sielunvoimaa

Jumala hyväksyy sinut, oletpa miten epävarma hyvänsä.

hyväksyy kirjoitti:

Jumala hyväksyy sinut, oletpa miten epävarma hyvänsä.

Itsensä hyväksyminen tarkoittaa nimenomaan sitä että lakkaa vertaamasta itseään muihin pitäen heitä itseään parempana.
Seuraus tästä on että muiden erilaisuus ei sinua enää häiritse vaan hyväksyt heidät sellaisina kun ovat.
Mikäli haluaa tämän selittää jumalan ansioksi niin olkaa hyvä. Minulle riittää että olen asian oivaltanut.

??? kirjoitti:

Itsensä hyväksyminen tarkoittaa nimenomaan sitä että lakkaa vertaamasta itseään muihin pitäen heitä itseään parempana.
Seuraus tästä on että muiden erilaisuus ei sinua enää häiritse vaan hyväksyt heidät sellaisina kun ovat.
Mikäli haluaa tämän selittää jumalan ansioksi niin olkaa hyvä. Minulle riittää että olen asian oivaltanut.

Kaikille ihmisille on varattu armo eikä siihen vaikuta mitkään ponnistelut. Homot ovat aivan samanarvoisia kuin muutkin ihmiset

vaikeaa kirjoitti:

Kaikille ihmisille on varattu armo eikä siihen vaikuta mitkään ponnistelut. Homot ovat aivan samanarvoisia kuin muutkin ihmiset

Jos nyt olen oivaltanut että olen yhtä arvokas kuin kuka muu tahansa. Ei siis arvokkaampi tai vähemmän arvokas vaan nimenoman yhtä arvokas. Voin siis lakata vertaamasta.

Huomaan myös että emme ole samanlaisia mutta se ei ole arvon mitta vaan kaikesta erialisuudesta huolimatta olemme siis yhtä arvokkaita ihmisinä.

Tämä tarkoitta että yhtä vähän kuin antaisin jonkun asettua yläpuolelleni voin itse asettua jonkun toisen yläpuolelle. Vai kuinka?

Missä vaiheessa armo tulee tähän kuvioon ja mihin sitä tarvitsen?

??? kirjoitti:

Jos nyt olen oivaltanut että olen yhtä arvokas kuin kuka muu tahansa. Ei siis arvokkaampi tai vähemmän arvokas vaan nimenoman yhtä arvokas. Voin siis lakata vertaamasta.

Huomaan myös että emme ole samanlaisia mutta se ei ole arvon mitta vaan kaikesta erialisuudesta huolimatta olemme siis yhtä arvokkaita ihmisinä.

Tämä tarkoitta että yhtä vähän kuin antaisin jonkun asettua yläpuolelleni voin itse asettua jonkun toisen yläpuolelle. Vai kuinka?

Missä vaiheessa armo tulee tähän kuvioon ja mihin sitä tarvitsen?

se jokin mies?

hyväksyy kirjoitti:

Jumala hyväksyy sinut, oletpa miten epävarma hyvänsä.

Kyseisen asian pohtiminen ja epävarmuudentunto on tärkeää ja Jumalalle mieleistä, vaikka Hän on armossaan jokaiselle uskovalle anteeksi antanut. Ihmisen on mietittävä tekojaan, taivaaseenpääsy ei ole asian ydin ja se mitä Jumala ihmiseltä vaatii, vaan se että rakastaa Jumalaa sydämestään. Sitä rakkauden määrää millä Jumala on meitä rakastanut ja on rakastava, ei voi pieni ihminen ymmärtää.

Uskomme kautta meidät katsotaan vanhurskaiksi Jumalan edessä ainoastaan Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ansion perusteella, eikä omien tekojemme tai ansioittemme perusteella. Sen tähden se oppi, että meidät vanhurskautetaan yksin uskosta, on mitä terveellisin, että erityisen lohdullinen oppi.

Uskon vanhurskaus puhuu näin: "Älä kysy sydämessäsi: Kuka voi nousta taivaaseen?" -- nimittäin tuomaan Kristusta maan päälle -- 10:6-8: 5. Moos. 30:11-14

Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.

"Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään." -- Ps. 25:3; Jes. 28:16; Room. 9:33

Kuinka sinä voit tuomita veljesi? Tai sinä toinen, kuinka voit halveksia veljeäsi? Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen. -- Matt. 25:31,32; 2. Kor. 5:10

Säilytä sinä oma uskosi Jumalan edessä. Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo oikeaksi. 1. Joh. 3:21
Mutta se, joka epäröi ja silti toimii, on tuomittu, koska hän ei toimi uskon perusteella. Kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä.

dkjsjfisfj kirjoitti:

Kyseisen asian pohtiminen ja epävarmuudentunto on tärkeää ja Jumalalle mieleistä, vaikka Hän on armossaan jokaiselle uskovalle anteeksi antanut. Ihmisen on mietittävä tekojaan, taivaaseenpääsy ei ole asian ydin ja se mitä Jumala ihmiseltä vaatii, vaan se että rakastaa Jumalaa sydämestään. Sitä rakkauden määrää millä Jumala on meitä rakastanut ja on rakastava, ei voi pieni ihminen ymmärtää.

Uskomme kautta meidät katsotaan vanhurskaiksi Jumalan edessä ainoastaan Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ansion perusteella, eikä omien tekojemme tai ansioittemme perusteella. Sen tähden se oppi, että meidät vanhurskautetaan yksin uskosta, on mitä terveellisin, että erityisen lohdullinen oppi.

Uskon vanhurskaus puhuu näin: "Älä kysy sydämessäsi: Kuka voi nousta taivaaseen?" -- nimittäin tuomaan Kristusta maan päälle -- 10:6-8: 5. Moos. 30:11-14

Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.

"Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään." -- Ps. 25:3; Jes. 28:16; Room. 9:33

Kuinka sinä voit tuomita veljesi? Tai sinä toinen, kuinka voit halveksia veljeäsi? Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen. -- Matt. 25:31,32; 2. Kor. 5:10

Säilytä sinä oma uskosi Jumalan edessä. Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo oikeaksi. 1. Joh. 3:21
Mutta se, joka epäröi ja silti toimii, on tuomittu, koska hän ei toimi uskon perusteella. Kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä.

"Kyseisen asian pohtiminen ja epävarmuudentunto on tärkeää ja Jumalalle mieleistä,...........ei voi pieni ihminen ymmärtää."

Siis minun pitää pohtia asiaa jota en kuitenkaan voi ymmärtää. Eikö se luo lisää hämmennystä sen sijaan että selventäisi asioita?

??? kirjoitti:

"Kyseisen asian pohtiminen ja epävarmuudentunto on tärkeää ja Jumalalle mieleistä,...........ei voi pieni ihminen ymmärtää."

Siis minun pitää pohtia asiaa jota en kuitenkaan voi ymmärtää. Eikö se luo lisää hämmennystä sen sijaan että selventäisi asioita?

"Kyseisen asian pohtiminen ja epävarmuudentunto on tärkeää ja Jumalalle mieleistä, vaikka Hän on armossaan jokaiselle uskovalle anteeksi antanut. Ihmisen on mietittävä tekojaan, taivaaseenpääsy ei ole asian ydin ja se mitä Jumala ihmiseltä vaatii, vaan se että rakastaa Jumalaa sydämestään. Sitä rakkauden määrää millä Jumala on meitä rakastanut ja on rakastava, ei voi pieni ihminen ymmärtää"

>>Siis minun pitää pohtia asiaa jota en kuitenkaan voi ymmärtää. Eikö se luo lisää hämmennystä sen sijaan että selventäisi asioita?>>

Tarkoitin että syntikysymysten pohtiminen on Jumalalle mieleistä, tässä tapauksessa homouden.

En haluaisi sanoa,että homous on varmuudella synti,vaikka Raamatussa niin sanotaan,sillä Jumalallakin saa olla mahdollisuus muuttua,armossaan ihmistä kohtaan. Sanon tämän, koska en halua tuomita ketään,takertumalla yhteen syntikysymykseen useista samankaltaisista muista, joiden pelastukseksi ihmiset hyväksyvät Jumalan armon.

