sain aasinsillan tuosta elarikeskustelusta tähän,eli miten ihmeessä raha näyttelee niin suurta osaa erotilanteissa, ja nimenomaan lapsen kohdalla!!!selkeesti havaittavissa että etälapsihan kuluttaa paljon enemmän kk:ssa rahaa kun ydinperheen lapsi, ainakin mitä exään on uskominen ( vertauskuvani koskee mieheni exää)! ja jos isä tekee ulkomaanmatkan uuden puolison kanssa on se maailman loppu, mutta lähiäiti ja exä saa tämän oikeuden vuosittain 1-2 kertaa puolisonsa kera, ja lapsi on isän luona luonnollisesti!!
sitten ollaan joka lomamatkalle, siis kotimaassa pyytämässä rahaa, kun mennään lintsille, särkänniemeen jne..isin velvollisuushan se on osallistua! mutta kun lapsi lähtee isin perheen kanssa, ei puhettakaan että lähiäiti antaisi lanttiakaan mukaan, katsotaan vaan kieroon, kun kerran pari piruuttaan ollaan kysytty!!
sitten tulee talvihaalaraiden ym.hankinnat, eikun isältä pyytään puolet ostoksiin, kun kuuluu hänellekin,mutta toskihan isä ostaa omaan kotiinsa omat vaatteet lisäksi, ettei tartte ees taas raahata tavaroita, ja jospa isä ei osallistukaan reimatecin puvun hintaan, niin kyllä on vastuuntunnotonta, kaikki saa lähiäiti yksin maksaa, ja jossain määrin se myös minun, nykysen vika jotenkin!!
siis olen tässä pää pyörällä useemman vuoden katsonut tätä touhua, en puuttunut sen kummemmin, ihan järkevä tuo mieheni itsekkin on, ja osaa sanoa ei!!!
mutta onko se todellakin näin, että exä ja lähiäiti vaatii osallistumaan joka tossupariin, ja pitää viedä sinne ja tänne muksua, mutta itse ei tartte sitten juurikaan panostaa mihkään, tai osallistua yhtään ylimäärästä, päinvastoin..!!!tiedän että on isejä ja vanhempia jotka eivät mitään anna lapsilleen, edes yhtä tapaamista,se on surullista, mutta puhunkin nyt lähinnä äideistä joiden miehet tapaa lapsia ja osallistuu heidän arkeen..eikö kummiskin kulutkin pitäisi jotenki mennä balansissa,eikä ns.sakottaa etävanhempaa siitä ettei joka päivä ole livenä läsnä lapsen elämässä?
sitten ollaan joka lomamatkalle, siis kotimaassa pyytämässä rahaa, kun mennään lintsille, särkänniemeen jne..isin velvollisuushan se on osallistua! mutta kun lapsi lähtee isin perheen kanssa, ei puhettakaan että lähiäiti antaisi lanttiakaan mukaan, katsotaan vaan kieroon, kun kerran pari piruuttaan ollaan kysytty!!
sitten tulee talvihaalaraiden ym.hankinnat, eikun isältä pyytään puolet ostoksiin, kun kuuluu hänellekin,mutta toskihan isä ostaa omaan kotiinsa omat vaatteet lisäksi, ettei tartte ees taas raahata tavaroita, ja jospa isä ei osallistukaan reimatecin puvun hintaan, niin kyllä on vastuuntunnotonta, kaikki saa lähiäiti yksin maksaa, ja jossain määrin se myös minun, nykysen vika jotenkin!!
siis olen tässä pää pyörällä useemman vuoden katsonut tätä touhua, en puuttunut sen kummemmin, ihan järkevä tuo mieheni itsekkin on, ja osaa sanoa ei!!!
mutta onko se todellakin näin, että exä ja lähiäiti vaatii osallistumaan joka tossupariin, ja pitää viedä sinne ja tänne muksua, mutta itse ei tartte sitten juurikaan panostaa mihkään, tai osallistua yhtään ylimäärästä, päinvastoin..!!!tiedän että on isejä ja vanhempia jotka eivät mitään anna lapsilleen, edes yhtä tapaamista,se on surullista, mutta puhunkin nyt lähinnä äideistä joiden miehet tapaa lapsia ja osallistuu heidän arkeen..eikö kummiskin kulutkin pitäisi jotenki mennä balansissa,eikä ns.sakottaa etävanhempaa siitä ettei joka päivä ole livenä läsnä lapsen elämässä?
