paijailulla aika hyvin. Mut niitä heräämisiä useimmiten tulee alkuyöstä vielä pari kertaa, eikä ne enää ole niin helposti tutilla tms. tyynnyteltävissä vaan pitää roikkua pinnasängyn laidalla rauhottelemassa puolikin tuntia ja pahimmassa tapauksessa nostaa tissille mihin sitten kyllä tyyntyy ja nukahtaakin. Mutta...sitten aamuyöllä n. 3 aikoihin tulee se kamala herääminen...mä kun yritän niin olla sinnikäs et pääsis noista yösyömisistä eroon ja en heti automaattisesti nosta tissille vaan koitan muilla keinoin rauhotella...mut melkein se on niin, että jos ei heti nosta tissille tyttö herää sillä tavalla kokonaan, että kun sitten lopulta luovutan ja nostan tissille se ei enää rauhoitukkaan siihen vaan alkaa jutella ja naureskella ja haluaa selvästi olla hereillä. SIT se onkin ihan kamalaa sen jälkeen nukuttelu-yritykset..mikään ei auta. Aivan ylimaallisen hirvittävä huuto jos yritän omaan sänkyyn kellauttamista.
Näin kuluu rattoisasti pari tuntia, sitten laps lopulta sammahtaa lopen väsyneenä, huudettuaan kurkkunsa käheeks.
Tää on ihan hirveetä, mie en jaksa enää. Tuntuu et jotain on pakko tehä tai multa menee henkinen ja fyysinen terveys kohta kokonaan. Täs on alkanu pelätä iltoja ja öitä ihan tolkuttomasti, aina kun ilta tulee, alkaa jo valmiiks ahdistaan se tuleva yö...
Mies on vielä yötöissä joten siitäkään ei oo apua. Ja sillä on muutenkin paljon lyhyempi pinna kun meikäläisellä, ei se jaksa roikkua kauaakaan pinnasängyn laidalla kun jo käämit palaa, et ei sekään oo meille ratkasu et mies yrittäs vapaapäivinään nukutella. Yksin pitäs tätä jaksaa ja kauan oonkin jaksanu mut ny alkaa tosiaan tuntua et ei enää kestä. Täs ei enää oikeen jaksa iloita mistään, kaikki asiat vaan suututtaa/ahdistaa kun oon jatkuvasti väsyny.
Auttakee hyvät ihmiset, oisko siitä sairaalan unikoulusta apua vai onks se tosiaan vaan pienemmille vauvoille?!?
Ainoo paikka missä meidän neiti nukahtaa tyytyväisenä on vaunut. On ihan onnessaan kun kannan olkkariin ja peittelen vaunuihin köllimään. Siihen nukahtaa nopeasti tyytyväisenä. Mikäs siinä , siitä sitten vaan äiskä kantaa jossain vaiheessa nukkuvan lapsen omaan sänkyyn, yleensä ei edes herää siihen. Mutta mun mielestä se vaan tuntuu jotenkin väärältä että lasta ei nukuteta omaan sänkyyn vaan vaunuihin olkkariin, ja mitäs sit kun se ei enää mahdu niihin? Mut muunlaiset nukutustavat on tosiaan yhtä tuskaa.
Ja sit kun tytteli on nukkunu about 1-2 tuntia, tulee viimeistään eka herääminen. Se kyllä yleensä saadaan tyyntyyn tutilla/pienellä paijailulla aika hyvin. Mut niitä heräämisiä useimmiten tulee alkuyöstä vielä pari kertaa, eikä ne enää ole niin helposti tutilla tms. tyynnyteltävissä vaan pitää roikkua pinnasängyn laidalla rauhottelemassa puolikin tuntia ja pahimmassa tapauksessa nostaa tissille mihin sitten kyllä tyyntyy ja nukahtaakin. Mutta...sitten aamuyöllä n. 3 aikoihin tulee se kamala herääminen...mä kun yritän niin olla sinnikäs et pääsis noista yösyömisistä eroon ja en heti automaattisesti nosta tissille vaan koitan muilla keinoin rauhotella...mut melkein se on niin, että jos ei heti nosta tissille tyttö herää sillä tavalla kokonaan, että kun sitten lopulta luovutan ja nostan tissille se ei enää rauhoitukkaan siihen vaan alkaa jutella ja naureskella ja haluaa selvästi olla hereillä. SIT se onkin ihan kamalaa sen jälkeen nukuttelu-yritykset..mikään ei auta. Aivan ylimaallisen hirvittävä huuto jos yritän omaan sänkyyn kellauttamista.
