... itselleen joka kuukausi yhteistaloudestamme varsin ison summan. Meillä on avioehto joka koskee ennen avioliittoa (2003) kerättyä omaisuutta.
Edunsaajana vakuutuksessa on hän itse ja hänen lapsensa.
Minua ei sopimuksessa mainita ja kuitenkin k o maksut lipuvat taloudestamme tähän tarkoitukseen.
Onko minulla oikeutta puuttua asiaan?
Kun otan asian puheeksi hän sanoo ahdistuneesti että pitääkö puhua kuolemasta.
Voiko joku kertoa miten pitäis toimia?
Edunsaajana vakuutuksessa on hän itse ja hänen lapsensa.
Minua ei sopimuksessa mainita ja kuitenkin k o maksut lipuvat taloudestamme tähän tarkoitukseen.
Onko minulla oikeutta puuttua asiaan?
Kun otan asian puheeksi hän sanoo ahdistuneesti että pitääkö puhua kuolemasta.
Voiko joku kertoa miten pitäis toimia?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Avioehto on nimenomaan tehty turvaamaan hankittu omaisuus ennen avioliittoa, oikein.
Tämä sinunkin mielestäsi ollut reilua.
Ilmeisesti lapsi ei ole yhteinen.
Vaikea sanoa mitään ilman tarkempia tietoja.
Onko lapsi myös sinun?
En huomannut vastaavani viestitehtailijan laskukoneen omiin koukeroihin.
Harrastuksensa kullakin.
Miten joku viitsii kirjoitella omia avauksia ja vastailla niihin puuta heinää.
Tämäkin kuvio sopii kyseisen laskimen puuhasteluihin.
Tietysti se on helvetin väärin laittaa yhteistä karttuvaa omaisuutta
avioliiton ajan muualle pääsääntöisenä tarkoituksena pitää kaikki ns."omassa suvussa"
Sen verran voin oikaista ettei vakuutuskorvaukset tule huomioiduiksi
missään jakotoimenpiteissä mahdollisessa kuolemantapauksessa.
Tietysti vaimo pitäisi olla edunsaajana tässä tapauksessa, periihän lapsi kuitenkin isänsä yksin.
Väkisinkin tulee epäily ,että herra skriivailee tänne omista asioistaan joita sitten viisaana kommentoi.
... täysin ok.
Sitä en ymmärrä että yhteisestä talooudesta menee rahaa toisen osapuolen ja HÄNEN (entisestä avioliitosta) lapsiensa eduksi. Hän kustantaa lapsille muutenkin elatuksen ja jatkuvasti muuta taloudellista apua.
Itse olen tilanteessa, etten sairastumiseni vuoksi pysty kovinkaan paljon tuottamaan (saati maksamaan omaa eläkevakuutusta) mutta teen lähes kaiken täällä yhteistaloudessa.
mutta minkäs teet.
Elatusta ja apua hänen pitääkin kustantaa,
ovathan ne hänen lapsiaan.
Kuten sanottu tilanne ei ole sinulle
oikeudenmukainen mutta minkäs teet.
Kysyt: "Onko minulla oikeutta puuttua asiaan?"
Tottakai on, oikeutesi on ottaa asia puheeksi puolisosi kanssa ja ehdottaa että vakuutuksen edunsaajiin lisätään sinut...
Noh, ehkä tarkoitit mitä tapahtuu avioerossa tai kuolemantapauksessa juridisesti...
LUULEN, että kuvio menee näin, ja toivon että "Yx Tavallinen" nimimerkki vahvistaa tai korjaa. Väritän vastaukseni esimerkiksi, todellinen tilanteenne voi olla hyvinkin erilainen.
Avioliittonne päättyy esim. 2013 joko avioeroon tai puolisosi kuolemaan, eikä eläkevakuutusta olla ryhdytty käyttämään ... vaan pelkästään kartutettu. Oletetaan vielä että ko. vakuutus on otettu 1993. Kun avioiduitte 2003 oli kertynyt 200.000 EUR "potti", siihen sinulla ei ole avio-oikeutta. Mutta 2013 "saldoa" jo 500.000 EUR, tuosta 300.000 EUR:oon sinulla on avio-oikeus.
Jos avioeroatte, tuo 300.000 olisi korottamassa miehesi nettovarallisuutta (mihin siis lasketaan vain avioliittonne aikana kertynyt omaisuus ja otetut luotot) ... ja vaukuttaa tasinkoon.
