Mitä jos sijaisvanhempia ja pieniä perhekoteja ei olisi.kuka maksaisi laitospaikat? vai kasvaisiko meilläkin lapset kadulla ?
mitä jos?
ms mokoma
371492
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
itkisivät täällä lasten kamalia oloja laitoksessa ja marmattaisivat sossuille siitä, ettei lapsia anneta johonkin perheeseen missä ne sentään saisivat aikaa ja huomiota. Niihän se menisi. Mutta kun muutamille bioille mikään ei kelpaa, muuta kuin se lapsi äkkiä takaisin tietysti.
Lapsen omalle vanhemmalle/vanhemmille riittävää tukea perheeseen ja asia olisi näin helposti ratkaistavissa!
Mutta näyttää olevan ehkä (alitajuista) vallankäytön tarvetta rikkoa koti ja sijoittaa lapsi?
Niissä perhekodeissa voisi toimia vaikka systeemi, jossa oma vanhempi selvänä ja voimiensa mukaan osallistuu lapsen hoitoon ja varsinainen vastuu säilyy aina vanhemmilla.
Näin tulisi koko perhe autetuksi ja se olisi todellista lastensuojelutyötä.
Lapsen vanhemmalla olisi aikataulu, jolloin hän on hoitovuorossa. Sitten äidin tukiverkostosta joku toinen hlö huolehtisi vuorollaan.
Lapsi kasvaa ja vanhemman uupumus vähenee, kun saa nukkua.
Omat voimat alkavat palata ja lapsi voi kotiutua kokonaan.
Jos kyse alkoperheestä, joka ei edes halua raitistua, olisi lapsi pakkoadoptoitava.
Tässä ideoita ja uskon että moni vanhempi haluaisi osallistua lapsensa hoitoon voimiensa mukaan, kunhan siihen annettaisi SALLITTU mahdollisuus!!
tietää, minkälaista apua olisit toivonut saavasi, ennen huost.ottoon joutumista. Voisitko vähän valottaa minkä tapaiset syyt johtivat kohdallasi siihen missä nyt olet? Olitko ehkä yksin pienen lapsen kanssa, tai kaksin, mutta toisesta ei mitään tukea? Oliko sinulla minkäänlaista tukiverkkoa esim. vanhemmista tai muista lähisukulaisista jne.
Olisitko ottanut mielelläsi vastaan opastusta kodin/vauvan hoidosta? Olisiko sulle ollut apua esim. jostain tukihenkilöstä jolta olisi saanut neuvoja ongelmiin jne.?
kertoo nyt hyvin lyhyesti jottei minua tunnistettaisi. Hoidin yksin vauvani 4-vuotiaaksi ja ainut tuki oli töihin lähtöni jälkeen 1 yö/kk perhepäivähoidossa työpäivän lisäksi.
Voit kuvitella että se meni vain nukkumiseen.
En käyttänyt alkoa, en jättänyt yksin enkä pahoinpidellyt. Rakastin ja rakastan lastani enemmän kuin mitään muuta elämässä.
Sitten sattui onnettomuus, josta en voi tarkemmin kertoa ja lapselle oli löydettävä hoitopaikka. En suostunut lastenkotiin ja isäni on väkivaltainen, joten mummolaan sijoitus ei tullut kyseeseen.
Minut "huijattiin" allekirjoittamaan huostaanottosopimus "väliaikaisesti", jotta lapsi voidaan sijoittaa lyhyeksi ajaksi.
Lapsi jäi sille tielleen ja myöhemmin sain selville, että lyhytaikainen sijoitus voidaan tehdä avontukitoimena.
Mitään perusteita ei OLLUT huostaanotolle, jonka itse allekirjoitin ja olin mukana sos.ltk:n kokouksessa.
Lapseni oli ihana, koska olin hänet hyvin hoitanut. Sijareilla ei ollut omia lapsia. Hyvä yhtälö??
Lapsi kotiutui vasta karattuaan kyllin monta kertaa.
Mutta suren pohjattomasti niitä menetettyjä, yhteisiä kasvuvuosia.
Minulla ei ole muita lapsia, enkä enää saakaan.
Onneksi lapseni ja minun suhde on nyt lämmin ja ihana.