Vastaukset 18
Vanhimmat
nykypäivää tuo etän osallistumispakko harrastuskuluihin ja vaikkapa pyörähankintoihin. Kauan sitten eronneena ei lasten ollessa pieniä (ja nyt suurempia) tullut mieleenkään vaatia etää osallistumaan näihin kuluihin. Harrastukset ja hankinnat tein sen mukaan, miten oma talous antoi myöten. Tätä kautta myös lapset oppivat siihen, ettei raha kasva puissa ja hyvää kannattaa odottaa.. ;-) Nykypäivänä on kait trendi, että kaikki haluama pitää saada heti? Vaatehankinnat mielestäni on laskettu elareihin ja lapsilisiin, jos ei riitä - sitten pitää karsia menoja tai hankkia lisäansioita työn kautta. Helppohan on painostaa etää, usein huonon omantunnon kauttakin osallistumaan, varsinkin, jos lähi on se jätetty osapuoli. Lähivanhempien pitäisi katsoa itseään peiliin ja miettiä, mikäli eron yhteydessä halusivat lapset asumaan luokseen, edellyttää se myös, että pärjää.
ja sitten saa lukee että mitenkä 500e kk:ssa riittää teini-ikäisen harrastuksiin, ruokiin, vaatteisiin jne kk:ssa..kyllä itse vaan muistan kun teininä oltiin kesät töissä, ja kioskilla vkoloppuina kiireapulaisina, sekä tehtiin kotona erinäisiä hommia ja ansaittiin taskurahaa jota säästettiin jotain hankintaa varten!!ja kyllä osasi antaa arvoakin tavaralle sitten!
ja tänäpäivänä ei tuo 500e tunnu riittävän enään alle kouluikäsellekään enään, koko ajan pitäisi olla jotain hankkimassa, ja valitetaan kun ei isä yhtään tule vastaan..
oma äitini esim.jaksaa huolehtia kun ei etäisä ole siskolleni laittanut synttärilahjaksi kun "vaivaset" 20e, tai ei taaskaan tullut kun joku oma tekemä koriste..soitin sille että tyttö tarttee farkut..jne jne..minun mielestä aika kamalaa!!
itse vasta odotan esikkoa,miehelläni on poika aiemmasta suhteesta,meillä arvostetaan itse tekemiä lahjoja lapsilta ( ja jopa aikuisilta)=), ja ei todellakaan hukuteta lelupaljouteen..ja kyllä miehen poika osaakin arvostaa jos saa jotain,sekä nauttii tehdä itse!!sen sijaan miehen exä ei tätä voi ymmärtää,pitäisi joka vko ostaa isin hienot lelut, ja pleikkarit, ihan vaan että paikkaisi huonoa omaatuntoa siitä ettei saa olla lapsen kanssa päivittäin, ja tämä vain exän näkemys!!
mutta tätä kai se nykypäivä on..kummastutti tuolla jossain ketjussa kuinka joku voi ajatella, että etäisällä jos on lämmin sydän, karsii omista menoistaan, syö ilmaisissa työmaaruokaloissa, eikä asuntokaan voi paljoo maksaa, joten lapselle vaan kaikki mahollinen..kuinka kurjaa että jotkut voivatki ajatella vielä noin alkukantasesti!!!
Olen myös silmät ymmyrkäisinä seurannut tätä elarikeskustelua. Ei voi muuta kuin ihmetellä millaisia summia lapsiin kulutetaan. Mitenkäs sitten suu pannaan kun pitäisi lähteä opiskelemaan ja opintotuella pitäisi pärjätä. Ei kai tällaiset lapset, jotka jo kotona ollessa kuluttavat enemmän kuin opintotuen verran osaa käsitellä rahaa, se voikin olla melkoinen shokki kun pitäisi alkaa itse rahoja hommaamaan työnteolla. Aika vääristyneen kuvan rahasta voivat lapsukaiset saada jos aina ovat kaiken saaneet ja hienoissa vaatteissa kulkeneet. Vaikka rahaa olisikin haluaisin lapsieni oppivan rahan arvon ja että maailmassa on paljon tärkeämpääkin kuin tavaran määrä. Minusta se ei ole ollenkaan pahasta ettei lapset saa kaikkea haluamaansa.
