Leinon monitahoinen persoona ja hänen terävät mielipiteensä herättivät jo hänen elinaikanaan myös voimakasta vastustusta. Käsitykset hänen runoudestaan ovat aikojen kuluessa vaihdelleet, mutta Leinon runot elävät yhä, luettuna, lausuttuna ja laulettuna.
Hänet muistetaan ”pyöreänä ja hyväntuulisena poikana”,
Hän tuli ylioppilaaksi hyvin arvosanoin vuonna 1895 ja matkusti Helsinkiin.
He halusivat tuulettaa suomalaista kulttuurielämää.
Runoilija pelkäsi porvarillista elämäntapaa, sen pysähtyneisyyttä. Kapinoitsijan henki heräsi hänessä ja uudistuminen alkoi muuttamalla pois perheen luota keväällä 1908. Vuosi oli murroskohta Leinon elämässä. Tämän jälkeen hän ei enää koskaan ollut samanlainen kuin ennen. Nuori idealisti oli väsynyt olemaan ajan hengen lapsi. Runoilijan nietzscheläinen ajattelutapa voimistui; usko sisäiseen vapauteen. Leino piiloutui suojamuurin taakse.
”Suomen suurin boheemi”
Eino Leino palasi Helsinkiin vappuna 1909. Hänen tavaramerkikseen oli jo Roomassa tullut keppi, viitta ja lierihattu. Ne kuuluivat hänen boheemikautensa tunnuksiin. Negatiivisista arvosteluista huolimatta Leino kiinnosti ihmisiä.
Leinossa yhdistyvä luomisvimma ja itsetuho olivat hiljalleen tehneet tehtävänsä. Eino Leinoa onkin sanottu traagiseksi optimistiksi, joka tiedosti elämän rajallisuuden ja luomisvoiman välisen ristiriidan. Hän eli oman taitelijakutsumuksen ja siitä aiheutuvan sisäisen palon sanelemana elämänsä alusta loppuun, liehuen ja lepattaen. Ravintolat tulivat runoilijalle entisestään tutuiksi
Eino Leino kuoli 47-vuotiaana tammikuun 10. päivänä 1926 Riitahuhdan talossa Tuusulassa. Hänet haudattiin valtion kustannuksella Helsinkiin. Koko Leinon elämä todisti hänen monikasvoista, ”sfinksinomaista” luonnettaan. Kirjailija kutsui itseään ”fantasia-ihmiseksi, jolla ei ole selkeitä äärirajoja”. Rafael Koskimies on puolestaan todennut Leinosta: ”Monipuolinen ja rikasvivahteinen nero hän joka tapauksessa oli.”
Hänet muistetaan ”pyöreänä ja hyväntuulisena poikana”,
Hän tuli ylioppilaaksi hyvin arvosanoin vuonna 1895 ja matkusti Helsinkiin.
He halusivat tuulettaa suomalaista kulttuurielämää.
Runoilija pelkäsi porvarillista elämäntapaa, sen pysähtyneisyyttä. Kapinoitsijan henki heräsi hänessä ja uudistuminen alkoi muuttamalla pois perheen luota keväällä 1908. Vuosi oli murroskohta Leinon elämässä. Tämän jälkeen hän ei enää koskaan ollut samanlainen kuin ennen. Nuori idealisti oli väsynyt olemaan ajan hengen lapsi. Runoilijan nietzscheläinen ajattelutapa voimistui; usko sisäiseen vapauteen. Leino piiloutui suojamuurin taakse.
”Suomen suurin boheemi”
Eino Leino palasi Helsinkiin vappuna 1909. Hänen tavaramerkikseen oli jo Roomassa tullut keppi, viitta ja lierihattu. Ne kuuluivat hänen boheemikautensa tunnuksiin. Negatiivisista arvosteluista huolimatta Leino kiinnosti ihmisiä.
Leinossa yhdistyvä luomisvimma ja itsetuho olivat hiljalleen tehneet tehtävänsä. Eino Leinoa onkin sanottu traagiseksi optimistiksi, joka tiedosti elämän rajallisuuden ja luomisvoiman välisen ristiriidan. Hän eli oman taitelijakutsumuksen ja siitä aiheutuvan sisäisen palon sanelemana elämänsä alusta loppuun, liehuen ja lepattaen. Ravintolat tulivat runoilijalle entisestään tutuiksi
Eino Leino kuoli 47-vuotiaana tammikuun 10. päivänä 1926 Riitahuhdan talossa Tuusulassa. Hänet haudattiin valtion kustannuksella Helsinkiin. Koko Leinon elämä todisti hänen monikasvoista, ”sfinksinomaista” luonnettaan. Kirjailija kutsui itseään ”fantasia-ihmiseksi, jolla ei ole selkeitä äärirajoja”. Rafael Koskimies on puolestaan todennut Leinosta: ”Monipuolinen ja rikasvivahteinen nero hän joka tapauksessa oli.”
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin??