Moro!
Tehdääs tästä uusi inssipiinailijoiden ketju. Ilmottautukaa mukaan;) Mulla ittelläni menossa pp5, toinen inssi kyseessä. Ensiviikon perjantaina saisi sitten testailla...piinaavaa tää odottelu jo nyt... Plussatuulia kaikille!!!
Tehdääs tästä uusi inssipiinailijoiden ketju. Ilmottautukaa mukaan;) Mulla ittelläni menossa pp5, toinen inssi kyseessä. Ensiviikon perjantaina saisi sitten testailla...piinaavaa tää odottelu jo nyt... Plussatuulia kaikille!!!
Vastaukset 27
Vanhimmat
Toivottavasti onnistuu!!! Itsellä oli inseminaatio 10.11. ja plussasin :)
*puhaltaa plussatuulia kaikille*
hei. en nyt varsinaisesti tänne vielä kuuluu, täällä piinaillaan vasta sitä, että päästäänkö inssiä tekemään. Jos lh-testi plussaa tiistaina niin inssi jää tekemättä :( ...tsemppiä ja malttia kovasti kaikille piinailijoille, toivottavasti minäkin pääsen oikeasti piinailemaan...
Meillä sellainen tilanne että ollaan menossa inssiin ensi viikolla, mikäli oviksen saan kiinni. Mulle sanottiin että jos ovis sattuu ti tai pe niin inssi tehdään sitten samana päivänä...Viime kierrossa sattui lauantaille niin otti vähän päähän..
Me yritetään eka ilman lääkkeitä luovutetuilla. Onko muilla tehty ilman lääkitystä?
en nyt ihan vielä tänne kuulu, lähinnä piinailen sitä että pääseekö edes inssiin, että osuuko ovis sellaselle päivälle ensiviikolla että ei inssiä aleta tekemään :( siis jos ovistesti plussaa tiistaina, niin se siitä inssistä.. mutta joo.. sitä tuun nyt eka piinailemaan teitin kanssa tänne. Tsemppiä samalla toivottelen kaikille oikeasti jo piinailijoille..
hei. en nyt varsinaisesti tänne vielä kuuluu, täällä piinaillaan vasta sitä, että päästäänkö inssiä tekemään. Jos lh-testi plussaa tiistaina niin inssi jää tekemättä :( ...tsemppiä ja malttia kovasti kaikille piinailijoille, toivottavasti minäkin pääsen oikeasti piinailemaan...
hupsis :) tuli vähän monta kertaa. .ja nimimerkinki ehdin monesti vaihtaa.. tekniikan ihmelapsi...
Tänään tehtiin eka inseminaatio eli jännitystä ilmassa... Lääkitys oli clomit puregon pregnyl ja kaksi munasolua kypsyi. Meillä ei ole löytynyt mitään syytä lapsettomuudelle, joten toiveet on korkealla!
Surkeeta on, ei tullut toivottua tulosta meidän ekasta hoidosta... Testi eilen negaa ja tänään alkoi menkat. Tammikuussa sitten näillä näkymin uudestaan. Onnittelut teille plussanneille!
ensi viikolla ehkäpä toinen inssi edessä..riippuu kanssa tuosta plussaus päivästä. harmi kun on tuo itsaripäivä sotkemassa viikkoa. Toisaalta taas joudutaan varmaan taas turvautumaan pregnyliin että saadaan edes irtoamaan niin siten tietää varmemmin..huomasin että mikäli inssi onnistuu ensi viikolla on raskaustesti päivä suurinpiirtein jouluaattona, huh..
Täälläkin jännitettään ensiviikkoa ekan inssin pitäisi olla silloin. Ultra aika on tiistaina. Clomeja olen syönyt viime viikon.
Lapsettomuutta takana kolme vuotta vielä ei ole yhtään plussaa näkynyt. Toivotaan, että saadaan kaikki se maailmanparas joululahja.
Tänään loppui piinailu. Tänään oli testipäivä toisessa iui:ssä ja negaahan se näytti. Pettymys kova koska toiveet olivat tosi korkealla! Ensi vuonna uudestaan... tai kolmannen kerran.
