Kumppanin lihominen

Miehet ovat ylipainoisempia tässä maassa kuin naiset, joten miehet ne enemmän eivät pidä itsestään huolta. Joten vastatkaa miehet... miksi päästätte itsenne repsahtamaan? Ja on aivan luonnollista että katsoo perään kun hyvännäköinen vastakkaisen sukupuolen edustaja kävelee vastaan. Oma mieheni on hyvännäköinen ja rakastan häntä enkä koskaan häntä vaihtaisi, mutta kun upea adonis kävelee vastaan, katson perään! Ja väittäisin että jokainen tekee samoin.

Tästähän keskusteltiin vasta vähän aikaa sitten. Ja melkein samanlaisella aloituksella kuin mitä itse kirjoitit nyt.

Niin. Vaikka se puoliso olisikin lihonut, niin ei se jos mies muita katselee tarkoita sitä että hän vartalon takia olisi vaihtamassa vaimoaan toiseen. Kaikkia miehiä viehättää hoikat naiset ja mikäs siinä, saa kai sitä katsoa ilman että vaimo hyppii seinille kun vähän vilkaisee hoikkaa naista joka sattuu kävelemään samassa liikkeessä. :)

Itse olen nainen ja parisuhteessa elävä sellainen. Meillä tilanne on toisinpäin. Mieheni on lihonut suhteemme aikana, mutta itse olen välttänyt liiemmän sellaisen. Olin alipainoinen kun aloimme seurustella, nyt olen normaalipainoinen, hoikka nainen. Ja tarkasti vahdinkin että painoni pysyy siinä missä haluan sen pysyvän. Vaikka olenkin lihonut sitten suhteemme alun, olen onnellinen ja tyytyväinen, koska olen nyt terve. Mieheni rakastaa minua ja minä rakastan häntä. Ei siinä lihomisella ole mitään tekemistä. En minä häneen alunperinkään rakastunut kropan takia. Mutta tämä on vain mun näkemys, joku toinen voi olla erimieltä. :)

Kyllä minä ainakin näen velvollisuudeksi kertoa puolisolle jos tämä lihoo ihan hillittömästi ja se alkaa olla terveysriski. Asia erikseen jos olisi alkanut alunperin "lihavan" miehen kanssa seukkaamaan, niin sitten olis turha myöhemmin narista että kun "oot niin lihava, etkö vois laihduttaa kun mua etoo". Jos alat siis parisuhteeseen tieten tahtoen tietynlaisen tyypin kans, niin silloin pitää hyväksyä toinen kaikkineen, eikä katua jälestä että "aloin sitten lihavan ihmisen kans seukkaamaan ja nyt haluisin kuitenkin hoikan vastaavan".

Jokainen on vastuussa itsestään. Jos puoliso dumppaa sinut siinä vaiheessa kun olet tuhdisti ylipainoinen talipallo, etkä ole edes yrittänyt tehdä asialle mitään vaikka kumppani on kauniisti yrittänyt huomauttaa että sun mitata alkaa olla aika huolestuttavassa kunnossa... niin mielestäni dumppaaminen on oikeutettua. Kaikkea ei tarvitse sietää. Itsestäänhuolehtiminen kuuluu myös parisuhteeseen. Jos olet alkanut seukata hoikan tapauksen kanssa, kai sitä olettaa että se jatkossakin pysyy sellaisena ja huolehtii linjoistaan eikä ala heti lihomaan kun suhde virallistetaan. :)

Mutta onnekkaita ovat naiset joiden miehet rakastavat heitä tuhdimpanakin. Ja onhan paljon miehiä jotka pitävät enemmän pehmeistä, naisellisista kropista, kun treenatuista ja sporttisista sellaisista. Eli näkisin osittain tuonkin olevan parisuhdekohtaista, eli eiköhän ne puolisot halua toisiaan silti vaikka toinen olis vähän tuhdistunut.

puolitoista vuotta avioliitossa. Liittomme aikana mieheni on lihonut noin 13kg ja minä olen laihtunut 23kg.

ei ole muuttunut mihinkään 5 vuotta kestäneen suhteemme aikana. Mutta minä tarkkailen painoani lähinnä itseni vuoksi, sillä en halua, että minusta tulee samanlainen ylipainoinen kaikista sairauksista (jotka johtuvat ylipainosta) valittava rupsahtanut ämmä. Kaiken lisäksi en voisi sietää, jos en pystyisi nousemaan portaita 6. kerrokseen läähättämättä.

