kakasvuotta yritystä takana.... aina välillä käyn täällä lukemassa.. ja päätän etten tuu enää. täällä lohdutonta. mutta näin aina kun menkat alkaa jostain yrittää saada toivoa ja voimia.kumpa olis vaan enemmän onnistuneita! mä en halua kuulua tänne palstalle- enkä haluis että kukaan muukaan. Lapsettomuutta on vaikea ymmärtää, miksi? ! kun ei lääkärikään tiedä. en tiiä miten kauheesti lapsettomuus vaikuttaa teillä muilla normaali elämään. mulla jokaiseen päivään nykyään. vaikka tiedän että se ei ainakkan auta tilannetta- stressi. ja sen vatvominen, mutta minkä sille mielen liikkeilleen voi.elokuussa oli tähystysleikkaus ja toivo oli suuri sen jälkeen. mutta joka kuukaus joutuu pettymään, vajota syvemmälle. Tammikuussa alotetaan inseminaatiot..kun löytäis toivon jokaiseen päivään,tarkotuksen. mikään ei vaan meinaa tuntua miltään. onneksi me osataan miehen kans vielä nauraakki...on mulla toi mussukka ainaki.
sattuu
elämän onni?
7809
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tutulta kuulostaa... ei ole aina helppoa ajatella positiivisesti, kun taka-alalla on koko ajan toive lapsesta, lapsesta joka vaan antaa odotuttaa itseään. Jos vain mahdollista, yritä kuitenkin "unohtaa", vaikka et sitä kokonaan tietenkää pysty, mutta jos löytäisit elämääsi jotakin uutta mielekästä, esim. harrastus, lemmikki, matka jne. Pääasia, että pystyisit rentoutumaan ja pääsisit ulos omia ajatuksia lapsettomuudesta. Itselläni oli yritystä takana reilut kaks ja puoli vuotta, kunnes päätimme että olkoon se tässä, jos meille ei lasta suoda hoidoista ja yrityksistä huolimatta, niin laitetaan koira! Koiran pentu laitettiin ja samoihin aikoihin tulin raskaaksi, ilman hoitoja ja ovulaatiotuntemuksia, lämmön mittauksia ja petipuuhia ilman kalenteria. Ilmeisesti elimistöni rentoutui uuden karvaisen perheenjäsenen tultua taloon. Enkä ole ainut jolle on käynyt samoin. Nyt meillä on ihana pieni poika, josta olen sanomattoman kiitollinen. Vilpittömästi toivon teille, kuten muillekin lapsettomuudesta kärsivälle, runsaasti onnea ja paljon plussasäteitä. ****
itse olen käynyt kaiken maailman hoidot läpi yhteensä kymmenen vuotta siihen on mennyt. on kokeiltu omilla soluilla ja vähän muidenkin aina icsillä kun muuten ei toivoa olisi ollutkaan. Niin on rönkitty että ei oikeen eden petihommat enää kiinnostanut. Sitten ainoaksi vaihtoehdoki jäi luovutetut solut joita jonotin puolitoista vuotta ja niillä onnistu nyt meillä on 3kk vanha terve tyttö. Kallista on ollut mutta mitä sillä rahalla menee se johonkin kuitenkin niin miksei tähän tuo luvutuskin maksoi yli 2000 euroa mutta kannatti. Ja kiitos niille ihanille ihmisille jotka kävivät luovuttamassa solujaan sillä kivaa se ei ole ollut eikä niin helppoakaan ainakaan munasolun luovuttajalla. Kyllä usko meinasi mennä mutta millään en voinut luovuttaa. Olen ollut varmaan raskaustestien suurkuluttaja nämä vuodet ja on itketty paljon mutta älä menetä toivoa sitä on aina.!!!