Harmittavaa kun teillä meni pipariks toi toka inssi;( Tai entäs jos kiinnittyminen onkin tapahtunut vähän myöhemmin ja siksi vielä negaa? Mulle ainakin lääkäri neuvoi, että jos menkat ei ala, kannattaa testata viä muutaman päivän/vajaan viikon päästä uudelleen ja se voikin olla plussaa. Perjantaina saisin testailla omaa tulostani tokasta inssistä, varovaisen positiivisin mielin pidän toivoa yllä mutta valmistaudun myös ajatuksissani ensi vuonna tehtävään kolmanteen inssiin. Tsemppihaleja kaikille!!!! Tuun kertomaan mitä mun testi näytti perjantaina...
Kiitos Pulla tuhannesti sinulle rohkaisevista sanoistasi että odottelisin rauhassa menkat... Vuotoa ei kuulunut, kylläkin kokoajan menkkamaisia kipuja. Tänä aamuna hetkenmielijohteesta tein testin ja kaksi vahvaa viivaa piirtyi testiin. Voi sitä kyyneleiden määrää :). Pitää silti pitää jalat maassa ennenkuin on lääkäri "todennut raskaaksi". Mutta ihana joskus edes saada nuo kaksi viivaa ja peukut pystyyn...
paljon onnea! Minulle kävi varmaan myös niin, että kaveri kiinnittyi vasta viime tingassa ja sen vuoksi oli hcg arvot aluksi kovin matalat,mutta lähtivät siitä nousuun. Nyt ekaa ultraa odotellen joten pää pystyyn,kyllä se sinunkin kaveri on tainnut kiinnittyä.
Aivan sama tilanne täällä kuin näyttää muillakin olevan...Huomen aamulla on ultra ja sitten tehdään päätöksiä inssin ajankohdan suhteen. Harmi kun itsenäisyyspäivä osuu keskiviikkoon... Se voi pilata koko homman. Toivotaan nyt, että otollisin aika osuis torstaille.
Mukava kerrankin lukea, että on muitakin ihan samassa vaiheessa kuin me. Meillä tämä on ensimmäinen kerta ja kokeillaan myös luomulla. Lapsettomuudesta kärsitty 2,5 vuotta.
Peukkuja kaikille ja positiivisia tuulia!
p.s. Miten suhtaudutte kun paras ystävä ilmoittaa olevansa raskaana? Mä en reagoinut parhaalla mahdollisella tavalla...
meillä meni inseminaatio pipariksi. Ihmettelin vkonloppuna outoja, menkkamaisia kipuja ja sunnuntaina teinkin varmuudeksi ovistestin. Tosi vahvaa viivaa näytti, ei ihan yhtä vahva kuin kontrolliviiva mutta melkein(mulla ne on yleensä tarkottaneet plussaa kun normaalisti ei testissä näy toisen viivan hailahdustakaan). Tänään sitten seurantaultraan. Lääkäri oli ihmeissään. Söin saman annoksen clomeja kuin ennenkin mutta nyt oli ilmeisesti omakin kroppa tuottanut hormooneja kun oikeasta munasarjasta löytyi 28 mm munarakkula ja toinen 14 mm. Ennen mulla ollut siis samassa tilanteessa kp 13, 12-17 mm munarakkuloita. 28mm oli lääkärin mukaan vähän turhan iso..saattaa kuulemma olla kysta enemmin kuin munarakkula. Eli nyt oli kroppa reagoinut ihan eri tavalla kuin muissa clomikierroissa. Tänään tein vielä ovistestin ja haalentunut viiva tuli. Elikkä inssiä ei voitu tehdä kun ovis jo ilmeisesti ohi..tai menossa parhaillaan..nyt täytyy tyytä kotikonsteihin.Onko muilla käynyt näin? eli kroppa reagoinut samaan hormoni annokseen voimakkkaammin? seuraavaksi siirrytään ilmeisesti pistoshoitoihin kun clomien kanssa tapahtui näin..en jaksa uskoa "luomu" ihmeeseen..
yksi piinailija lisää ilmoittautuu, kolmas inssi tehtiin 30.11, joten piinattavaa vielä on. toisaalta nyt se vois onnistua, mutta tuskin kuitenkaan. eli aikas sekavat fiilikset tässä kuulemma viimeisessä inssi-yrityksessä.
