Erillinen avioeropalsta kiitos

Haloo, siis miksi menisin mielenterveyspalstalle. Yksinhuoltajan ei tarvitse kokea "ahdistusta" loppuelämäänsä, mutta yksinhuoltajuus / yhteishuoltajuus jatkuu senkin jälkeen kun erosta on ns. päästy yli. YH ei tarkota samaa kuin katkeroitunut, iäti avioeron syövereissä vellova ongelmakimppu.
Yksinhuoltajuudessa on monta muutakin asiaa keskusteltavana kuin tapamiisoikeudet ja elatusmaksut tai katkeruus ex-puolioa kohtaan.

yh jo kauan kirjoitti:

Haloo, siis miksi menisin mielenterveyspalstalle. Yksinhuoltajan ei tarvitse kokea "ahdistusta" loppuelämäänsä, mutta yksinhuoltajuus / yhteishuoltajuus jatkuu senkin jälkeen kun erosta on ns. päästy yli. YH ei tarkota samaa kuin katkeroitunut, iäti avioeron syövereissä vellova ongelmakimppu.
Yksinhuoltajuudessa on monta muutakin asiaa keskusteltavana kuin tapamiisoikeudet ja elatusmaksut tai katkeruus ex-puolioa kohtaan.

Saa keskustella, mikä on itselle sillä hetkellä tärkein yksin-tai yhteishuoltajuudessa!!

Miksi muka vain sun ongelmat olisivat tärkeitä?

>Mene narsiistisen mielesi kanssa muille palstoille valittamaan!! Äläkä arvostele muiden murheita tai ongelmia.
Nimenomaan sulle pitää teroittaa, tämä on asialline palsta!! Ei toisten mollaamispalsta!!

yh jo kauan kirjoitti:

Haloo, siis miksi menisin mielenterveyspalstalle. Yksinhuoltajan ei tarvitse kokea "ahdistusta" loppuelämäänsä, mutta yksinhuoltajuus / yhteishuoltajuus jatkuu senkin jälkeen kun erosta on ns. päästy yli. YH ei tarkota samaa kuin katkeroitunut, iäti avioeron syövereissä vellova ongelmakimppu.
Yksinhuoltajuudessa on monta muutakin asiaa keskusteltavana kuin tapamiisoikeudet ja elatusmaksut tai katkeruus ex-puolioa kohtaan.

...nyt pari minuuttia mietittyäni ;) ai-niin... kai sitten pitäisikin mennä mielenterveyspalstalle, kun ei ole ongelmallista olla yh. Sehän tietää vain sitä, että minä kiellä onglmien olemassaolon :D
Kukapa sitä haluaisikaan keskustella siitä, mitä hyvä asioita yksinhuoltajuudessa on tai miten elämä on muuttunut paremmaksi sen jälkeen, kun on päässyt eromyllerryksen yli tai kun elämä on normalisoitunut ja ex:n kanssakin on suht'koht sovussa. Sehän on täysin mahdoton ajatus.
Puhumattakaan siitä, että joku haluaisi keskustella ihan niistä yksinhuoltajien lapsista. HMMM... eihän se se tietenkään voi olla mahdotonta, että lapset jossain vaiheessa pääsevät vanhempien eron yli eihän....!
Siis siirryn mielenterveysosastolle.... mitähän kiinnostavia ongelmia minulle sieltä löytyykään...:D

yh jo kauan kirjoitti:

...nyt pari minuuttia mietittyäni ;) ai-niin... kai sitten pitäisikin mennä mielenterveyspalstalle, kun ei ole ongelmallista olla yh. Sehän tietää vain sitä, että minä kiellä onglmien olemassaolon :D
Kukapa sitä haluaisikaan keskustella siitä, mitä hyvä asioita yksinhuoltajuudessa on tai miten elämä on muuttunut paremmaksi sen jälkeen, kun on päässyt eromyllerryksen yli tai kun elämä on normalisoitunut ja ex:n kanssakin on suht'koht sovussa. Sehän on täysin mahdoton ajatus.
Puhumattakaan siitä, että joku haluaisi keskustella ihan niistä yksinhuoltajien lapsista. HMMM... eihän se se tietenkään voi olla mahdotonta, että lapset jossain vaiheessa pääsevät vanhempien eron yli eihän....!
Siis siirryn mielenterveysosastolle.... mitähän kiinnostavia ongelmia minulle sieltä löytyykään...:D

Mene tunteet ja suhteet palstalle, sitten mielenterveyspalstan jälkeen.
Palstasheriffin jo pitäisi puuttua tuollaiseen kirjoitteluun, joka aina on mollaamassa muiden ongelmia. Omat vain tärkeitä! Jokaisen ihmisen ongelmat ovat aivan yhtä tärkeitä tällä palstalla!
Kuten muillakin ja niihin odotetaan vastauksia suoraan sydämestä, ei perseestä!!

tällä palstalla kirjoitti:

Saa keskustella, mikä on itselle sillä hetkellä tärkein yksin-tai yhteishuoltajuudessa!!