Hän opiskelee ja elämä jatkuu.
Minulle tehtiin niin TÖRKEÄÄ vääryyttä, ettei sitä moni usko, mutta en uskalla siitä tässä kirjottaa.
Arvaat, kuinka VIHAAN niin sossuja kuin silloista sijariakin!
Jos haluat lisää tietää ja olet luotettava, laita sp-osoitteesi niin kirjoitan sinulle. T: se äiti
...tosin sillä erotuksella että lapsi on lastenkodissa ja aion saada hänet kotiin!
Lapseni mielestä lastenkoti on vankila, ja hän kertoi juuri että pää on mennyt rikki ja sen voi heittää pois! tätä se lastenkoti teettää!Kerroin tietysti että tarvitsen vielä hänen päätään ja ellei meitä kuunneltaisi koko ajan kertoisin yhtä ja toista sosi mielisairaiden virkapäätöksistä... tulkoon tietämään sitten aikuisena miksi häntä"hoidettiin" muka hulluna sos.työntekijän tee-se-itse-diagnoosilla!
Pakkoadoptio on sairas ehdotus.
Vaikka lapsen vanhemmat ovat minkälaisia tahansa niin lapsella on oikeus tavata halutessaan heitä.
Entäpä lapsen muut sukulaiset, joita hän haluaisi tavata? Tuskin he kaikki holisteja ovat.
Kannattaisi tutkia adoptiota sen lainsäädännön näkökulmasta ennen kuin ehdottaa lapsen juurien tuhoamista.
Avohuollon sijoitus tai huostaanotto on paras ratkaisu, jos avohuollontukitoimet eivät riitä. Tällöin lapsella säilyy oikeus omiin sukulaisiin.
Olen tavannut useita lapsia, joiden ei ole sallittu tavata oikeita sukulaisiaan. Se on heille kipeä asia!
Lähes jokainen haluaa tietää omat juurensa. Mitä juurettomuus saa aikaan?
Miksi joku juo? Kuka on synnitön heittämään kiven holistin päälle?
Milloin syyllistämisen kulttuuri loppuu maassamme ja alamme tukemaan apua tarvitsevia?
Tiesitkö, että suurin osa sijareista EI SALLI lapsen pitää mitään yhteyttä omaisiinsa ja sukulaisiinsa???
Jos oma vanhempi ei jaksa sijoitustilanteessa tapella ja vaatia oikeuksiaan, on lapsi "menetetty". Siksi ehdotin pakkoadoptiota niille, jotka eivät EDES halua pitää yhteyttä.
Muuten olen kanssasi samaa mieltä lapsen oikeuksista. Ne eivät vain, ikävä kyllä toteudu varsinkaan alkoperheillä??
Heillä harvoin on voimia tapella niin paljon tapaamisten järjestämisestä, joten sijoitus on ikään kuin adoptio. Näin meillä hyvinvointi Suomessa!
Sijaisvanhemmat eivät ole ne henkilöt, jotka tapaamisasioista päättävät. Tapaamisista sovitaan yhdessä sosiaalityöntekijän ja biologisten vanhempien kanssa ja ne kirjataan huoltosuunnitelmaan.
Alkoholistivanhemmista sanon sen minkä olen meille sijoitettujen lasten vanhempien kanssa joutunut näkemään : lapsen tapaaminen ei ole koskaan ollut syy jättää ryyppyputkea kesken l. lapsi saa odottaa kerta toisensa jälkeen turhaan vanhempansa tulevan tapaamiseen.
että sain avattua uuden sähköp.osoitteen, jonka jo tänne johonkin laitoin, mut jos et huomannut, niin tässä uudestaan. [email protected], jos olet vielä halukas kirjottamaan.
mistä päin Suomea olet? Ei tarvitse tarkkaan kertoa, noin suunnilleen.
Jouduin silloin niin järjettömän mielivallan alle revittäväksi, että muutin itse. Olisi kamala tilanne, jos asuisit vaikka siellä entiselle kotipaikkakunnallani.
Mutta mietin vielä kirjoittamista? tämä äiti
kyllä mullakin oli tapaamiset joukolla sovittu ja paperille kirjattu. Mutta, mutta...