Mieheni maksaa myös kohtuullisen isoja elareita kahdesta lapsestaan (pojat, 9 ja 12v), mutta osallistuu silti harrastuksiin niin rahallisesti kuin ajallisestikin, toimii huoltojoukoissa ja kuskaa lapsia arki-iltaisin ja viikonloppuisin silloin, kun lasten äiti ei ehdi. Eikä minusta siinä ole mitään pahaa, päinvastoin. Ei vanhempien ero ole heidän lastensa syytä, eikä heidän siitä kuulu joutua kärsimään. Mieheni (myös lasten äiti ja minä) haluaa, että lapset saavat harrastaa näitä lajeja, mitkä ovat jo ihan pikkupoikina aloittaneet ja missä ovat hyviä, ja ennenkaikkea mikä on heille todella lähellä sydäntä. Mieheni ex-vaimo on melko pienituloinen, eikä hänellä olisi pelkkien elareitten avulla millään varaa antaa poikien jatkaa harrastuksiaan.
On meidän uusien vaimojen virhe monesti ajatella, että miehemme haluavat hoitaa lasten suhteen vain pakolliset menot, mutta jokainenhan meistä äideistäkin haluaa antaa lapsilleen parasta mahdollista, miksei sitten miehemme haluaisi tahdä sitä aikaisemman liittonsa lapsille?
oletko nyt varmasti samaa mieltä? Entäs jos yksinhuoltajana on isä, oletko asiasta samaa mieltä että äiti maksaisi isot elarit ja kuskaisi lapsia joka paikkaan?? Todella haluaisin että asia olisi myös käytännössä näin, ei vain puheissa.
No tuohon minun on vaikea vastata, kun en ole eronnut eikä lapsellani ole yh-isää. Mutta jos olettaisin, että jostain syystä mieheni kanssa eroaisimme ja lapsemme jostain syystä jäisi hänelle, niin kyllä minä tukisin lapseni harrastuksia niin paljon kuin vain ajallisesti ja rahallisesti suinkin pystyisin. Hän on minulle niin tärkeä ja rakas, että tekisin kaikkeni hänen eteensä. Onko siinä jotain kummallista?? Ja jos mieheni ei ajattelisi omista lapsistaan myös samoin, pitäisin häntä kyllä jotenkin outona.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Mahtavaa, että täältä löytyy ainakin yksi samoin ajatteleva. En voi ymmärtää äitejä tai isejä, jotka eron jälkeen "jättävät" lapsensa sen lähin "niskoille" - olipa sitten kyse harrastuksista tai mistä hyvänsä. Ei elatusmaksulla korvata vanhemman roolia. Kaikista huvittavimpia mielestäni ovat miehet, jotka sanovat elättävänsä elatusmaksuilla lasten äitiä.
Jos oma nyxäni ei tekisi omien lastensa eteen kaikkeansa, hän tuskin olisi minun nyxäni. Isohkotuloisena hänellä on myös varaa lapsiaan elättää muutoinkin kuin vain "pakollisella" elatusmaksulla. Minua hänen ei tarvitse elättää.
Omat lapseni ovat myös pienestä pitäen harrastaneet suht kalliita harrastuksia. Erotilanteessa sovimme exän kanssa, että lasten ei enempää tarvitse asiasta kärsiä. Olemme siis kustantaneet tulojen suhteessa harrastukset ja muutkin "ylimääräiset", esim. ulkomaanmatkat (siis minäkin olen osallistunut lasten matkoihin exän kanssa - ei vain toisinpäin).
Lisäksi vielä totean, että olen vuosia seurannut lasteni menoja ja voin kertoa, että yllättävän paljon he kuluttavat kuukaudessa. Minun tapauksessani on kyse nuorista, ei siis alle 10-vuotiaista. Mm. toisen koulunkäynti on maksullista. Lapseni eivät silti missään yltäkyläisyydessä elä, eivätkä he saa kaikkea haluamaansa. Useammin kuin kerran olen ihmetellyt, miten nuo päättäjät ovat laskeneet eri-ikäisten lasten kulutuksen ja mitä siihen pilkulleen on huomioitu.
Ja vielä totean, etten yhtään ihmettele, jos joku ex joskus vaikka sattuu pikkuisen katkera olemaan. Kaikki riippuu kaikesta. Katkeruus ei muuten ole sama asia kuin exässä roikkuminen.
tarinaa kertoilet.
Meilläkin on ns. uusioperhe, jossa on molemmilta lapsia. Nyk. puolison ex ei osallistu muutoin, kuin "muistamalla" syntymäpäivänä symbolisella summalla, "toki" kuntakin maksaa luuserin puolesta elatusmaksutkin.
mieheni tytär otti 100 e rastat 15 vuotiaana ( siihen oli itsellä varaa) ja sitten kinusi isältään ( olimme jo naimisissa ) rahaa ties mihin elokuvalippuihin. Ja isihän maksoi...
