Osa 7
Illan tullen rouva Weasley patisti kaikki nuoret nukkumaan. Harry sai yöpyä Ronin huoneessa. Pojat eivät kuitenkaan saaneet unta. Harry oli kertonut Ronille, mitä oli puhunut Siriuksen kanssa aiemmin päivällä, ja nyt he pohtivat, mitä Voldemort oikein oli puuhannut koko kesän.
-Onko isäsi maininnut kesän aikana mitään Voldemortista? Harry kysyi. Ron kalpeni ja nielaisi. Hän ei voinut ymmärtää, miten Harry pystyi sanomaan Pimeyden Lordin nimen pelkäämättä.
-Ei, hän ei ole maininnut sanallakaan Tiedät-kyllä-ketä. Hän vastasi painottaen kolmea viimeistä sanaa. Harryn ilme muuttui pohtivaksi. Hän ei kuitenkaan keksinyt mitään syytä Voldemortin hiljaiseloon.
Pojat olivat pitkään hiljaa. Myös koko talo oli äänetön. Sitten he kuitenkin kuulivat portaikosta askelia.
-Äitisi varmaan tulee tarkistamaan, nukummeko me jo. Harry kuiskasi.
-Eivät nuo ole hänen askeliaan. Tiedän tarkalleen, miten meidän perhe kävelee, eikä tuo ole kukaan meistä. Ron sanoi huolestuneella äänellä.
-No, ehkä se on sitten Sirius. Harry sanoi ja pujahti peiton alle esittäen nukkuvaa. Hän ei halunnut huolestuttaa kummisetäänsä valvomisellaan.
Askeleet portaissa etenivät hitaasti, aivan kuin tulija ei tuntisi portaikkoa kunnolla. Yksi porras narahti ikävästi, ja kulkija pysähtyi. Hetken oli aivan hiljaista. Kuka portaikossa sitten liikkuikin, tämä halusi luultavasti varmistaa, ettei kukaan kuullut häntä. Mitään ei tapahtunut. Kukaan ei ollut ilmeisesti herännyt ääneen, ja pian askeleet portaissa jatkuivat. Ne tulivat kerrokseen, jossa Ronin huone oli ja pysähtyivät oven taakse. Jälleen oli hetken hiljaista. Sitten ovi työnnettiin hitaasti auki. Harry kurkisti peiton alta oven suuntaan, mutta portaikossa oli niin pimeää, ettei hän nähnyt, kuka oviaukossa oikein seisoi. Varovasti hän haparoi käteensä taikasauvaansa.
Harry ei kuitenkaan ehtinyt tavoittaa sauvaansa ennen kuin ovella seisonut henkilö oli jo astellut huoneeseen ja sulkenut oven perässään. Nyt hän huomasi, että tämä oli suunnilleen hänen pituisensa ja tällä oli kiharat pitkät hiukset.
-Hermione, mitä sinä täällä teet tähän aikaan yöstä? Hän kysyi, ja Ronkin havahtui heti peittonsa alta.
-Niin, eikö sinun pitäisi jo olla nukkumassa? tämäkin kysyi.
Hermione ei vaivautunut vastamaan pojille vaan otti käteensä taikasauvansa. Sitten hän hiipi Ronin huoneen ikkunalle ja veti verhot kiinni. Hän kaivoi taikasauvansa esiin.
-Valois. Sauvan päähän syttyi pieni valotäplä, joka valaisi hänen kasvonsa. Ne olivat huolta täynnä. Hän istui Ronin viereen sängylle ja veti syvään henkeä. Harry ja Ron tuijottivat kumpikin tyttöä odottavasti.
-Kuulin omituisia ääniä pihalta, kuin käheää puhetta, mutta en saanut niistä selvää. Hän viimein sai sanotuksi.
-En halunnut herättää Ginnyä, joten päätin tulla puhumaan teille ensin. Hän jatkoi sitten.
Harry ja Ron katsoivat vieläkin tyttöä odottavasti. He eivät ymmärtäneet, mikä yöllisissä äänissä oli niin kummallista. Hermione oli luultavasti vain nähnyt unta. Kun pojat eivät vastanneet mitään, tämä katsoi heihin suorastaan tuskastuneena.
-Harry, etkös sinä sanonut, että Tiedät-kyllä-kenellä on käheä ääni?