Kun tapaaminen, jossa lapsi tuli luokseni 4/pv/kk lähestyi, aina jompi kumpi sijareista tai heidän joku perheenjäsen "oudosti" sairastui??
Milloin oli mahatauti, milloin kuumeinen flunssa yms.
Kerrankin tein yllätysvierailun ja lähdin itse hakemaan lastani sovittuna tapaamispäivänä.
Kas, mahatautinen perhe joi kahvia?? Kyllä ilme oli näkemisen arvoinen. Heh, heh.
Eli, sijari ei todellakaan päätä tapaamisia, MUTTA tekee kaiken halutessaan ESTÄÄ NE. Tämä on yksi hlökohtaisen kärsimysstoorimme lisämauste.
Lisäksi lasta oli syyllistetty, ettetkö rakasta meitä (sijareita) enää kun lähdet taas sinne .... tapaamaan äitiäsi. Herkkä lapsi ripuloi ja voi pahoin.
Kun tulimme kotiin, ripuli loppui kuin leikaten ja leikki ja riemu alkoi.
Ihana hetki oli saada oma rakas luokseen.
Sijareilla on valtava mahti estää mitä vain, jos he sen linjan ovat päättäneet ottaa!!
Olen hyvin tietoinen, että lapsia estetään tapaamasta omia biologisia vanhempiaan ja muita läheisiään.
Erään sijoitetun lainaus: "Vasta aikuisena olen ymmärtänyt, että sijaiskodissa koettu suunnaton ikävä isän ja äidin luo oli hirveän traagista. Siksi olen myöhemmin loputtomasti pohtinut lapsuutta yksin ja yhdessä saatuani sukuni ja juureni takaisin."
Huostaanotto on aina kriisi, oli se tehty laillisesti tai laittomasti. Sen raskauden keskellä nekään, joilla ei ole alko-ongelmaa, eivät tahdo jaksaa taistella lastensa puolesta. Valitusprosessi on pitkä, hankala ja kallis, koska ilman asiamiestä ei pärjää. Siksi valitustie pitäisi olla käräjäoikeuksien kautta, koska se olisi nopeampi ja siellä on enemmän tietoa kuin hallinto-oikeuksissa kaikella kunnioituksella heitä kohtaan.
Siksi toivonkin, että huostaanotettujen lasten vanhemmat ja sukulaiset alkaisivat tukea toisiaan jaksamisen ja valitusten suhteen saadaksemme häivähdyksen hyvinvointi Suomea alkuun. Ongelmista huolimatta kaikilla on ihmisoikeus, eikä niistä vähiten lapsilla!
Tapaamisasioista käytännössä päättävät sosiaalityöntekijät ja sijoituspaikka. Biologisia vanhempia kuullaan lakisääteisesti asiasta. Tapaamisia voidaan kirjata huoltosuunnitelmaan, mutta niistä ei anneta lakisääteistä päätöstä, jotta vanhemmat voisi halutessaan valittaa.
Sekä sijaisperheissä että biologisissa perheissä on valitettavasti niitä heikoimpia lenkkejä mukana. Jotta lapsen elämä olisi sijoituspaikassa turvallista, niin annatko ammattilaisvinkin millä paikkaa valitessa ehkäistäisiin seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutuminen?
Mutta sitten taas jos on jo vauvana sijoitettu ja sattuneesta syystä pitää sijaisvanhempia vanhempinaan ja bioja "tätinä ja setänä" vaikka kuinka olisi selitetty että sinä olet kasvanut tuon "tädin" masussa ja se on sinun oikea äiti... niin tiedä sitten olisiko adoptio sellaisessa tapauksessa paras vaihtoehto? Mutta kaikki pitäisi AINA käsitellä tapauskohtaisesti, eikä lasta silloinkaan saisi ilman vanhempien lupaa adoptoida. Moni bio ei vaan ikinä sitä lupaa taitaisi antaa vaan uskoisi viimeiseen saakka siihen että saa lapsen vielä takaisin ja kunhan saa niin kyllä se sitten tottuu ja alkaa häntä pitää äitinään ja sijaisäidistä tulee se "täti". Ja voishan se niin mennäkin.
ei ole se taho, joka asiasta päättää. Jos sossun täti ilmoittaa milloin on seuraava tapaaminen eikä sijari veisi lasta sinne niin siitähän nousisi varmaan hirveä haloo... joten ei se niin mene. Ellet sitten tarkoita sitä, että sijari sanoo sossulle lapsen häiriintyvän niin paljon vanhempien tapaamiskerroista, ettei toivo niitä tapaamisia siksi ainakaan hetkeen tai ainakin harvemmin?