Jumalan rakkauden määrää ei voi ihminen ymmärtää.
Sitä, kun Hän antoi ainoan poikansa pelastukseksi,
kaikille ihmisille.Siksi on tärkeää rakastaa Jumalaa sydämestään ja oikeudenmukaista toteuttaa Hänen tahtoaan. Yksin taivaaseenpääsy ei saa olla tärkeintä, eikä se mikä on riittävä, vaan on hyvä tehdä ylimääräisiä hyviä töitä. Ne eivät tuo pelastusta, mutta ovat Jumalalle mieluisia.

Nämä olivat vain kaksi asiaa erikseen.

**** kirjoitti:

"Kyseisen asian pohtiminen ja epävarmuudentunto on tärkeää ja Jumalalle mieleistä, vaikka Hän on armossaan jokaiselle uskovalle anteeksi antanut. Ihmisen on mietittävä tekojaan, taivaaseenpääsy ei ole asian ydin ja se mitä Jumala ihmiseltä vaatii, vaan se että rakastaa Jumalaa sydämestään. Sitä rakkauden määrää millä Jumala on meitä rakastanut ja on rakastava, ei voi pieni ihminen ymmärtää"

>>Siis minun pitää pohtia asiaa jota en kuitenkaan voi ymmärtää. Eikö se luo lisää hämmennystä sen sijaan että selventäisi asioita?>>

Tarkoitin että syntikysymysten pohtiminen on Jumalalle mieleistä, tässä tapauksessa homouden.

En haluaisi sanoa,että homous on varmuudella synti,vaikka Raamatussa niin sanotaan,sillä Jumalallakin saa olla mahdollisuus muuttua,armossaan ihmistä kohtaan. Sanon tämän, koska en halua tuomita ketään,takertumalla yhteen syntikysymykseen useista samankaltaisista muista, joiden pelastukseksi ihmiset hyväksyvät Jumalan armon.

Jumalan rakkauden määrää ei voi ihminen ymmärtää.
Sitä, kun Hän antoi ainoan poikansa pelastukseksi,
kaikille ihmisille.Siksi on tärkeää rakastaa Jumalaa sydämestään ja oikeudenmukaista toteuttaa Hänen tahtoaan. Yksin taivaaseenpääsy ei saa olla tärkeintä, eikä se mikä on riittävä, vaan on hyvä tehdä ylimääräisiä hyviä töitä. Ne eivät tuo pelastusta, mutta ovat Jumalalle mieluisia.

Nämä olivat vain kaksi asiaa erikseen.

"Tarkoitin että syntikysymysten pohtiminen on Jumalalle mieleistä, tässä tapauksessa homouden."

En käy väitteleään siitä onko homos synti vai ei sillä se ei ole olennaista. Olennaista sen sijaan on koko synti käsite. Sitä viljellään varsinkin kun puhutaan toisten teoista sekä käytetään jonkun yksittäisen teon yhteydessä pohtimatta kaikkia syy-yhteyksiä vaan katsotaan asiaa ainoastaan oman reaktion värittämän asenteen kautta.
Tästä kehittyy tietty asenneviidakko jonka mukaan raegoidaan asioihin aivan mulla perustein kun tapahtumaan johtaneiden varsinaisten syiden takia. Tämä lisää vain hämmennystä eikä tilanteessta näytä päästävän eroon. Tunnetaan syyllisyyttä aivan turhaan.
Jos asioiden oikea laita ymmärrettäisiin niin moiseen tilanteeseen ei tarvitsisi laisinkaan joutua. Asian voi ymmärrettyään jättää taakseen jälkiä jättämättä mikä mielestäni tarkoittaa nimenomaan anteeksi antamista/saamista.

että talidomidsta aiheutuvat kehitys virheet tai oikeammin vamma johtuivat lääkkeen sivuvaikutuksesta ja näin ollen on ihmisen itsensä aiheuttama.

Mutta mutaatioita syntyy luonnossa lukemattomia joista vain erittäin pieni osa on elinkelpoisia ja kehittyvät eläväksi yksilöksi.

Evoluutiohan on juuri elinkelpoisenen ja paremmin olosuhteisiin sopivan yksilön kehittyminen (mutaatio) ja tämän ominaisuuden periytyminen seuraaville sukupolville.

Elämäsi on polku jota vain sinä kuljet. Älä kysy mihin se vie vaan kulje sitä.

Tätä tuo Matt. 7:14 suomeksi sanottuna mielestäni tarkoittaa.