Minulla on ollut kaksi vuotta nämä paskaiset housut joista ylimmäinen nappi puristaa ja toiseksi ylimmäinen roikottaa persusta. Sen olen huomannut ettei minulla ole sydäntä laisinkaan tai sitten se on robotin sydän. Töissäkin täällä nyt makaan antiikkisohvalla kun ei ole mitään tekemistä. Katselen ulos ikkunasta ja kaivan napaani. Puut seisovat paikoillaan. Radio kertoo että 50 vuoden kuluttua ihmisen keski-ikä on 120 vuotta. Koskeekohan tämä uutinen minua? En aio laskea. Minulla on robotin sydän – tai ei sydäntä ollenkaan.
Aika kuulemma pysähtyy mustassa aukossa. Räplään johtoani ja lorautan hieman öljyä. Haaveilen robottipuista. Puissa asuu pikkuriikkisiä luikertelevia konematoja. Kiillotan 150 veistä ja saman verran haarukoita – kahteen kertaan. Istun antiikkituolilla ja mutterini syyhyää. Raavin sitä ilman sydäntä. Minulla on robotin sydän tai sitten ei ole. Kun katsoo paneskelevia eläimiä on vaikea rakastaa. Minusta ei loista valoa. Se ei pääse pakoon. Olen syyllinen mutta en arvosta ketään niin korkealle että tuntisin syyllisyyttä.
Makaan sohvalla jälleen. Suljen ylimmän napin. Toukkien otsalamput hehkuvat pimeässä. Olen kone. Aika on pysähtynyt. Minä kulun. Pääsenkö kotiin? Pääsikö kukaan?
Nousen ylös. Astun ulos. En tunne sydäntäni. Ovi takanani on mykkä. Puiden varjoissa juoksee pääjalkainen. Aika nytkähtää liikkeelle.
Tie on pitkä ja hiekkainen.
Aika kuulemma pysähtyy mustassa aukossa. Räplään johtoani ja lorautan hieman öljyä. Haaveilen robottipuista. Puissa asuu pikkuriikkisiä luikertelevia konematoja. Kiillotan 150 veistä ja saman verran haarukoita – kahteen kertaan. Istun antiikkituolilla ja mutterini syyhyää. Raavin sitä ilman sydäntä. Minulla on robotin sydän tai sitten ei ole. Kun katsoo paneskelevia eläimiä on vaikea rakastaa. Minusta ei loista valoa. Se ei pääse pakoon. Olen syyllinen mutta en arvosta ketään niin korkealle että tuntisin syyllisyyttä.
Makaan sohvalla jälleen. Suljen ylimmän napin. Toukkien otsalamput hehkuvat pimeässä. Olen kone. Aika on pysähtynyt. Minä kulun. Pääsenkö kotiin? Pääsikö kukaan?
Nousen ylös. Astun ulos. En tunne sydäntäni. Ovi takanani on mykkä. Puiden varjoissa juoksee pääjalkainen. Aika nytkähtää liikkeelle.
Tie on pitkä ja hiekkainen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.