Näin kuluu rattoisasti pari tuntia, sitten laps lopulta sammahtaa lopen väsyneenä, huudettuaan kurkkunsa käheeks.
Tää on ihan hirveetä, mie en jaksa enää. Tuntuu et jotain on pakko tehä tai multa menee henkinen ja fyysinen terveys kohta kokonaan. Täs on alkanu pelätä iltoja ja öitä ihan tolkuttomasti, aina kun ilta tulee, alkaa jo valmiiks ahdistaan se tuleva yö...
Mies on vielä yötöissä joten siitäkään ei oo apua. Ja sillä on muutenkin paljon lyhyempi pinna kun meikäläisellä, ei se jaksa roikkua kauaakaan pinnasängyn laidalla kun jo käämit palaa, et ei sekään oo meille ratkasu et mies yrittäs vapaapäivinään nukutella. Yksin pitäs tätä jaksaa ja kauan oonkin jaksanu mut ny alkaa tosiaan tuntua et ei enää kestä. Täs ei enää oikeen jaksa iloita mistään, kaikki asiat vaan suututtaa/ahdistaa kun oon jatkuvasti väsyny.
Auttakee hyvät ihmiset, oisko siitä sairaalan unikoulusta apua vai onks se tosiaan vaan pienemmille vauvoille?!?
Vastaukset 7
Vanhimmat
mutta nyt on aika lopettaa. Eli kerrasta poikki. Ei enää tissiä. Ei yöllä, eikä päivällä. Vuoden ikäiselle tavallista maitoa, ei korviketta tai tissiä enää. Etenkään, jos meno on tuollaista.
Meillä oli aivan samanlaista, kunnes lopetin imetyksen ja heitin tutit roskiin. Kerrasta poikki mentaliteetilla. Kolme yötä kitisi, sitten lopetti. Nyt nukkuu 10 tuntia putkeen inahtamattakaan. 12 kuukautta heräili kahden tunnin välein tissille/tutille.
Ei tuollaista tarvitse jaksaa. Sinulla ei ole enää mikään pikku vauva. Selität lapselle asian, ymmärtää enemmän kuin luulet ja pidät pääsi. Soutaminen ja huopaaminen ei auta ketään.
Aloittajan teksti kuulosti hyvin tutulta, paitsi, että meillä on 10 kk:n ikäinen vauva. Yöt ovat samanlaisia ja välissä olimme kokonaan ilman yötissittelyjä, mutta ei se auttanut! Heräilyt jatkuivat ihan samalla lailla, paitsi että takaisin unille saamisessa kesti puolesta tunnista tuntiin, kun se tissillä kävi vartissa...Joten, ei asiat aina ole niin pirun yksinkertaisia! Kaikki tavat ei toimi kaikilla!PISTE.
Meillä on ollu samanlaisia ongelmia yösyömisten ja heräilyjen kanssa. Poika on aina päivisin hereillä oloaikana ihana, kiltti ja hyväntuulinen. Se rakastava hymy on auttanut jaksamaan.
Vielä kymmenen kuukauden iässä poikaa nukutettiin kantoliinassa ja vaunuissa, sänky oli kamala paikka. Yöllä heräiltiin useaan otteeseen ja huudettiin yöpulloa kolmekin kertaa. Päiväunille oli helpompi nukuttaa vaunuihin ulkona. Päivisin poika ei suostunut syömään kiinteää ruokaa, kun olo oli kylläinen yömaidoista. Sitten kymmenenkuukauden iässä neuvolakäynnillä määrättiin kotitehtäväksi unikoulua; ei enää yöpulloa, nukuttaminen omaan sänkyyn yö-sekä päiväunille, ei saa nousta pinnasängyn laidalle jokaisesta kiljahduksesta vaan vasta sitten kun on todellinen hätä, eikä enää nosteta poikaa meidän väliin nukkumaan.
Ensimmäinen yö oli aivan kamala, ei nukuttu juuri ollenkaan vain pikkutorkkuja ja taas poika huutaa pullon perään. Seuraava yö oli jo parempi kun poika söi päivällä hyvin.
Poika on nyt vuoden ja edelleen on levottomia öitä, mutta rauhoittuu yleensä tutilla. Edelleen meillä herätään kuuden aikoihin maitoa juomaan, mutta onnekseni jatketeen unia pari tuntia. Enää ei oma sänky hirvitä vaan nukahtaa suht helposti.
