yksinhuoltaja

sitä aiheutetaan jännittämistä ensin päiväkodissa, sitten koulussa ja lopulta aikuisikään asti.

Kun kysyt lapseltasi:Joko jännittää, hän alkaa jännittää jo pelkästä luulosta, että ennen esiintymistä kuuluukin jännittää.

Tuskin olisi jännittänyt ja jännittäisi myöhemminkään, ellei sitä oikein odotettaisi.
Ei kovinkaan fiksu kysymys!

kommenteilla kirjoitti:

sitä aiheutetaan jännittämistä ensin päiväkodissa, sitten koulussa ja lopulta aikuisikään asti.

Kun kysyt lapseltasi:Joko jännittää, hän alkaa jännittää jo pelkästä luulosta, että ennen esiintymistä kuuluukin jännittää.

Tuskin olisi jännittänyt ja jännittäisi myöhemminkään, ellei sitä oikein odotettaisi.
Ei kovinkaan fiksu kysymys!

Lue lisää

kyllä mun mielestä sen edellisen jutun sävy oli herttainen, sehän riippuu ihan miten sen sanoo!
T.alkuperäinen, ja terveisä edelliselle, oli varmaan tippa linssissä!!!

kommenteilla kirjoitti:

sitä aiheutetaan jännittämistä ensin päiväkodissa, sitten koulussa ja lopulta aikuisikään asti.

Kun kysyt lapseltasi:Joko jännittää, hän alkaa jännittää jo pelkästä luulosta, että ennen esiintymistä kuuluukin jännittää.

Tuskin olisi jännittänyt ja jännittäisi myöhemminkään, ellei sitä oikein odotettaisi.
Ei kovinkaan fiksu kysymys!

Lue lisää

Joulujuhla oli ja meni. Esitykset meni aivan nappiin, siis niin nappiin kun 1-4 vuotiailta voi mennä!
Eikä poika missään vaiheessa jännittänyt. Enkä todellakaan kysynyt pojalta jännittämisestä niin, että hänen täytyisi alkaa jännittää, mielestäni lapselta kyseleminen ja "uteleminen" kertoo sitä, että äiti/isi välittää siitä mitä lapsi tekee päiväkodissa. Itseltäni ei koskaan lapsena kyselty jännittääkö, ja minä en yleisön eteen mene!!! Minulle ei koskaan sanottu, että kyllä ne päiväkodin/ala-asteen esitykset hyvin menee... Olisiko se sitten mielestäsi oikein? Että lapsi saa sellaisen kuvan, että äitiä/isiä ei kiinnosta!?!? Tuen ja kannustan poikaani kaikkeen (mikä on sallittua) tekemiseen. Ja olen todella kiinnostunut mitä hän tekee silloin kun itse en ole paikalla. Oli se sitten ihan vain ruoka, mitä hän on hoidossa syönyt.
Jos itse koet kysymykseni noin, varmaan sitten vältät sitä omien lapsiesi kohdalla? Mutta kyllä minä vastaisuudessakin meinaan pojalta kysellä hänen jännittämisestään, tuossa iässä kun helposti tulee se ujostelu, ja silloin äidin on helppo lapselle kertoa että se on turhaa. Jos poikani olisi vastanut minulle, että häntä jännittää, mitäpä luulet, että olisin vastannut? Hienoa, niin pitääkin, pyörry vaikka sinne eteen... EN! Vaan olisin kertonut pojalle, ettei hänen tarvitse jännittää, hyvin se menee, kun he ovat niin kovasti harjoitelleetkin!

Joka tapauksessa, hauskaa joulun ja lumen odottelua kaikille!

T. Äiti joka aiheuttaa lapselleen turhaa jännittämistä (?!)

kommenteilla kirjoitti:

sitä aiheutetaan jännittämistä ensin päiväkodissa, sitten koulussa ja lopulta aikuisikään asti.

Kun kysyt lapseltasi:Joko jännittää, hän alkaa jännittää jo pelkästä luulosta, että ennen esiintymistä kuuluukin jännittää.

Tuskin olisi jännittänyt ja jännittäisi myöhemminkään, ellei sitä oikein odotettaisi.
Ei kovinkaan fiksu kysymys!

Lue lisää

Lapselle on "terveellistä" oppia kaikki tunteet, viha, suru, pelko, ilon, ja mielihyvän lisäksi. Ja kuka niissä tunteissa on paras tukija ja turva kun lapsen oma vanhempi! Sun olis varmaan ihan hyvä lukee toi Tommy Hellstenin virtahepo olohuoneessa. Vaikka se suureks osaks käsittelee vanhemman alkoholi ongelman vaikutusta lapsen kasvuun ja kehitykseen, mutta siellä kerrotaan erittäin tehokkaasti, miksi kaikki tunteet on lapsen hyvinvoinnin kannalta tärkeitä.