Jos liittonne päättyykin 2013 miehesi kuolemaan, niin silloin tehdään myös ositus aviopuolioiden kesken ennen perinnönjakoa (vaimo ei peri tilanteessanne koska teillä lapsia, tasingon saa tai maksaa).
Nyt vaikeusaste lisääntyy, enkä lähde veikkaamaan... tuossa tapuksessa kun edunsaajat "kuittaavat" 500.000 EUR ... en tiedä huomioitaisiinko silloin ko. vakuutuksesta yhtään mitään puolisoiden osituksessa...
Nyt vaikeusaste lisääntyy, enkä lähde veikkaamaan... tuossa tapuksessa kun edunsaajat "kuittaavat" 500.000 EUR ... en tiedä huomioitaisiinko silloin ko. vakuutuksesta yhtään mitään puolisoiden osituksessa...
Ei kyllä joutuisi maksamaan pesälle
mitään tasinkoakaan.
Voi olla ettei pesästä rahaa tulisi, muttei sinne kyllä vaimolta rahaakaan menisi.
Turhaa taas puhella joutavia.
Olet kyllä melkoinen Pelle Peloton
lakimiestietojesi kanssa.
Siis mitä...? Eikös se vuoden 2003 jälkeinen eläkevakuutus mene sitten fifty-fifty vaimon ja miehen lasten kanssa...?
Puolet lapsille, puolet puolisolle?
Niin, kysymys käsittääkseni lähti siitä tilanteesta että eläkevakuutuksensa säästäjä kuolee ennen kuin säästönsä käyttänyt. Sama kuvio olisi henkivakuutuksessa.
Jos hän on tahtonut lapsensa edusaajaksi, se sen kuolemansa jälkeen saavat.
Miksi puolet menisi puolisolle? Eihän vaimo edes peri miestään tässä tapauksessa (koska miehellä perillisiä, lapsia).
Noh, tässä tapauksessa se avioheto vielä lisää oman "säväyksen"...
sinua aloittamasta myös eläkesäästämisen?
Jos kerran miehesi laittaa kuukausittain sievoisen summan omaa eläkettään varten, niin mikset sinäkin?
Kyseessähän ei siis ole niinkään vakuutus kuoleman varalle, vaan nimenomaan eläkevakuutus. Näin ollen ENSISIJAINEN edunsaaja noille säästöille on miehesi.
vain ja ainoastaan kusettaa vaimoa.
Eikä paljon nuorempi vaimo kyllä ilman tapaturmaa
ennen vanhempaa ukkoa tilttaa.
Tämähän on nyt taas niin läpinäkyvää viestitehtailua tuolta viiden centin lakimieheltä.
Ja onhan se tietysti miehelläkin pelko myös sinun hyvinvoinnistasi.
Lisäksi en kyllä merkkaisi minäkään häntä edunsaajaksi.
Melko juttua taas.
...osaa lainkaan tätä keskustelufoorumia. Aloitin keskustelun asiallisella kysymyksellä ja esimerkiksi tästä vastauksesta en käsitä enää kenelle se on osoitettu ja mistä oikein puhutaan.
Eikö täällä kukaan käsitä, että avioliitossa omaisuus kuuluu yksin sille ja vain sille puolisolle, jonka se on. Eli jo mies maksaa omista tuloistaan itselleen eläkevakuutusta, hänellä on täysi vapaus niin tehdä. Hänen tulonsa eivät ole yhteisiä. Jos vaimo on niin erehtynyt luulemaan, niin tiedoksi vaan, että omia ovat. Kumpikin puoliso on velvollinen osallisumaan perheen elatukseen elatuskykynsä mukaan, mutta se ei tee tuloista yhteisiä. Myös minun miehelläni on eläkevakuutus, eikä ole tullut mieleenkään tällainen näkökulma. Enkä tiedä, kuka on edunsaaja, toivottavasti lapset.Hehän jotain tarvitsevat, jos menettävät elättäjän.
On tuota tullut toitotettua ... mutta sitkeässä ovat väärät luulot. Eipä niistä haittaa, mutta voi joskus tulla nuo faktat "kylmänä suihkuna" eteen...
En ole vakuutusasiantuntija, mutta eikös näitä vapaaehtoisia eläkevakuutuksia koske ihan omat sääntönsä. Käsitykseni mukaan homma menee periaatteessa jotenkin näin, että henkilö (tai joskus myös työnantaja) maksaa vakuutusyhtiölle tietyn summan joko kerralla tai tietyn ajan kuluessa. Tämä säästö tuottoineen sitten maksetaan vakuutusehtojen mukaisesti tietyn ikäiselle vakuutetulle tietyssä ajassa tietyn suuruisena. Eläkesäästäja saa tehdä maksuja maksaessaan verovähennyksen ja tuleva eläketulo on aikanaan veronalaista vuosituloa ansio- tai pääomatulona. Ei siis liene mitään perittävää omaisuutta.