Miksi muka vain sun ongelmat olisivat tärkeitä?

>Mene narsiistisen mielesi kanssa muille palstoille valittamaan!! Äläkä arvostele muiden murheita tai ongelmia.
Nimenomaan sulle pitää teroittaa, tämä on asialline palsta!! Ei toisten mollaamispalsta!!

Pakko vielä jatkaa. Siis kun puhutaan siitä, mikä on itselle tärkeintä yksin- tai yhteishuoltajuudessä.
Minulle on tällä hetkellä yksinhuoltajuudessa tärkeintä se, kuinka paljon nautin siitä ajasta lasten kanssa, kun he vielä asuvat kotona.
Tärkeää on myös se, että valmistaudun henkisesti siihen päivää, kun nuorimmainenkin lähtee elämään omaa elämäänsä ja nauttimaan jälleen pitkästä aikaan elämästä yhden hengen taloudessa.
Tärkeintä on tällä hetkellä myös se, kuinka erikoiselta tuntui se, kun ex-puolisoni kertoi menevänsä naimisiin ja minä sekä lapset aivan vilpittömästi onnittelimme häntä ja hänen kihlattuaan. Ja kuinka tyytyväinen olen siitä, että lapset tulevat ex:n uuden puolison kanssa toimeen.
Tärkeää on myös se, että näen lapsieni siirtyvän aikuisuuteen ja että se myrskyinen aika eroineen ja yksinhuoltajana olemisen alkuvuosineen on vain kaukainen muisto.
Eikä tässä ole mitään mollaamista tai toisten murheiden ja ongelmien mollaamista. Eihän siitä vain ole tullut tabu, että yh voi olla onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä?

P.S. Minäkö narsisti. En todellakaan...

yh jo kauan kirjoitti:

Pakko vielä jatkaa. Siis kun puhutaan siitä, mikä on itselle tärkeintä yksin- tai yhteishuoltajuudessä.
Minulle on tällä hetkellä yksinhuoltajuudessa tärkeintä se, kuinka paljon nautin siitä ajasta lasten kanssa, kun he vielä asuvat kotona.
Tärkeää on myös se, että valmistaudun henkisesti siihen päivää, kun nuorimmainenkin lähtee elämään omaa elämäänsä ja nauttimaan jälleen pitkästä aikaan elämästä yhden hengen taloudessa.
Tärkeintä on tällä hetkellä myös se, kuinka erikoiselta tuntui se, kun ex-puolisoni kertoi menevänsä naimisiin ja minä sekä lapset aivan vilpittömästi onnittelimme häntä ja hänen kihlattuaan. Ja kuinka tyytyväinen olen siitä, että lapset tulevat ex:n uuden puolison kanssa toimeen.
Tärkeää on myös se, että näen lapsieni siirtyvän aikuisuuteen ja että se myrskyinen aika eroineen ja yksinhuoltajana olemisen alkuvuosineen on vain kaukainen muisto.
Eikä tässä ole mitään mollaamista tai toisten murheiden ja ongelmien mollaamista. Eihän siitä vain ole tullut tabu, että yh voi olla onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä?

P.S. Minäkö narsisti. En todellakaan...

Totta turiset, onhan elämää avioeron jälkeenkin. Jos koko ajan vanhoja muistelee, ei koskaan niistä pääsekään eroon ja lopulta sekoaa, kun kaikki kiertää päässä kehää. On kuitenkin ajateltava sitä seuraavaakin sukupolvea, jota siinä kasvattaa. Ei niitä omia pettymyksiä saa heille siirtää eikä kannettavaksi antaa. Lapsia on sen verran älyttävä suojella! Tietysti on hyvä kysyä jos jokin asia mietityttää ja apua tältä palstalta varmasti saa. Vaikeat ajat kestävät aikansa ja ne saakin kestää vaan aikansa.
Hyvää joulun odotusta kaikille!

yh jo kauan kirjoitti:

Pakko vielä jatkaa. Siis kun puhutaan siitä, mikä on itselle tärkeintä yksin- tai yhteishuoltajuudessä.
Minulle on tällä hetkellä yksinhuoltajuudessa tärkeintä se, kuinka paljon nautin siitä ajasta lasten kanssa, kun he vielä asuvat kotona.
Tärkeää on myös se, että valmistaudun henkisesti siihen päivää, kun nuorimmainenkin lähtee elämään omaa elämäänsä ja nauttimaan jälleen pitkästä aikaan elämästä yhden hengen taloudessa.
Tärkeintä on tällä hetkellä myös se, kuinka erikoiselta tuntui se, kun ex-puolisoni kertoi menevänsä naimisiin ja minä sekä lapset aivan vilpittömästi onnittelimme häntä ja hänen kihlattuaan. Ja kuinka tyytyväinen olen siitä, että lapset tulevat ex:n uuden puolison kanssa toimeen.
Tärkeää on myös se, että näen lapsieni siirtyvän aikuisuuteen ja että se myrskyinen aika eroineen ja yksinhuoltajana olemisen alkuvuosineen on vain kaukainen muisto.
Eikä tässä ole mitään mollaamista tai toisten murheiden ja ongelmien mollaamista. Eihän siitä vain ole tullut tabu, että yh voi olla onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä?