Illan tullen rouva Weasley patisti kaikki nuoret nukkumaan. Harry sai yöpyä Ronin huoneessa. Pojat eivät kuitenkaan saaneet unta. Harry oli kertonut Ronille, mitä oli puhunut Siriuksen kanssa aiemmin päivällä, ja nyt he pohtivat, mitä Voldemort oikein oli puuhannut koko kesän.
-Onko isäsi maininnut kesän aikana mitään Voldemortista? Harry kysyi. Ron kalpeni ja nielaisi. Hän ei voinut ymmärtää, miten Harry pystyi sanomaan Pimeyden Lordin nimen pelkäämättä.
-Ei, hän ei ole maininnut sanallakaan Tiedät-kyllä-ketä. Hän vastasi painottaen kolmea viimeistä sanaa. Harryn ilme muuttui pohtivaksi. Hän ei kuitenkaan keksinyt mitään syytä Voldemortin hiljaiseloon.
Pojat olivat pitkään hiljaa. Myös koko talo oli äänetön. Sitten he kuitenkin kuulivat portaikosta askelia.
-Äitisi varmaan tulee tarkistamaan, nukummeko me jo. Harry kuiskasi.
-Eivät nuo ole hänen askeliaan. Tiedän tarkalleen, miten meidän perhe kävelee, eikä tuo ole kukaan meistä. Ron sanoi huolestuneella äänellä.
-No, ehkä se on sitten Sirius. Harry sanoi ja pujahti peiton alle esittäen nukkuvaa. Hän ei halunnut huolestuttaa kummisetäänsä valvomisellaan.
Askeleet portaissa etenivät hitaasti, aivan kuin tulija ei tuntisi portaikkoa kunnolla. Yksi porras narahti ikävästi, ja kulkija pysähtyi. Hetken oli aivan hiljaista. Kuka portaikossa sitten liikkuikin, tämä halusi luultavasti varmistaa, ettei kukaan kuullut häntä. Mitään ei tapahtunut. Kukaan ei ollut ilmeisesti herännyt ääneen, ja pian askeleet portaissa jatkuivat. Ne tulivat kerrokseen, jossa Ronin huone oli ja pysähtyivät oven taakse. Jälleen oli hetken hiljaista. Sitten ovi työnnettiin hitaasti auki. Harry kurkisti peiton alta oven suuntaan, mutta portaikossa oli niin pimeää, ettei hän nähnyt, kuka oviaukossa oikein seisoi. Varovasti hän haparoi käteensä taikasauvaansa.
Harry ei kuitenkaan ehtinyt tavoittaa sauvaansa ennen kuin ovella seisonut henkilö oli jo astellut huoneeseen ja sulkenut oven perässään. Nyt hän huomasi, että tämä oli suunnilleen hänen pituisensa ja tällä oli kiharat pitkät hiukset.
-Hermione, mitä sinä täällä teet tähän aikaan yöstä? Hän kysyi, ja Ronkin havahtui heti peittonsa alta.
-Niin, eikö sinun pitäisi jo olla nukkumassa? tämäkin kysyi.
Hermione ei vaivautunut vastamaan pojille vaan otti käteensä taikasauvansa. Sitten hän hiipi Ronin huoneen ikkunalle ja veti verhot kiinni. Hän kaivoi taikasauvansa esiin.
-Valois. Sauvan päähän syttyi pieni valotäplä, joka valaisi hänen kasvonsa. Ne olivat huolta täynnä. Hän istui Ronin viereen sängylle ja veti syvään henkeä. Harry ja Ron tuijottivat kumpikin tyttöä odottavasti.
-Kuulin omituisia ääniä pihalta, kuin käheää puhetta, mutta en saanut niistä selvää. Hän viimein sai sanotuksi.
-En halunnut herättää Ginnyä, joten päätin tulla puhumaan teille ensin. Hän jatkoi sitten.
Harry ja Ron katsoivat vieläkin tyttöä odottavasti. He eivät ymmärtäneet, mikä yöllisissä äänissä oli niin kummallista. Hermione oli luultavasti vain nähnyt unta. Kun pojat eivät vastanneet mitään, tämä katsoi heihin suorastaan tuskastuneena.
-Harry, etkös sinä sanonut, että Tiedät-kyllä-kenellä on käheä ääni?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.