Niin no tuo olisi tietysti kans pointti, että jos jotkut biot ei halua pitää yhteyttä vaikka sitä on yritetty sossujen puolelta järjestää, niin ne lapset voitaisiin antaa adoptioon.
Jotkut biot tälläkin palstalla on todenneet, että lapset pitäisi siksi antaa sijareille adoptioon, että sitten nähdään vieläkö kiinnostaa jos tuet loppuu siihen ja pitää itse alkaa elättää se lapsi. Tuskin siinä kokeilun vuoksi mitään järkeä olisi, turhaa peruuttamatonta todistelua vain. Joka välittää, välittää, jos ei, niin mihin sekään siitä muuttuu.
että en ole ihan pieneltä paikkakunnalta. Tuskin tuntisimme, vaikka olisit joskus asunutkin täälläpäin.
En ole yleensäkään kiinnostunut ihmisten asioista juoruilemisesta. Jos haluat mulle jotain kertoa, voin vakuuttaa, että juttu jää minuun. Mikä minulle luottamuksella kerrotaan, niin luottamukseni pitää.
Mutta mieti nyt vielä, kyllähän täällä voi kuka tahansa luvata mitä tahansa.
Joskus voi oloa helpottaa jo pelkästään jos voi puhua luottamuksellisesti jollekin.
Olen kiinnostunut tapauksestasi aivan yleisellä tasolla ja jotenkin minusta tuntui, että sulla on paljon sydämelläsi, jota haluaisit jonkun kanssa jakaa, joka voisi ymmärtää.
takaisin omille oikeille vanhemmilleen! miksi ei lakia noudateta? miksi ei kukaan valvo lain noudattamista? miksi ei sosiaalityöntekijöitä ranKaista silloin kun he rikkovat lakeja? mikä tuomareita vaivaa?
vain työtään. Inhimillisiä virheitä sattuu. Sama kuin vaikka lääkäreille. Vahingossa potilas kuolee, ei siitä mitään seuraa ellei kyseessä ole TAHALLINEN vahingonteko. Mutta eihän kukaan uskaltaisi hoitaa kuin pikkuflunssaa sen jälkeen, jos potilaan menehdyttyä olisi henkilökohtaisessa vastuussa. Sama sossuilla, mitä sitten tapahtuisi kun ne oikeasti huostaa eli uutta kotia tarvitsevat lapset kasvaisi siellä huonossa biokodissa? Niitäkin kun on, ihan oikeasti huonoja olosuhteita joista ei koskaan pääse tarpeeksi ajoissa pois. Kolikolla on aina kaksi puolta.
Älä selittele inhimillisillä virheillä sitä julmaa, raakaa vallankäyttöä jota sossut harrastavat. Ja onko äidin/isän kärsimys jopa vuosikausia vain inhimillisen virheen seuraus? Sinuna vetäisin itseni wc-pytystä alas!
Tällaisia "virheitä" ei kertakaikkiaan SAA tapahtua. Jos minulla olisi ollut vuosia sitten sama tieto sijoitusasioista kuin nykyisin, niin lapseni ei olisi koskaan luotani lähtenyt.
Ei ollut perusteita pakkohuostalle ja sossun kieroilun kautta jouduin siihen helvettiin. No virheistä ja kärsimyksestä oppii.
Osaanpa nyt neuvoa niitä, jotka siihen rumbaan ovat joutumassa.
Lääkärin vastuu virheistään on todellinen. Jos omaiset tekevät valituksen ja todetaan virhesuoritus, lääkäri vastaa teostaan. Älä vähättele tätä siinä mielessä, että sossuämmillä olisi varaa virheisiin.
Nykyiseen, sairaaseen lastensuojelulakiin olisi saatava pian muutos ja korjattava se ajantasalle.
