Nyt kun näyttää siltä, että jonkinlainen käänne asuntojen hintakehityksessä on tapahtumassa, spekuloidaanpa hieman mahdollisen hinnanlaskun suuruusluokasta.
Asuntojen hintojen muutos 90-luvun puolivälin tasoon ei liene mahdoton - kunhan otetaan huomioon inflaatio tai yleinen palkkakehitys. Karkea laskelma osoittaa, että asuntojen hinnat pääkaupunkiseudulla voivat tippua nykyisestä jopa yli 50%.
Lähtötiedot laskelmaan 1995…2006:
- asuntojen keskimääräinen neliöhinta on noussut 2,7-kertaiseksi vuodesta -95
- ansiotasoindeksi on noussut 1,46-kertaiseksi
- kuluttajahintaindeksi on noussut 1,17-kertaiseksi
Eli asuntojen hinta voisi olla jotain 1,17...1,46 / 2,7 = 43% ...54% nykyisestä tasosta.
Lisäksi 90-luvun puolivälissä lama oli todellisuudessa ohi, taloudellinen nousu jo hyvässä vauhdissa ja asuntolainojen korkokin painunut siedettävään 7%:iin Siksi edes tätä -95 ei voine pitää minään absoluuttisena miniminäkään.
Asuntojen hintojen muutos 90-luvun puolivälin tasoon ei liene mahdoton - kunhan otetaan huomioon inflaatio tai yleinen palkkakehitys. Karkea laskelma osoittaa, että asuntojen hinnat pääkaupunkiseudulla voivat tippua nykyisestä jopa yli 50%.
Lähtötiedot laskelmaan 1995…2006:
- asuntojen keskimääräinen neliöhinta on noussut 2,7-kertaiseksi vuodesta -95
- ansiotasoindeksi on noussut 1,46-kertaiseksi
- kuluttajahintaindeksi on noussut 1,17-kertaiseksi
Eli asuntojen hinta voisi olla jotain 1,17...1,46 / 2,7 = 43% ...54% nykyisestä tasosta.
Lisäksi 90-luvun puolivälissä lama oli todellisuudessa ohi, taloudellinen nousu jo hyvässä vauhdissa ja asuntolainojen korkokin painunut siedettävään 7%:iin Siksi edes tätä -95 ei voine pitää minään absoluuttisena miniminäkään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Näpyttelepä samalla vaivalla laskimeesi myös maksimihintataso ottaen huomioon ansiotasoindeksin nousu reilun 15 v aikana. Taitaa olla vielä aika paljon nousuvaraakin "käyttämättä", jos sattuukin ostohysteria iskemään uudelleen päälle. Kas, kun ei vielä ole meillä sitä lamaakaan, jonka tarvitaan kunnon hintaromahduksen laukaisemiseen. Muutoin taitaa suunta olla keskimäärin ylöspäin, vaikka välillä pykii (pieni kuoppa oli pari vuotta aiemminkin).
Odotinkin tämänkaltaista viestiä, joten laskin sen etukäteen. Huippuna voidaan pitää ns. hintakuplaa -89.
Lähtötiedot laskelmaan 1989…2006:
- asuntojen keskimääräinen neliöhinta on noussut 1,4-kertaiseksi vuodesta -89
- ansiotasoindeksi on noussut 1,85-kertaiseksi
- kuluttajahintaindeksi on noussut 1,36-kertaiseksi
Eli asuntojen hinta voisi olla jotain 1,36...1,85 / 1,4 = 97% ...132% nykyisestä tasosta. Eli noustakin hinnat toki voivat. Mutta merkillepantavaa on, että kuluttajahintaindeksillä mitatusta entisestä huippuhinnasta on jo menty ohi!
Uskoakseni parempaa elintasoa ei saavuteta maksamalla asuntoneliöistä enemmän vaan ostamalla niitä isommalla rahamäärällä enemmän. Ja kasvaneen reaalipalkan pitäisi näkyä myös isompina tai muutoin laadukkaampina asuntoina.
