en tiedä mille palstalle tämänki voi tunkea mutta olen nyt täällä niin olkoon siis täällä. :) ( anteeksi )
Mutta, homman nimi on tällanen: Mä olen kohta 18 v. tyttö ja mä aion opiskella psykiatriksi tai sairaanhoitajaksi. Jokatapauksessa, jos joku haluaa saada apua johonkin kysymykseen tai johonkin, niin minulle voi mailata. Yritän auttaa kaikissa asioissa parhaani mukaan. Mä teen tätä ikäänkuin kokemuksen takia ja minulla on hirve' hinku auttaa kaikkia. :D
Joten, jos mieltäsi painaa jokin, niin rohkeasti vain meiliä tulemaan. Yritän auttaa, mutten minäkään mikään nero ole :)
Tahdon auttaa, koska silloin kun minä apua tarvitsin, en sitä saanut. Se oli kamalaa...
Osoitteeni: [email protected]
toivottavasti pystyn auttamaan..
Mutta, homman nimi on tällanen: Mä olen kohta 18 v. tyttö ja mä aion opiskella psykiatriksi tai sairaanhoitajaksi. Jokatapauksessa, jos joku haluaa saada apua johonkin kysymykseen tai johonkin, niin minulle voi mailata. Yritän auttaa kaikissa asioissa parhaani mukaan. Mä teen tätä ikäänkuin kokemuksen takia ja minulla on hirve' hinku auttaa kaikkia. :D
Joten, jos mieltäsi painaa jokin, niin rohkeasti vain meiliä tulemaan. Yritän auttaa, mutten minäkään mikään nero ole :)
Tahdon auttaa, koska silloin kun minä apua tarvitsin, en sitä saanut. Se oli kamalaa...
Osoitteeni: [email protected]
toivottavasti pystyn auttamaan..
Vastaukset 1
Vanhimmat
hei!
on kiva että on ihmisiä ketkä haluaa auttaa sydämensä pohjasta toisia, mutta pieni varoituksen sana...
olen itse mielenterv.hoitaja suljetulla osastolla ja kokemuksesta tiedän ettei toisten auttaminen ole helppoa, siitä on osattava pitää oma henk.koht elämä erossa niistä asioista, muuten sitä menee itse toisten asioihin liian paljon mukaan ja pahimmassa tapauksessa masentuu auttajakin, siinä on sitten kaksi apua tarvitsevaa.
Itse hakeuduin ko.alalle samasta syystä kuin sinäkin. Olen itkenyt kotonani potilaiden huono-oloa ja elämän vaikeutta, koska otin niin raskaasti heidän ongelmansa. Otin puheeksi ongelmani työpaikalla ja sain henk.koht työnohjausta sekä tukea työkavereilta. Nyt osaan vetää rajan jo siihen. Tavakseni on tullut sanoa että kun laitan hoitsuasun päälleni, on se kuin kilpi jolla suojaan itseäni sen alla ja kun lähden töistä jätän myös työni puvun kanssa työpaikalle. Kyllähän sitä niitä vielä kotona miettii muttei niin raskaasti.
On hienoa että sinunlaisia ihmisiä on!
Muista vain pitää itsestäsikin huoli!
Onnea matkaan:)