Koko perheen auttaminen kriisitilanteissa on todellista lastensuojelua, ei kenenkään repiminen omasta kodista eroon rakkaimmista ihmisistään.
Luepa tekstisi, pidätkö sitä asiallisena? Ei tarvitse edes lukea rivien välistä kun katkeroitunut paatos loistaa kauas. Järkyttävää, mutta ilmeisesti mielesi on yhtä järkkynyt kuin tekstisi antaa ymmärtää. Toivottavasti jokin taho pystyy sinuakin vielä auttamaan. Tuossa mielentilassa kuulostat liian vaaralliselta ja arvaamattomalta kulkemaan kaduilla vieraiden ihmisten seassa. Varaa heti maanantaina aika lähimpään mielenterveystoimistoon, niin saat rauhoittavia.
voin mennä aamulla 7.00 töihin hoitamaan sairaita ihmisiä, kun en ehdi niitä rauhoittavia hankkia?
No, jospa osastonhoitajan luvalla saisin ottaa omilla (osaston) avaimilla meidän lääkejakohuoneesta pari oxaria??
Taisi kolahtaa kunnolla omaan nilkkaasi tekstini, kun noin laittoi pilkkaamaan! Niinhän sitä sanotaan, että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa!
Ps. alkuperäinen tekstisi oli itsekeskeisen, toisen ihmisen tunteista piittaamatonta paatosta, joten varaapa itse aika sinne mielariin! Vai onko niitä enää? Meillä päin ovat psykiatrian poliklinikoita.
että miksi hullujenhuoneella on hoitsuilla työtakit päällä? No siksi että ne erottaa potilaista! BUAAHHAHHAAAHAAAAA!!!!!!!!
heittää vitsiä sairaista ihmisistä ja kirjoittaa se vielä sijari-palstalle, tarkistuta oma lääkityksesi??
Ja se vitsi kuului: Mikä erottaa potilaan ja hoitajan psykiatrisessa sairaalassa? (ei hullujenhuoneella, sillä ne on suljettu 40-luvulla).
SE KERTOI SINUSTA!!!!!!!!
SAIRAAN HYVÄ STOORI!!!!!!!! PAITSI NIILLE SUN POTILASPAROILLE!!!!!!!!!!
että lapsi palautetaan jos huostaanottoon vaikuttaneet kriteerit poistuvat.
Onneksi sentään sellaisiakin tapauksia on.
Valitettavasti esim meidän tapauksessamme niin ei tule käymään ja olen asennoitunut hoitamaan nämä lapset aikuisiksi asti.
Toivottavasti tapaamme senkin jälkeen.Ei heitä heitetä pois kuin käytettyjä rukkasia, aion pikkuhiljaa turvata heidän tulevaisuuttaan rahallisesti vaikka jotain sossusta tulevat saamaankin kun muuttavat kotoa pois.
Biovanhempien tilanne nyt vain on sellainen, ettei muutosta tule ja se on hyväksyttävä.
Vanhemmat ovat sen jo itse hyväksyneet joten nykyään tapaamiset sujuvat paljon helpommin.Tosin toisen vanhemman kanssa vaikeuksia ei ole koskaan ollutkaan.
Vielä kun saataisiin toisen kanssa säännöllisyyttä tapaamisiin, että voisi lapsille kertoa niiden toteutuvan silloin ja silloin, ihan varmasti.
En tiedä muista, mutta itse en koe olevani mikään hirviö joka kynsin hampain yrittää rajoittaa biologisten vanhempien ja lasten tapaamisia, yleensä olemme sopineet ylimääräisiä tapaamisia keskenämme esim kesällä tai jouluna, milloin mahdollista.
Mutta se vaatii nimenomaan sitä, että vanhempi hyväksyy huostaanoton eikä laita sitä sijaisvanhempien syyksi.
Siinä mielessä olen onnekas nykyään ja kieltämättä kauhulla luen näitä kertomuksia täällä.
Mitä jälleen kerran tulee siihen rahatilanteeseen, jokainen joka kehtaa väittää, että kahdella sijoitetulla lapsella elellään herroiksi ja ostellaan kesämökkejä ja muuta vastaavaa, on mielestäni jollain tapaa päästään vajaa.
Olen aiemmin sanonut, etten kyttää kenenkään lapsia, en ole edes jonossa jos sattuisi joku perhettä tarvitsemaan.
