Meidän reilun 6kk ikäinen poika on useasti ruvennut(useimmiten yöunilla, mutta joskus myös päiväunilla) kesken unien esim. alkuyöstä itkemään todella lujaa, lähes kiljumalla. Kun menen rauhoittelemaan niin ei auta tutti, ei maito, eikä myöskään syliin otto -ei siis minkäänlainen rauhoittelu. Sylissäkin vaan potkii ja sätkii ja huutaa. Tämä huuto jatkuu kunnes laitan täyden valaistuksen makuuhuoneeseen ja herättelen pojan täysin. Eli siis tässä huutovaiheessa hänestä näkee, että hän on puolittain ilmeisesti unessa. Kun hänet saa täysin hereille, hän yleensä rauhoittuu ja on taas hyvällä päällä...mutta nukkumaan ei sitten päästäkään kauheen äkkiä takaisin, koska poika on piristynyt sen verran (ei kauhean mukavaa keskellä yötä).
Mistäköhän mahtaa johtua tällaiset hillittömät kesken unien huudot? onko kenelläkään kokemusta vastaavasta?
Mistäköhän mahtaa johtua tällaiset hillittömät kesken unien huudot? onko kenelläkään kokemusta vastaavasta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
meillä non heräilyä, joka ilmeisesti johtuu siitä, että vauva käsittelee yöllä päivän tapahtumia. eli siis kait näkee unia, ja meillä välillä tulee huuto kohtauksia. unista se varmaan johtuu..
Meillä poika teki tuota 5kk iässä, sitä riitti ehkä pari viikkoa. Neuvolassa sanoivat että voi olla ns. eroahdistusta kun alkaa ymmärtää olevansa äidistä irrallinen olento, ehkä näkee sitte painajaisia tms. Mutta meillä ei myöskään auttanut muu kuin pojan herättely ja valojen päälle laittaminen, että tajusi missä on.
ja sama "vika" on noin viikon nyt joka yö herännyt samoihin aikoihin 3-4 välillä hirveään huutoon, hetken kestää ja sitten rauhoittuu.. tissi ei yleensä kelpaa, sit laitetaan valot ja neiti syö pullosta, samalla sammutetaan ja sit yleensä nukahtaa... on kyllä aika rasittavaa, pitää vaan toivoa et menis ohi PIAN. itse myös epäilen et johtus unista... meillä tosin myös nuhaa ollut, liekkö sillä vaikutusta asiaan kun typy on tukkoisempi...?!
Meillä on noita paniikkihuutokausia ollut useampi, kestivät ehkä viikon tai pari kerrallaan. Poika on muutenkin ollut huononukkumaan, siis heräillyt tissille tunnin välein pitkään. Mutta senkin jälkeen kun on muuten oppinut pois yötissistä ja nukkunut paremmin, on tullut niitä paniikkihuutokausia. Siinä ei tissittelytkään auttaneet.
Joskus kausi tuli samaan aikaan hampaanteon kanssa, niin että siinä varmaan yhdistyi se kipu/kutina ja sitten eroahdistus tms. Varmaankin käsittelee myös päivän tapahtumia ja lisäki joku muu juttu, joka estää rauhoittumasta. Voipi olla pahoja uniakin.
Joskus se liittyi vaan siihen, että oli syväunivaiheessa ja sitten heräsi kesken syvän unen johonkin tosi kovaan ääneen, kuten ohi ajavaan kaivinkoneeseen päiväunilla, tai naapurinpojan huutoon iltayöstä. Jos heräisi "itsekseen" kevytunen aikana, ei olisi niin paniikissa.
Meillä kanssa auttoi vaan se, että poika sai "shokkihoitoa". Valot päälle ja rauhallista mutta kovaäänistä puhetta, musiikkia, tai joskus jopa käärin makuupussiin ja vein hetkeksi parvekkeelle pakkaseen. Siten hänet sai kunnolla hereille. Sen jälkeen maitoa mukista, sylissä seurustelua ja uusi nukutusrumba. Rauhoittui yleensä aika pian takaisin unille.