Sillä välin kannattaa yrittää elää ja nauttia elämästä sitten se elämä rauhottuu kun vauva tulee. Se hyvä puoli on että on ehtinyt omiksi tarpeiksi rilluamaan baareissa sun muissa nyt on aika rauhoittua. Ja jaksaa kotosallakin paremmin kun on vähän odotettu sitä jaksaa arvostaa enemmän. Tsemppiä
Vaikka se kaksi vuotta tuntuu varmasti pitkälle ajalle ja tuntuu että toivo on mennyttä. On se kuitenkin näissä asioissa aika lyhyt aika ja teillä on jo noinkin hyvin asiat edenneet että olette jo inseminaatioon menos. Itsellä 7vuotta takana tutkimuksia ja hoitoja ja mistään ei tullut tulosta. mutta nyt meillä on 4kk ikäinen tyttö luovutettujen munasolujen avulla. Niin kuin edellinen kirjoittaja kertookin et se on vaikee taival ja kallis mutta erittäin erittäin ihana lopputulos ja lapsi tuntuu täysin omalle vaikka sitä alussa mietinkin että pystynkö minä lähtemään tälläiseen hoitoon yms. ajatuksia pyöri paljon mielessä. Mutta en ole katunut päivääkään kun tulin raskaaksi ja vauva syntyi. Minä rupesin vasta raskauden aikana käymään läpi tätä lapsettomuus asiaa ja työstän sitä mielessäni edelleen. hoitojen aikana näin jälkeen päin ajateltuna mentiin vaan eteenpäin seuraavista kuukautisista seuraaviin.. ja sitten huomattiin et vuosia on tähänkin touhuun jo mennyt. Helppoa se ei ole, ensimmäisen kerran siinä vaiheessa rupesin luovuttamaan kun meiltä lopetettiin yleisellä puolella hoidot huonon tuloksen takia, silloin tuntui ihan kamalalle ja jouduin olemaan viikkoja pois töistä kun itkin vain ja itkin...se oli kamalaa aikaa ja sitten totta kai ajattelin koko ajan et en voi mennä yksityiselle puolelle hoitoon koska se maksaa niin paljon. muistan kun puhuin äitini kanssa asiasta niin hän sanoi mulle et lapsi rakas ei tässä vaiheessa vielä luovuteta että rahat etsitään jostain ja hän auttaa rahallisesti sen minkä pystyy ja niin sitä sit mentiin ja heti tulosta alkoi tulla! Mutta positiivista on se että on tosiaan kerennyt juosta baareissa ja elää nuoruuttaan ja nyt on ihanaa olla kotona ja ei ole mitään haluja enää juosta missään, elää perheenä ja nauttia pienistä asioista. Tsemppiä hoitoihin ja se on hyvä että huumoria vielä teillä on ja se on iso voimavara!!! Pitäkää siitä kiinni!
rohkaiseva tarina.
Me ollaan kans menossa seuraavaks lahjoitusmunasolu hoitoon.
Paljon onnea koko teidän perheelle!!!
Kiitos paljon ja teille kaikkea hyvää hoitoihin ja toivotaan parasta että onnistutte siinä hoidossa!!!hyvää joulun odotusta teille.
Kuten jo edellä tuli, niin yritä olla stressaamatta....tiedän helppo sanoa mutta käytäntö vaikeaa. Yritä ajatella että aikaa on, niin kauan kuin jaksaa yrittää on toivoa! Sitten kun ei jaksa, tietää kaiken tehneensä ja voi jatkaa elämää, että ainakin yritimme! Itse olemme kymmenen vuotta toista lasta, mutta tuloksetta, joten nyt on lopetettu, kaikemme antaneena, mutta usko tai älä, tästä on hyvä jatkaa! Yritimme ainakin! Ja enää ei huvita hoidot ja tuntuu että enää ei haluaisikaan sitä vauvaa, ihan totta! Joten aika kyllä varmasti tekee tehtäviään kun sille vain antaa sitä aikaa. Tsemmpiä kaikille!
Kiitos ihanista lämpimistä ja rohkaisevista sanoista.. ;) lunta odotellen...joulun odotusta kaikille..