Minulle riittää nämä kaksi, tiedän meidän perheen voimavarat ja se on juuri tässä.
Palautuksesta vielä noin yleensä, siinäkin pitää ottaa huomioon ettei kaikki käy ihan sormia napsauttamalla; täytyy ottaa monta asiaa huomioon; kuinka pienenä lapset ovat tulleet sijaisperheeseen, kuinka sopeutuneet, kiintyneet, kuinka usein biovanhemmat ovat heitä tavanneet ja sitten vielä koulu ja kaverit.
Lapsi ei ole mikään esine jota voi pallotella puolelta toiselle ilman että hän siitä kärsii.
Mutta hattua nostan kaikille bioille jotka ovat saaneet asiansa kuntoon ja jaksaneet pitää yhteyttä lapseensa ja toivon että saavat heidät omaan kotiinsa.
Miten se kirjoituksesi kertoi minusta, kun et tunne minua? Selvitäpä hieman lisää, niin alan oikein suurennuslasin kanssa tutkia itseäni.
Voin kysäistä työkaveriltani myös psyykkistä kuntoani. Niin, ja onhan meillä täällä lekureitakin.
No, nyt loppuu kahvitauko ja kotona katson sitten oletko löytänyt asialliset perustelut vai oletko vain joku sairas häirikkö tällä palstalla?
Terveisin se pöpi hoitaja
huostaanottojen kynnys nousisi ja todellakin, jotkut lapset varmasti joutuisivat kadulle kerjäämään ruokaa. Karmeaa kuvitellakin!
Onneksi täällä Suomessa vielä on halpoja sijoituspaikkoja eli sijaisperheitä.
jos sossut joutuisivat hetken miettimään ennenkuin ryntäävät koteihin huostaanottamaan lapsia jotka kaikessa rauhassa nukkuvat pikku vuoteissaan...huostaanottto on tramaattinen ja väkivaltainen kokemus, ja mikäli perheessä ongelmia on varmasti lapsille hoitopaikat saadaan ilman shokeeraavia huostaanottokokemuksiakin!sosiaalityötekijöille asiallisempia toimintatapoja!
Perhekoteja (pieniä) on nykyään liikaa! Tällä hetkellä joutuvat ottamaan asiakaspulassa liian vaikeita tapauksia ja sitten pilaavat hyvän ajatuksen. Koko sijoittaminen (puhun ikävälistä 12-18 v.) on pääosin naurettavaa. Tukitoimia lisätään koko ajan nuoren oirehdinnan lisääntyessä, kun järjellinen tapa olisi ottaa käyttöön ensin kaikkein järeimmät otteet ja sitten edistymisen mukaan purkaa ne!
Mikä on pieni perhekoti? Isä, äiti, piika ja renki! Niitä on ollut maailman sivu, äitini perheessä on jo 40-50 luvulla ollut omien lasten lisäksi 2-3 sijoituslasta ja kunta on maksanut viulut. en ymmärrä miten yleensäkään saa perustaa yritysmuodossa ko. järjestelmän, vrk hinnat huitelee kuitenkin n.120-200 €/vrk välillä. sitten kun ei sijoitettavia ole, joudutaan talouden paikkaamiseen tyhjillä lupauksilla tuloksista. tiedoksi se, että lapsen/nuoren perhekodissaoloaika ei korreloi maksetun korvauksen kanssa nykysopimuksilla!
Perhekodit pitäisi kieltää ja maksaa tukiperheille huomattavasti kovempia korvauksia, sekä säätää lapsimäärä max. 2 lasta/nuorta/tukiperhe!
Laitokset (kunnon) on eri asia. Yksityisinä toimijoina kovan luokan laitokset pysytyvät sitouttamaan henkilökunnan tavoitteisiin ja resurssit yleensä vastaavat hintaa.
