Nöyrryn tunnustamaan
oman osani tapahtuneeseen,
nöyrryn uudelleen muistamaan,
mikä ei ole minulta.
Nöyrryn nousemaan itsesyytöksistä,
pidän huolen vain omista teoista.
Mies oksensa päälleni omat pelkonsa,
ei milloinkaan käsitellyt.
Luojan kämmenellä jokaisella on sama ihmisarvo.
Ihmisen itsensä luotava ihmiselle panssari,
joka ei läpäise kaikkea kohtiammuttua.
oman osani tapahtuneeseen,
nöyrryn uudelleen muistamaan,
mikä ei ole minulta.
Nöyrryn nousemaan itsesyytöksistä,
pidän huolen vain omista teoista.
Mies oksensa päälleni omat pelkonsa,
ei milloinkaan käsitellyt.
Luojan kämmenellä jokaisella on sama ihmisarvo.
Ihmisen itsensä luotava ihmiselle panssari,
joka ei läpäise kaikkea kohtiammuttua.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tuntuu pahalta kun toinen satuttaa
mutta itse ei helposti huomaa
miten myös toista satuttaa
ja liian usein - sanoilla
Joskus hänkin oli viaton pieni poika
potkulaudan päällä jossain Nilsiässä.
Joskus katsoi meitä onnellisella katseella
itsestään ja perheestä ylpeänä,
teki mustavalkokuvia Hämeenkadun asunnon vessassa -
suurensi ja pienensi tarkasti katsoa
jokaisen syntymäpäiväkynttilän,
ensiaskeleet ja refleksittömät hymyt.
Kirjoittaa syväjäädytetyt tunteet sanoiksi,
suttaa rumimmat ja polttaa takassa.
Minäkin suttaan, mutta muistini muistaa
niin että solutasolla täristää.
Sutatuilla, rumimmilla lämmittäisi talon kokonaiseksi vuodeksi. Solutasolla tärisee lopun elämää. Sitähän tämä on, tänäänkin.
Silloinko myös sama itsearvo,
kun mustasukkaisena raivohulluna härkänä
omia petoksistaan unia nähden
katkoi kylkiluun,
mursi polven,
hajotti tärykalvon?
Silloinkinko..?
Kuka meidät kehitti,
nämä kehitelmät: tämän rungon ja nämä oksat
jo sammaleisiin kietoutuneet
kuuttomat rungot ja epävireisen tuulen?
Koska tulee aurinko noustakseen aamulla, varmasti?
Heti aamusta polttamaan yön haamut?