( pahus niitä miehiä ). Toisaalta exänsä kiristi,,, jos et maksa, et tapaa lapsia niin usein! Ja onnistui aivopesemään lapsensakin: kuulin omin korvin kerran kun ko. tyttö sanoi isälleen" sun velvollisuus on maksaa se mitä mä pyydän!!!
Menköön rastat ja elokuvaliput jos siihen olisi varaa, mutta kun emme ole rikkaita. Mieheni perusteli, että kun "kuulemma" exällä on jatkuvasti rahat loppu ( ei ollut töissä, no eihän sen tarvinnut kun mieheni maksoi elatusmaksut ja kaikki lapsiensa muut menot!).
Ko. nuoret eivät edes hakeneet kesätöitä, kyllähän isi maksaa. Lopulta sain puhuttua miehelleni järkeä. Selitin että "palkataan" nuoret ruohonleikkuuseen, ikkunanpesuun jne. Kummasti rahan tarve loppui kun olisi pitänyt tehdä töitä sen eteen!!!
Meillä miheni tytöt 5 ja 6 veet. Tulee meille ja sanoo, äiti sano et iskä vie meidät elokuviin...äiti sano isi vie meidät sirkukseen...äiti sitä äiti tätä.
Ei kun pettymys lapsille, en muuten vie. Se sylettää, että eksä käyttää ihan häikäilemättömästi hyväkseen lapsia ja sanoo niiden kautta asioita, joita ne raukat ei ees ymmärrä!
meillä..kun haemme lasta,exä sanoo että " lupasin sitten lapselle että menette tästä suoraan mäkkiin"..ja lapsi 3vee, koitappa selittää lapselle ettei suinkaan ollut tarkoitus mennä sinne, mutta kun äiti luvannut..ja " lupasin että isi ostaa sen ja sen lelun", ja koitappa selittää taas että ei olisi varaa 50e millään laittaa leluun..ja sitten juuri nämä " äiti sanoi että saan ottaa leluja täältä mukaan", vaikka sovittu että meillä omat lelut,äidillä omat, " äiti lupasi että annat rahaa,että saan ostaa sitä ja tätä lelukaupasta"..jne..eli 3v puhuu täysin äidin suulla, ja me ymmärrämme ettei hän ymmärrä kun koitamme sanoa ettei äiti voi sanoa mitä meillä tehdään, ja luvata juttuja..ja äitille olemme satoja kertoja sanoneet että lopettaa moisen, mutta nauraa vaan!!
kuulostaisi kyllä kiusanteolta, äiti tietää kait tilanteenne ja tätä kautta manipuloi lapset uskomaan, ettei isä pidä lupauksiaan? Kannattaisiko kääntää asia fiksusti lapsille puhumalla näin, että koska lapset äidillään enemmän - hänhän voi käyttää tätä aikaa elokuviin tms. Isällä ollessaan vähemmän, haluatte käyttää ajan yhdessäoloon muuten? Kaikki, mitä lapsille äiti sanoo tavallaan mustamaalatakseen voi kääntää positiiviseksi ja pikkuhiljaa lapset ymmärtävät, ettei se etävanhemman luonaolo ole tarkoitus olla mitään juhlahetkiä, vaan normaalia yhdessäoloa.
Mites voi olla velvollisuus maksaa hupiasioita jos niihin ei löydy yksinkertaisesti rahaa...? Ehkäpä tytölle tulisi kertoa hieman sellaisista asioista kuin säästäminen ja priorisointi? Muuten tyttöparalle tulee tosi kova töyssy jos aikoo joskus itsenäistyä. Olisi myös hyvä kertoa miltä se oikeasti tuntuu, että uhkaillaan lopettaa näkemiset vain jonkun hupijuttujen takia, joihin ei välttämättä olisi varaa? Tulee aika epäarvostettu olo kun ei oma rakas lapsi näe vanhempaansa muuna kuin loputtomana rahasäkkinä.
Ja tämä on oikeasti todella kamalaa, ehkä vähän tuohon ikäänkin kuuluvaa, ja esiintyy kaikenlaisissa perheissä. Kun se välittäminen mielletään samaksi kuin raha. Ja varsinkin jos se vanhempi kannustaa tuohon suhtautumiseen.
suhteellisen paljon elatusmaksuja lapsestaan, silti tytöllä ei ole koskaan mitään uutta. Ollaan monesti ihmetelty että mihin ne rahat oikein menee..
