Olen itse nuori akateeminen nainen, ja olen ehtinyt luomaan itselleni valmistumiseni jälkeen (n. kuutisen vuotta) tuottoisan uran. Työskentelin myös koko opiskeluaikani (n. viisi vuotta).
Puolisoni on minua neljä vuotta vanhempi, ja valmistunut aikoinaan samalle alalle kolme vuotta minua ennen. Hänen uransa ei ole ollut yhtälailla nousujohteinen kuin minun.
Minulla on paremmat arvosanat, parempi CV, ja olen selkeästi myös panostanut enemmän uraani tekemällä sen eteen töitä. Silti miestä tuntuu todella ottavan päähän että palkkani on yli kaksinkertainen hänen palkkaansa kun bonukset lasketaan mukaan.
Kertokaapa miten muualla?
Puolisoni on minua neljä vuotta vanhempi, ja valmistunut aikoinaan samalle alalle kolme vuotta minua ennen. Hänen uransa ei ole ollut yhtälailla nousujohteinen kuin minun.
Minulla on paremmat arvosanat, parempi CV, ja olen selkeästi myös panostanut enemmän uraani tekemällä sen eteen töitä. Silti miestä tuntuu todella ottavan päähän että palkkani on yli kaksinkertainen hänen palkkaansa kun bonukset lasketaan mukaan.
Kertokaapa miten muualla?
Vastaukset 14
Vanhimmat
ei kukaan normaalijärkinen tommosia mieti
Minua ottaa kaaliin kun oma muija ei viitti tehä mitään edes et sais parempaa palkkaa (vaikka päätä olis)ite tienaan 3 kertaa enemmän kuin hän !! Millos vaihdetaan :)
Millaisiahan töitä siellä ollaan iltasella tehty uran eteen. Ihmekkös että äijääsi kismittää ;)
Hän haluaisi miehenä olla perheen pää ja elättäjä. Nyt hän elää "siivellä". Nainen haluaa katsoa miestä ylöspäin ja mies naista alaspäin...
Kyllä joillakin on helppo elämä kun pitää tuollaisia asioita miettiä...
Ei kertakaikkiaan mene jakeluun että joissain perheissä on jotain väliä kumpi tienaa enemmän. Siis miten parisuhteessa elävät ihmiset voivat elää "minun rahat ja sinun rahat" mentaliteetillä????? Aivan käsittämätöntä. Meillä vaimo tienaa jonkin verran enemmän kuin minä, mutta en todellakaan ole siitä pahoillani. Yhteiseen pöytäänhän ne rahat tuo. Jokainen euro mikä on hänen, on myös minun ja toisinpäin.
me olemme mieheni kanssa samanikäisiä ja opiskelut (sama ala) hän aloitti armeijan vuoksi vuoden jälkeeni. valmistumisen jälkeen oma urani on nousuut siivilleen ihan eri lailla kuin hänen. olen aina ollut paremmin tienaava osapuoli.
miestäni se ei todellakaan haittaa. hän on suurin tsempparini ja tukijani, ja sparraa minua aina hyvin työpaikkojen vaihdonkin kohdalla varmistamaan oikea itseni "hinnoittelu" eli palkkapyyntö.
miehelläsi on asenneongelma. koita elää asian kanssa.
Minä tienaan jonkin verran enemmän kuin mieheni. meillä suhtautuminen on lähinnä se, että hyvä kun rahaa tulee, väliäkö sillä kuka sen yhteiseen kassaan kantaa.
Kiva huomata, että naistenkin palkat ja ura on lähtenyt hyvin käyntiin! Uutisotsikoista, kun voisi päätellä vallan toisin.
Meillä on sama juttu kuin täällä muillakin kirjoittaneilla. Mieheni on insinööri ja minä maisteri. Mielestäni on ihan kohtuullista, että tienaankin, sillä olenhan joutunut panostamaan koulutukseenikin häntä enemmän. Miestäni se ei kismitä, päin vastoin. Myös hänen mielestään on perheessä siten "leipä levempää" kun molemmat tienamme hyvin ja se menee kuitenkin yhteiseen käyttöön. Meillä on kyllä omat tilit, mutta maksamme niistä kiltisti yhteiset menomme sekä lasten tarpeet. Jää sitten molemmille rahaa myös ihan omiin juttuihin. Suurista hankinnoista päätetään kuitenkin aina yhdessä.
Oletteko keskustelleet asiasta avoimesti? Tottahan se on, että mieheltä tuo tilanne vaatii hyvää itsetuntoa, jotta ei tuntisi olevansa evp eli elää vaimonsa palkalla-tyyppi. Löytyisiköhän häneltä jokin sellainen taito tai osaamisalue, jossa hän voisi olla sinua parempi?. Näinkin voisi sitä itsetuntoa nostaa...
Mikä siinä vaatii itsetuntoa ? Minä olen ollut aina sellaisten naisten kanssa ketkä on aivan p.a. se on kivaa!! Niinkuin nykyisen kanssa.Minä painan hulluna hommia ja naiseni on kotona ja narisee kun olen töissä niin paljon!Jäisin mielelläni kotiin hoitamaan lapsia ja pitämään kotia kunnossa..siinä sivussa vois vaikka tarjota naapurin täteile päiväkahviseuraa...
Hyvänen aika, tottakai olemme keskustelleet aiheesta keskenämme! Tarkoitukseni olikin vain kuulla muiden kommentteja ja kokemuksia. Hienoa, jos muiden miehet eivät koe asiaa hankalaksi.
Meillä suurempana pointtina on kenties se, että hän on juuttunut keskitason suorittajaksi, kun minä taas nousin nopeasti asiantuntijatehtävistä esimiesasemaan. Ei hänenkään palkkansa huono ole, ei todellakaan, minun on vain erittäin hyvä=)
Mutta palkka-asiasta muutoin vielä.. Tuntuu todellakin olevan totta, että nuori nainen saa lähinnä pätkätöitä, kun pysyviin työsuhteisiin otetaan mieluummin miehiä. Luonnollisesti tämä pätkäura näkyy myöhemmin palkkapussissakin.
Ja palkkaajan asemassa taas ymmärtää osaltaan haluttomuuden palkata nuoria naisia. Työpaikallani on mm. yksi sihteeri, jota on näkynyt työpaikalla muutaman kuukauden verran, kolmas perättäinen äitiysloma ja sijainen siten menessä. Toisaalta kiinnostaisi tietää miten toimia, jos äitiysloman kustannukset jaettaisiin puolisoiden kesken, ja sitä toista puolisoa ei olisikaan mailla eikä halmeilla...
tienaan verottajan mukaan enemmän... mutta oikeasti vaimo tienaa reilusti enemmän.
Mut se on naisten etuna ei tarvii olla kummonenkaan niin tortusta voi pyytää hyviä summia...
kaikki parturit ovat huoria, mutta kaikki huorat eivät ole partureita ;)