No, itsellä painon samana pitäminen on toisaalta helppoa, syön normaalisti, ja minulla on hevonen, joten on pakko lähteä 6 kertaa viikossa tunniksi urheilemaan, huvitti tai ei.

olen ihmetellyt. En ole kyllä paras vaihtoehto tähän vastausta antamaan, koska itse olen laihtunut suhteemme aikana pois kaiken ylimääräisen. Ja kyllä mieheni tykkää minusta enemmän tällaisena hoikkana kuin pullerona. Ei ole sitä vartaloa ikävä ollenkaan, haluanhan näyttää mieheni silmissä hyvältä eikä hän pidä läskeistä.

tilastojen valossa suomalaiset miehet ovat naisia lihavampia... Sillä miltä asia sinusta näyttää ei ole kovinkaan suurta merkitystä, koska ihminen valikoituu elämänsä aikana tiettyihin piireihin ja havaitsee huomattavasti helpommin omaan logikkaansa liittyviä asioita kuin niistä poikkeavia, jolloin poikkeuksien havaitseminen on työläämpää...Näin ollen tilastot ovat ihmistä vähemmän subjektiivisia tiedon esittämisessä (täysin objektiivista tietoa kun tuskin on olemassa)... Sinun argumenttisi voin kumota sillä omassa tuttavapiirissäni näkyvällä tosiasialla, että minun tuttavapiirissä naiset ovat huomattavasti miehiään hoikempia..

Varmaan se menee niin, että yhteen mentäessä nainen alkaa syödä miehen ruokatottumusten mukaan. Ihan tutkitustikinhan miehet syövät epäterveellisemmin kuin naiset. Mutta he myös kestävät sitä ruokavaliota lihomatta elimistön kuluttaessa enemmän. Naisella ruokailutottumusten muuttuessa siis alkaa painokin nousta, eikä siihen välttämättä tajua puuttua riittävän nopeasti. Tai ei välitä.

Tuohon kyttäilyyn nyt en osaa sanoa sen kummempaa. Varmaan kaikkien katse viihtyy esteettisessä kohteessa. Omanikin, varmasti miehenikin. Sou vat? Jos kyttääminen on kovin silmiinpistävää, se on ainoastaan moukkamaista. Jos taas oman kumppanin paino on se oleellisin asia suhteessa, niin varmaan kannattaa sitten vaihtaa aina kumppania, jos tämä pääsee rupsahtamaan.

Miehet ne näyttävät hirveiltä kaljamahoineen ja kaljuineen. Kyllä naiset säilyvät paremmin muodossaan ja näyttävät nuoremmilta.
Ja kyllä naisetkin vilkuilevat komeiden miesten perään, niitä näkee vaan niin HARVOIN... Miehet kun kyylivät rumienkin perään. Riittää, että naisella on korkokengät jalassa ja siisti takki!!!!

kauppasi valinnut. Suomessa miehistä on prosentuaalisesti suurempi osuus ylipainoisia kuin naisista eli kaupassa kokemasi tilanne on vääristynyt totuudesta. Vai oletko ylikriittinen odotuksissasi naisia kohtaan, kun kavereittesikin naiset ovat sinusta ylipainoisia?

Toisaalta sanoisin myös, että älä huolehdi niin kovin toisten asioita, eivät ne ole sinun murheitasi. Aikuisuus on mm. sitä, että osaa pitää huolen omista asioistaan, eikä pistä nenäänsä aina ensimmäiseksi naapurin puolelle.

Olen samanpainoinen kuin kaksi lasta ja 20 vuotta sitten.

miehestä. Miksi ne eivät huolehdi itsestään?
Hyvin hoidettu iho ja vaatetus katoaa lasten tulon jälkeen.
Hiki haiskahtaa useammin kuin laki sallii.
Kulkevat naistensa kanssa mitään sanomaton ilme kasvoilla ja juuri vahdaten niitä hoikkia ja kauniita.
Kädet taskuissa ja ryhti roikkuu kuin koko elämä olisi tuhoon tuomittu. Vaatetuskin on kuin kirpputorin hylkytavaroista. Verkkareista tulee ainut vapaa-ajan vaate, yök.
Hiukset sen näköiset kuin nuorten trendikampaukset eli näyttää siltä kuin kampa olisi outo kapistus.
Niin että eipä tuolla nää juuri huolliteltuja miehiäkään niidenn pulskien vaimojen rinnalla.

