Mä kävelen hermostuneesti ympäri huonetta. Kuu valaisee heikosti sisään ikkunasta. Mä tunnen tyhjyyden sisälläni, se kasvaa ja hukuttaa kaiken muun alleen. Mä suljen silmän ja nään sut siinä, hymyilet minulle kuin ennen.
Miten mä kaipaankaan sua! Sä olit aina siinä kun sua tarvitsin. Sä tuit mua kun omat jalkani eivät kantaneet, rohkaisit mua kun en enää jaksanut. Sun syliisi oli hyvä nukahtaa.
Mä rakastin sun hymyäsi, ja sitä kun katsoit mua kasvot ilmeettöminä, mutta sun silmäsi paljasti aina sun tunteesi, sen miten rakastit. Sanaakaan ei tarvinnut sanoa, ei milloinkaan, koska kumpikin tiesi sen ilmankin, eikä meillä ollut siltikään rohkeutta sanoa sitä.
Mä takerruin suhun kuin hukkuva veneeseen, sä pidit mut pinnalla. Mä olin sulle se joku josta huolehtia, ja mä tiedän miten sä pidit siitä.
Mitä mä teen kun sä et enää ole täälä? mä kysyn sitä sulta tuona yönä, kun tuntuu että olet tullut luokseni ikuisuuden takaa. Mä avaan silmäni ja silti sä olet siinä. en välitä vaikka olet haamu tai henki, muisto joka on herännyt hetkeksi henkiin. Sä katsot mua hymyillen rakasta hymyäsi, kerrot kuinka hyvä sun on nyt, hyvä, mutta yksinäistä. Sä istut vuoteelle mun viereen, pyyhit kyyneleet pois, pidät mua tiukasti sylissäs ja kuiskaat kuinka rakastat. Ja ensikertaa myös mä sanon sen.
Mä haluan olla onnellinen nyt, nukkua sun syliisi, vaikka tiedän ettet aamulla enää ole siinä. Ei sen väliä, kunhan sä olet tässä nyt.
Mä nukahdan, vaivun rauhaisaan uneen, sä lasket mut vuoteelle, silität mun kasvoja kaivaten. Katoat ikuisiksi ajoiksi aamun säteiden joukkoon kuiskaten vielä kerran kuinka paljon rakastat.
Miten mä kaipaankaan sua! Sä olit aina siinä kun sua tarvitsin. Sä tuit mua kun omat jalkani eivät kantaneet, rohkaisit mua kun en enää jaksanut. Sun syliisi oli hyvä nukahtaa.
Mä rakastin sun hymyäsi, ja sitä kun katsoit mua kasvot ilmeettöminä, mutta sun silmäsi paljasti aina sun tunteesi, sen miten rakastit. Sanaakaan ei tarvinnut sanoa, ei milloinkaan, koska kumpikin tiesi sen ilmankin, eikä meillä ollut siltikään rohkeutta sanoa sitä.
Mä takerruin suhun kuin hukkuva veneeseen, sä pidit mut pinnalla. Mä olin sulle se joku josta huolehtia, ja mä tiedän miten sä pidit siitä.
Mitä mä teen kun sä et enää ole täälä? mä kysyn sitä sulta tuona yönä, kun tuntuu että olet tullut luokseni ikuisuuden takaa. Mä avaan silmäni ja silti sä olet siinä. en välitä vaikka olet haamu tai henki, muisto joka on herännyt hetkeksi henkiin. Sä katsot mua hymyillen rakasta hymyäsi, kerrot kuinka hyvä sun on nyt, hyvä, mutta yksinäistä. Sä istut vuoteelle mun viereen, pyyhit kyyneleet pois, pidät mua tiukasti sylissäs ja kuiskaat kuinka rakastat. Ja ensikertaa myös mä sanon sen.
Mä haluan olla onnellinen nyt, nukkua sun syliisi, vaikka tiedän ettet aamulla enää ole siinä. Ei sen väliä, kunhan sä olet tässä nyt.
Mä nukahdan, vaivun rauhaisaan uneen, sä lasket mut vuoteelle, silität mun kasvoja kaivaten. Katoat ikuisiksi ajoiksi aamun säteiden joukkoon kuiskaten vielä kerran kuinka paljon rakastat.
Vastaukset 3
Vanhimmat
toi oli tosi hyvä..oon lukenu muitaki sun runoja ja huomaa kyllä et sulla tuntuu toi runosuoni kukkivan...=)