Ostajalta pitäisi pystyä tänä päivänä myös vaatia huomattavasti enemmän osaamista, segmentointitaitoa varsinkin. Mihin sijoittaisit nuoren?: perhekotiin, nuorisokotiin, ryhmäkotiin, lastenkotiin, laitokseen vai koulukotiin. Nimike homma, niinkuin näette, vaatisi myös yhtenäistämistä. Mihin tarpeeseen mikäkin nimike vastaa!
saisi käydä vain max. kaksi lasta? Meilläkään ei ole omia lapsia ja sen tähden alunperin haluttiin sisarukset, että lapsella olisi edes sisaruksesta seuraa eikä meidän ihan konkreettisesti tarvitse viihdyttää lasta 24 h/vrk kun noina viikonloppuina kuitenkin joutuu tekemään jokusia askareitakin... silloin lapset leikkivät ja touhuilevat keskenään vaikka sitten olisivat samassa huoneessakin. Nyt on kavereita sitten jo enemmän. Asutaan vielä paikassa jossa ei niin vain hilppaista leikkipuistoon tms. En tiedä, ehkä se olisi mennytkin, mutta olisi tuntunut tylyltä sanoa lapselle, että mene vaikka siksi aikaa touhuamaan jotain ihan itseksesi kun minä tiskaan... (ja ei, älä sano että ota se mukaan tiskaamaan, jos meinaat ehtiä valmiiksikin joskus)
Minulla on edessäni sijoituspaikan ja kaupungin tekemä sopimus, jossa laitospaikan vuorokausihinta on 420 euroa / lapsi.
Samassa sopimuksessa on maininta, että lapsen perheelle maksetaan 8,40 euroa vuorokausi, kun lapsi vierailee kotonaan.
Huostaanotot ovat bisnes sekä sijoituspaikoille että kunnille. Sijoituspaikoissa ei edes työskentele aina ammattilaisia vaan hoitajina voi olla kokki, muusikko, mainostaja, poliisi, vartija, hevostenkasvattaja jne.
Miksi valtio ei vaihda huostaanotoista maksettavaa kuntien tukea ennaltaehkäiseväksi perhetyön tueksi?
eikä sijaisvanhemmista eli tuikitavallisesta perheestä. Ammatillisessa sijaiskodissa _ainakin toisen_ vanhemmista täytyy olla alalle koulutettu ja omata työkokemusta. He tekee myös yhteistyötä muiden tahojen kanssa, esim. terapeuttien. Ammatillisiin koteihin sijoitetaan myös yleensä lapsia sieltä ongelmallisimmasta päästä, eli niitä joita ei ihan tavalliseen sijaisperheeseen katsota voivan sijoittaa. Ne saavat itse määritellä hintansa (vaikka tuo mainitsemasi hinta kuulostaa kyllä aika uskomattomalta...) ja sijoittava kunta ostaa niiltä palveluita, usein jonninsortin tarjouskilpailun jälkeen.
Koko henkilöstön pakollinen kelpoisuusvaatimus tuli vasta syyskuussa 2005. Kuten missä tahansa alalla, niin psykologiseen kelpoisuuteen pitäisi olla erillinen kelpoisuusvaatimus. Kun seuraan jatkuvasti asiaa, niin minun mielestäni koulutusvaatimuksiin pitäisi takautuvasti lisätä kaikille voimavaralähtöinen auttaminen. Henkilöstön pitäisi myös näyttää esimerkkiä päihteettömyydestä, toisten kunnioittamisesta jne.
Mainitsemani hinta ei ole ainutkertainen. 270 - 420 euroa / vrk / lapsi on hyvin tyypillinen hinta. Kollegani ovat kertoneet jopa 450 euron vuorokausihinnoista.
Samalla tavalla kuin joka alalta, löytyy lastensuojelustakin huonoa työtä. Itse olen vieraillut monessa paikassa. On monia hyviä, mutta on myös monia, joiden ovat pitäisi sulkea heti. Eräskin muistutti kaatopaikkaa. Jos lapsen koti olisi sellaisessa kunnossa, niin heti huostaan. Tämä kun oli ammatillinen paikka, niin edes kuvat paikasta eivät saaneet viranomaisia heräämään.
Ketjun taso mitataan sen heikoimman lenkin mukaan!
sijareitten lapset bioperheille joiden lspast palautetaan ja lastenkoiten työntekijöiden lapset muihin vankiloihin. tämä ehdotukseni.
tooooodella rakentava ehdotus. Ihanko itse keksit? :D
lapseni on myös nero. muut ootte mitä ootte.