Kun poika oli puolivuotta ajattelin että kyllä meillä sitten vuoden iässä nukutaan hyvin. Nyt sitä taas miettii että vuoteen ei olla nukuttu kertaakaan kokonaista yötä, kuinka kukaan voi jaksaa. Pakko on jaksaa! Meillä onneksi unikoulu auttoi vaikka vielä heräillään, mutta on paljon helpompaa. Kaverin lapsi(5kk) on nukkunut kokonaisia öitä syntymästä lähtien, "onnellinen äiti" ja minä kateellinen. Kukaan ystävä ei voi ymmärtää sitä raastavaa väsymystä ja antaa auttavan käden ja sanoa että nuku! Ei kukaan muu joka ei ole itse ollut samassa tilassa.
Onnea unikouluun, voimia ja jaksamista!
ja kysy sieltä ohjeita unikouluun. Ja uskon kyllä, että sairaalaankin otetaan unikouluun, kun vaan jaksat olla tarpeeksi lujana ettei mikään muu enää teillä auta.
Meillä nyt 5,5kk vauvaa tassutellaan ja yöt ovat yhä rikkonaisia, kun tyttö on niin oppinut biologisen kellonsa tahtiin, että pitää parin tunnin välein päästä luputtamaan. Vaatii kyllä voimia ja pitkää pinnaa. Olen saanut ohjeita neuvolasta ja nyt ihan kotiohjausta keskussairaalan kunto-ohjaajalta, joka on erikoistunut unikouluasioihin. Ja monta kertaa on mulle sanottu, että jos tulee mulle totaalinen tiltti, niin yhteys lastenosastolle ja vauva unikouluun. Sinne ei vaan saa sitten itse mennä mukaan ja tuntuu vielä liian brutaalilta katkaista kaikki yösyönti kerralla.
Esikoisen kanssa ei näitä uniongelmia ollut ollenkaan, joten kyllä lapset ovat erilaisia.
Voimia sulle kovasti ja vaikka kuinka lapsi protestoi päätöstäsi vastaan, pidä tiukasti pintasi.
kaikille vastanneille! Soitinkin tänään neuvolaan, selvitin tilannetta ja kyselin mahdollisesta unikouluun pääsystä. Vastaus vain ei ollut kovin rohkaiseva, se oli tyyliin "sellaista se vaan on, koita jaksaa"...ja unikouluun kuulemma otetaan vain äärimmäisessä hätätilanteessa kun esim. ei ole mitään tukiverkostoa (esim. yh-äidit joilla ei asu sukulaisiakaan lähellä) ja äiti on aivan lopussa. Että tuli semmonen olo niinkuin olisin valittanut aivan mitättömästä asiasta...
Ja neuvolantäti oli vielä sitä mieltä että ehkä mun kannattaa vaan antaa periks, ja antaa sitä tissiä yölläkin kun muuten on niin raskasta se nukuttaminen, likka kun huutaa tissin perään koko ajan. En tiedä oikein mitä ajatella, ensin sain neuvolasta ohjeita et miten pääsis yösyömisistä eroon ja kehotettiin olemaan vaan sinnikäs ja eikä antaa lapselle periks...ja nytkö pitäis sit kuitenkin luovuttaa?! Kun voiskin olla varma et se jäis siihen yhteen yötissittelyyn, mut pelkään et jos annan vähän periks meillä on kohta taas täys rumba öisin päällä, parin kolmen tunnin välein tissille.
Oih voih, kai se riski on vaan otettava. Ehkä tyttö sit jonain päivänä lopettaa yösyömiset ihan itse..toivottavasti.
Paljon voimia ja jaksamista myös kaikille uniongelmien kanssa kamppaileville!
Kun olin joitain viikkoja sitten 8kk lääkärineuvolassa pojan kanssa niin lääkäri oli
ehdottoman varma siitä että tässä iässä (8kk) lapsi ei tarvi enää maitoa öisin,pelkkä tapa ja oli sitä mieltä että pitäisi lopettaa yösyötöt kaikkien parhaaksi. Vauvakin kärsii kun uni katkeilee läpi yön...
Jos vain väsymykseltäsi jaksat, niin luepa Anna Wahlgrenin Lapsikirja. Paksu kirja, mutta mukava lukea ja ohjeet tepsivät.
Sairaalan unikoulusta olen kuullut, että se ei oikeastaan auta lasta nukkumaan paremmin KOTONA, vaan tarjoaa kuoleman väsyneille vanhemmille mahdollisuuden nukkua edes muutama yö kunnolla.
Meillä olen kyllä huomannut, että vauva (10kk) nukahtaa paljon helpommin isänsä tai isoveljensä kanssa, koska ei heiltä edes odota maitoa. Äidin rinnuksille ei kyllä nukahda ellei tissi ole suussa. Niinpä ei kuin äiti matkoille ja isä yksin kotiin vauvan kanssa viikoksi... (ken sen taitaa?)