Itse kuuntelin kummissani kun muutamat (todella lihoneet) naiset puhuivat keskenään, että mitä sitä enää itseään kaunistamaan/murehtimaan kiloja KUN OLEMME JO VARATTUJA.....

Pakostakin mieleeni tuli, että heille mies taitaa olla itsestäänselvyys... Ja tuskin miehet ovat samaa mieltä. Kyllähän sitä käydään pesullakin, ettei toisen tarvitse hikeä haistella ;)

Itse teen mielelläni jotain itseni eteen (samalla mieheni eteen) kun ajattelen että mieskin on hyvillään, kun voi "ylpeänä esitellä vaimoaan".

Tämä saattaa nyt näyttää kehumiselta, tämä teksti, muttei niin ole, en aseta itseäni kenenkään yläpuolelle, ja kukin elää tavallaan. Mutta tässä asiassa olen tätä mieltä.
Kyllä sitä pitää suhteen eteen tehdä töitä, myös oman terveyden takiakin.

Olen ollut aina hoikka, kunnes rakastuin mieheen, joka on hieman pullukka (ex).
Hän halusi kokata aina. Itse tein välillä ruokaa, mutta herralle ei ihan kaikki kelvannutkaan. Ruoka oli niin mielettömän rasvaista ja epäterveellistä, että väkisinkin lihoin. En sitten viitsinyt tehdä eri ruokaa itselleni. Ei musta koskaan mitään läskiä tullut, mutta siis maha kyllä kasvoi, täytyy myöntää.

Suhteeseen tuli ongelmia ja mua ällötti tuo elämäntapa. Meille tuli ero ja itse aloin kuntoilla. Löysin uuden urheilijamiehen ja vihdoin saan tehdä itse ruokaa... ja useinmiten ruoka on erittäin terveellistä ja lisättynä vielä urheiluun.
Tässä tapauksessa hoikistuin suhteessa, mutta exäni kanssa syytän suoraan huonosta elämäntavasta häntä. Tappelemaankin se olis ruvennut jos oisin omia ruokia ruvennut tekemään... oli todella vaikeaa.

Nyt täytyy myöntää että elämä on paljon ihanampaa hoikkana. Hyvä olokin vielä lisäksi kun harrastan liikuntaa... ja kyllä, olen huomannut miten muutkin miehet katsoo perääni. Mieheni on ylpeä ja oma itsetuntoni kasvaa. Pettämään en koskaan menisi.

Miehethän yleensä syö paljon rasvaisempia ja epäterveellisempiä ruokia kuin naiset. Kun naiset alkavat seurustelemaan niin ne menettävät oman tahdon ja niin syödään miehen mieliruokia ja tottakai lihotaan. Toinen juttu liittyy myös siihen, että naiset menettää oman tahtonsa. Kaverit unohtuu ja eletään vain miehelle. Mies kuitenkin elää niin kuin ennenkin, harrastuksia ja kavereita riittää. Nainen yksin kotona syö suruunsa suklaata hylättynä ja lihoo.

...tosiaankin todella yksilöllistä! En allekirjoita tuota väitettä ainakaan itseni ja aviomieheni kohdalla. Olen 32v ja ollut yhdessä mieheni kanssa pian 12vuotta (7 vuotta naimisissa), pari lastakin on siunaantunut, mutta olemme kumpikin melkeimpä timmimmässä kunnossa kuin tavatessamme. Myöskään ystäväpiirissämme ei ole naisia, jotka olisivat "repsahtaneet".

Kyllä minulle ainakin on oman itsetunnon kannalta tärkeää, että viihdyn omassa kropassani eikä pitkä parisuhde ja lapset ole vähentänyt intoa pitää itsestä huolta, vaikka välillä ajan löytyminen liikuntaan onkin vaikeaa.

Mielestäni kenenkään ei pidä olla "hoikka ja kaunis" toista miellyttääkseen!

Naisilla ja miehillä on aivan erilainen aineenvaihdunta. Piste.