P.S. Minäkö narsisti. En todellakaan...

"...se myrskyinen aika eroineen ja yksinhuoltajana olemisen alkuvuosineen on vain kaukainen muisto..."

Siinähän se on kiteytettynä, miksi et osaa asettua tuoreen yksinhuoltajan asemaan. Aika on kullannut muistot. Noin käy meille parjaamillesi valittajillekin, kun meidän erostamme on kulunut 10 vuotta. Oi ja voi, minullakin kohta sen verran, ja edelleen exä aiheuttaa ongelmia minulle SEKÄ lapsille. Minne minä menen valittamaan, jos tämäkin palsta annetaan sinunlaisellesi hiljaisuuden tantereeksi? :)

Hyvien asioiden listasi oli mukavaa luettavaa. Mutta mitä noista "onnenasioista" on keskusteltavaa? Mitä annettavaa toisille?

Nautit kun lapsesi ovat kotona?

No et varmasti aina nauti/etkä nauttinut silloinkaan kun he olivat vaippaikäisiä ja olit juuri eronnut. Ihan turha puhua toisille yh-äideille palturia.

Henkinen valmistautuminen sinkkuelämään?

Minulle tämän työteliään yksinhuoltajuuden jälkeen ei tuota minkäänlaisia vaikeuksia hypätä hiljaiseloon, odotan sitä, ja koska lasten kuuluu lähteä pesästä, asian sisäistäminen ei tuota tuskaa. Niin yksinkertaista; minulla on muutakin elämää kuin lapset.

Onnittelit vilpittömästi exääsi lasten kanssa?

No voi hellanduudelis sentään. Et varmasti ole ainoa valtakunnan suloinen exä, joka on exänsä ja tämän nyxän paras ystävä. Vilpittömästi..? Minäkin toivon vilpittömästi että meteoriitti putoaisi exän ja nyxän päähän - ilman katkeruutta ;D

Lapset ja nyxä? Minäkin olisin onnellinen jos ei nyxä pahoinpitelisi lapsiani henkisesti nyt, kun sossun huomautuksen jälkeen lopetti ruumiilliset väkivallanteot.

Kaikesta huolimatta olen onnellinen yh, mutta kun tarvitsen lohtua ja "kuuntelijaa" tulen tälle palstalle ja huojennan mieltäni ja saan vertaistukea anonyymisti, kasvojani menettämättä, mukavasti omassa kodissani, ymmärrätkö?

Tapa jolla sinä voit antaa hyvästäsi jotain, on lohduttaa aloittelevia, vaikeuksien keskellä olevia yksinhuoltajia, ja kertoa, että jonainpäivänä elämä helpottaa. Ja tehdä se sydämellä, pilkkaamatta ketään valittajaksi. Jos sinulla on vielä lisää kerrotavaa onnellisen yh:n elämästä, tee siitä vilpitön aloitus, ja hio siitä pois omahyväinen sävysi.

Hyvää Joulua ja Kiitos!

Mielelläni, kiitos :D
Silti hieman hassua, jos Äidit & Isät osiossa ei yksinhuoltajuudesta voi keskustella kuin ongelmatapausten kautta.
Poistun tältä areenalta.....

Täällä voi keskustella siitä arjesta.
Toisille se arki on rahan miettimistä, toisille ei.
Laittakaa keskustelut viriämään!!

... ikävänsävyisiä vastauksia ihan asialliseen keskustelunaloitukseen! Aina välillä käyn vertaisryhmää hakemassa näiltä palstoilta, mutta yleensä käy juuri näin: on tosi raskasta etsiä asiaa "mene hoitoon" -mentaliteetilla kirjoitetuista viesteistä. Käsittämätöntä miten provokatiivisesti te ihmiset kirjoitatte toisillenne. Kiitos keskustelun aloittajalle yh:n mukavistakin kuulumisista. Itse samassa tilanteessa 12 vuoden jälkeen ja vaikka arki on rahasta kamppailua, suurimman ilon tuovat kuitenkin ne erosta toipuneet lapset, jotka nykyään innokkaasti menevät viikonloppukotiinsa ja tapaavat veljeään ja uutta aikuista äitipuoltaan mielellään.Suvaitsevaisuutta ja joulurauhaa kaikille tuoreille ja vanhoille eronneille ja yksinhuoltajille! Aika parantaa...