Näihin eläkevakuutuksiin on kuitenkin yleistä liittää erillinen maksullinen vakuutusturva vakuutetun kuoleman varalta, jolla turvataan tietty summa säästetystä ja käyttämättä jääneestä eläkevakuutuksesta. Tässä käsittääkseni on se jälkipolville mahdollisesti jäävä perintöosuus.
Oletan että nyt puhutaan niistä vapaaehtoisista eläkesäästämisohjelmista joita jokunen vuosi sitten kovin innokkaasti kaupattiin (kunnes niiden verkohtelu muuttui)... noh, ja taas...
Ideahan on, että joku maksaa "nuorena" kerran kuukaudessa summan, jota pääsee nauttimaan sovitun ajan kuluttua parempaa eläkettä tai aikaisemmin kuin muuten. Siis kyse yksinkertaisesti säästämisestä ... jota verottaja joskus tuki tuntuvastikin.
Jos kuolee, säästöt tulevat TIETENKIN perikunnalle. Vakuutusyhtiö tai pankki ei niitä pidätä (toisin on pakollisen työeläkkeen osalta, jota kukin meistä töissä käyvistä maksaa "automatic").
Tähän asti melkko tuttua... vaan jos avioeroaa, niin säästetty eläkevakuutus onkin mukana korottamassa toisen nettovarallisuutta, ja siis vaikuttamassa avioehdottomassa osituksessa tasingon määrään. Yksinkertaistaen, exä saa puolet eläkesäästöistä "heti".
Sen vuoksi ko. vakuutusehdoissa purkupykälä avioeron varalta ... vaikkei sopimusta muuten voisikaan purkaa.
Selvensikö?
"Jos kuolee, säästöt tulevat TIETENKIN perikunnalle. Vakuutusyhtiö tai pankki ei niitä pidätä (toisin on pakollisen työeläkkeen osalta, jota kukin meistä töissä käyvistä maksaa "automatic")."
Hommahan menee tässä tilanteessa niin, että vakuutussäästö menee edunsaajalle, oli kyse sitten yksilöidystä edunsaajamääräyksestä (nimeltä mainitittu henkilö), tai yleisestä edunsaajamääräykestä (esim. omaiset)eikä kuolinpesälle? Vai tarkoititko perikunnalla juuri edunsaajaa?
Mutta mihin perustuu se, että eläkevakuutus on automaattisesti puolison avio-oikeuden alaista omaisuutta omaisuuden osituksessa, mikä siten otetaan huomioon avio-osia laskettaessa? Omien havaintojen mukaan tästä ei ole mitään selkeää säännöstä missään, eikä oikeuskirjallisuudessakaan ole vakiintunutta kantaa asiaan.
Henkivakuutuksethan otetaan osituksessa huomioon takaisinostoarvostaan, mutta miten on eläkevakuutusten laita? Eläkevakuutusten takaisinostomahdollisuutta on rajoitettu voimakkaasti. Takaisinostohan edellyttää aina vakuutetun suostumusta, eli mahdollinen pesänjakajakaan ei voisi periaatteessa määrätä vakuutuksen ottajaa lopettamaan eläkevakuutustaan.Vai voiko?
Lisäksi vanhemmissa eläkevakuutuksissa saattaa olla ehto, ettei takaisinosto ole mahdollista lainkaan.
Jos puoliso A on järjestelmällisesti laittanut avio-oikeuden alaista omaisuuttaan eläkevakuutukseensa puolisoltaan suojaan, niin tällöinhän tilanne pyritään korjaamaan vastikesäännöstön avulla, koska avio-oikeuden alaista omaisuutta on "hukattu" ennen ositusperusteen syntymistä. Mutta entäs jos tilanne on se, ettei puolisolla A ole muuta omaisuutta kuin eläkevakuutus? Vastike ei voi jäädä velaksi, koska se on ainoastaan laskennallinen erä osituksessa.
Käykö loppujen lopuksi niin, että puoliso A nauraa matkalla pankkiin, koska rahat on kiinni eläkevakuutuksessa ja muuta avio-oikeuden alaista omaisuutta ei ole?