Me sekä isovanhemmat ostetaan kaikki harrastusvälineistä (sukset, luistimet, polkupyörät..) vaatteisiin.
Lomamatkoillamme ei ole puhettakaan että lapsi saisi ottaa OMAA lompakkoaan mukaan (sen sisältämät rahat on meiltä saatuja).
Itselläni ei ole ollut niin paljon pokkaa että "rahastaisin" omaa exääni noin törkeästi, mielestäni elatusmaksut ovat lapsen tarpeita varten, ei äidin.
että kyllä rahaa pitää osata arvostaa ja käsitellä ja tajuta ettei sitä taivaasta tipahda,mutta koitappa etälapseen istuttaa tuota ajatusmaailmaa, kun äiti kehottaa kaiken pyytämään isäsltä, ja kun isä koittaa toista menetelmää on soppa valmis!!!lapsi huutaa että " äiti lupasi että isi sinä ostat", ja isi koittaa selittää mahd.helpolla lapselle,joka 5v, ettei äiti voi luvata sellasta, mutta 5v ymmärtää vain että hänelle on luvattu se, ja exä myhäilee tyytyväisenä!!!
yhtään lomamatkaa emme ole tehneet niin ettei etälapsi olisi ollut mukana, joskin yhteisemme ei lakkaa ihmettelemästä kuinka "huippuu" tällä lapsella on kun pääsee vielä äitinkin kanssa matkusteleen!! voi jos kuvittelisimme vaikka ristelyn ilman etälasta, äiti varmaan lennättättäisi pojan laivaan, ettei vaan tapahdu epäreiluutta!!
meillä yhteinen säästää paljon isompia hankintoja varten, mutta exäpä lupaa etäpojalle "isi ostaa", ja sitten taas yhteisemme ihmettelee että miksi isi ostaa pikkuveikalle mutta ei hänelle, ja jos isi taas ei osta niin etäpoika ei tajua miksi hänelle valehdellaan..tätä on meidän elämä, arvatkaa onko vaikeaa???onneksi yhteisemme ymmärtää jotain jo hieman, eikä ole mustasukkainen, mutta välillä harmittaa hänen puolestaan!!!kun toinen pienestä asti opettelee säästämään jne, ja toinen sitten saa kaiken kultalusikka suussaan, toki isä ei hänelle kaikkea osta,mutta sitten onkin haloo pystyssä, ja viimestään lapsi "kostaa" isille kiukuttelemalla, ja sanomalla ettei halua enään isille, kun isi valehtelee..kierre siis jo valmis..teksti hieman sekava mutta toivot.jotain tolkkua saatte!!
että siis yhteisemme ajattelee tietty että miski isi ostaa ISOVEIKALLE.ei pikkuveikalle..=)
on etä-äiti, lapsi siis asuu meillä.
Äiti ei ole ostanut lapselleen jääkaappimagneettia suurempaa lahjaa koskaan, ei osallistunut mihinkään lapsen harrastuksiin mitenkään, kuten olemalla läsnä esityksissä, tai kuljettanut kertaakaan,
Tämä äiti ei myöskään ole juuri paikalla tapaamisviikonloppuina, vaan lapsi on milloin kenenkin luona....
Tästä huolimatta tämä äiti on vaivautunut sossuun kertomaan, kuinka huolissaan hän lapsestaan on! Ja kuínka huonosti häntä täällä hoidetaan ja on hoidettu jo 7 vuotta! Vähän väliä sossusta edelleen soitellaan ja pitää mennä "keskustelemaan" äidin kanssa sinne. Eli tarkoittaa kuunnella hirveää haukkumista.
Enää mieheni ei ole mennyt sinne pariin vuoteen...
Kerran tuli haaste, että äiti haluaa lapsen asumaan luokseen, ja älyttömät elarit. Sitten viime tingassa, eli samana päivänä kuin oikeudenkäynti oli, hän muuttikin mielensä!
Tänä päivänäkin sossu pitää äidin puolta: hänen on ilmiselvästi paha olla ja syy on miehessäni. He jopa pitivät luentoa miehelleni siitä, kuinka tärkeä äiti lapselle on!
Että näinkin voi asiat olla, ei kuulu äidille mikään ei, eikä tarttekkaa.
Elatusmaksuhan on juuri sen takia, että sillä isä osallistuu lapsen elinkustannuksiin.
Miten ihmeessä äiti voi vielä vaatia ns. lisärahaa. Mielummin pitäisi sopia elarit uudelleen, jos ne eivät riitä puoliin lapsen kustannuksista.