> Odotinkin tämänkaltaista viestiä, joten laskin
> sen etukäteen. Huippuna voidaan pitää ns.
> hintakuplaa -89.
>> Lähtötiedot laskelmaan 1989…2006:
> - asuntojen keskimääräinen neliöhinta on noussut 1,4-kertaiseksi
> vuodesta -89
> - ansiotasoindeksi on noussut 1,85-kertaiseksi
> - kuluttajahintaindeksi on noussut 1,36-kertaiseksi
Elikkä asuntojen hinnat ovat ansioiden nousuun suhteuttettuna vielä selvästi jäljessä "hintakuplan" tasosta ja kuluttajien muut menot ovat kasvaneet palkkoja hitaammin, joten "löysää" rahaa on käytettävissä enemmän. Lainakorotkin ovat edelleen siedettävät (kaukana siitä, mitä ne ovat pahimmillaan olleet) ja pääkaupunkiseudun autokantaa katsellessa on päivän selvää, että rahaa ollaan myös valmiita käyttämään, jos siltä tuntuu. Ja nyt pitäisi sitten uskoa, että yks kaks yllättäen ihmiset, kaikki tämän palstan asuntokaupoilla tehtävää pikavoittoa toivovat "rommausprofeetat" mukaanluettuina, lakkaisivat haluamasta omistusasuntoa. Kas kun hinnat rommaavat vain kysynnän lakatessa.
> Uskoakseni parempaa elintasoa ei saavuteta maksamalla asuntoneliöistä
> enemmän vaan ostamalla niitä isommalla rahamäärällä enemmän. Ja
> kasvaneen reaalipalkan pitäisi näkyä myös isompina tai muutoin
> laadukkaampina asuntoina.
Viimeeksi kun asian tarkastin, elimme markkinataloudessa, jossa tuotteiden ja palveluiden hinta ei määräydy tuotantokustannusten tai sosiaalisten arvojen perusteella, vaan sen mukaan, paljonko kuluttajat ovat niistä valmiita maksamaan. Valitettavasti, mutta kaikenlaiset hintasäännöstelyt, keskusjohtoiset suunnitelmataloudet ym. ovat pidemmän päälle muuttuneet vielä pahemmiksi katastrofeiksi...
Jos kuluttajien käytettävissä oleva rahamäärä (bruttotulojen kasvu verotuksen muutokset) on kasvanut ja asunnoista ei ole ylitarjontaa, neliöhinnat nousevat auttamatta - ainakin paremmissa kohteissa, joista kilpaillaan. Ja sehän on sitten ihan kuluttajien ikioma valinta, millaista "elintasoa" haetaan, esim.
- neliöitä
- vähän, mutta isoja / paljon pieniä huoneita
- lyhyttä työmatkaa, koulujen läheisyyttä tms.
- rauhallista/urbaania ympäristöä
- tämän vai viime vuosisadan tekniikkaa (ilmanvaihto, vesi&viemäri,
sähkö automaatio)
- toimivuutta / näyttävyyttä (asuntomessutalot/akvaariot)
- osoitetta "hyvän" (suom. kalliin) postinumeron alueella
Jos omat prioriteettisi poikkeavat yleisestä linjasta, saat asuntosi selvästi halvemmalla kuin keskenään verisesti kamppailevat "sopulit". Täällä purkaustumisestasi voisin kuitenkin arvata, että haluaisit sekä ison että arvostetulla alueella sijaitsevan hyväkuntoisen asunnon ... niinkuin lähes kaikki muutkin.
Oma kohtuullisen iso asuntoni on ollut velaton jo vuosikymmenen eikä minulla ole ollut eikä ole nytkään tarvetta muuttaa suuntaan eikä toiseen.
Siitä huoimatta uskon hintojen laskuun lyhyehköllä aikajänteellä enemmän kuin nykyisen tason pysymiseen. Pitkällä aikavälillä asunto on varmasti edelleen varteenotettava sijoitus.