hei ippu.Sun kirjotus on ihan ku omaani. Meilläkin ultrataan huomenna aamulla ja sitte jännätään miten inssitään (onkohan tuo ees sana :) ) ja mulla myös paras kaveri ilmoitti että alkavat vauvanteko hommiin.. sanoin että toivon että tärppää heillä, mutta koska hän tietää itsekin meidän tilanteen, niin sanoin että en osaa olla niin iloinen asiasta kuin ystävän kuuluisi olla. Ehkä ymmärtää .. ehkä ei. Se on vain niin tavattoman kipeää kuulla kuinka vauvanteko on niin itsestäänselvää puuhaa.. tai no onhan se varmasti ollut alussa kaikille meillekin. Mutta nyt sitä taatusti arvostaa noin miljardi kertaa enemmän, jokaista raskauden tuomia kolotuksia... toiveissahan vielä on raskautua.. ennemmin tai myöhemmin.. mutta palaillaan myöhemmin listoille. Huomenna tosiaan eräänlainen tuomiopäivä. Kerrohan ippu miten sulla meni huominen ;)
Mä en saata uskoa, että meillä kävi ekan kerran tuuria. Tikutin eilen haalean plussan ovistestissä ja tänään aamulla ennen nkl:lle menoa aivan tosi komeat kaksi viivaa.
Mentiin ultraan ja lääkäri alkoi kertomaan, milloin tikutetaan ja miten inssi tehdään yms, kun kerroin plussanneeni ovikses. Sit tulikin hoppu. Herra siirtyi käsityöosastolle ja meille annettiin iltapäivälle inssi aika.
Kaikki kävi siis nopeasti! Sit tänään iltapäivällä itse inssi, kaikki meni silloinkin hyvin. Laatu oli erinomaista ja 21 milj. kaveria laitettiin matkaan(on ollut vähän vasta-aineita hidastamas matkaa). Nyt sitten odotellaan....
Ystävä soitti eilen kesken kauppamatkan, puhuttiin niitä näitä ja sit lopuksi bam! olen raskaana. Tästä olemme puhuneet aiemminkin, ja olemme sopineet että olemme toistemme ensimmäisiä ystäviä jolle kerrotaan, jos plussataan. Vaan ei, minä olin liki loppupäässä jolle kerrottiin ja vielä mun olles kaupan kassalla! ei mitään rauhaa siis jutella (tiesi kyllä missä olen). Ja heti samaan hengen vetoon pyydettiin kummiksi. Aika tahditonta touhua! Odottais edes kriittisen ajan ohi. ja varsinkin hyvin tietäen meidän tilanteen! Pyysin anteeksi sitä, että sairastamme tahattomasti tautia nimeltä lapsettomuus. Mua ei vois vähempää kiinnostaa nähdä tai kuulla häneltä mitään raskauteen tai vauvaan liittyvää.
Olemme olleet aina todella hyviä ystäviä, mutta nyt tuntuu siltä, että ollaan aivan eri elämän tilanteissa. En oikein tiedä mitä tehdä.
kiva kuulla että teillä meni hyvin. Ja jospa tekin plussaisitte nyt niin sitten suostuminen sun ystävän lapsen kummiksi ei ehkä tunnukaan enää niin pahalta. Anna nyt niitten piinaviikkojen kulua ja ehkä sitten asiaa kannata punnita uudestaan. Tai noin mä ainakin aattelisin. No meillä ei sitte menny inssisuunnitelmat ihan putkeen :( ovistestiin tuli aamulla komiat kaksi vahvaa viivaa, vaan ultrassa sitte ei ollukaan tarpeeksi isoa rakkulaa kasvanu ..hammasta purren tässä yritetään nyt nousta suosta ..taas. Sain clomireseptin ja nyt sitte jännätään että milloin menkat alkaa ja miten seuraava mahdollinen inssi ois.. sekin taas näyttää pahasti osuvan uudelle vuodelle. Mutta en nyt enempiä surkuttele.. johan sitä tulikin. Plussaonnea kovasti ippu.. hengessä mukana kovasti.
Tosi ikävää kuulla, että teillä kävi noin! Mä itse asias pelkäsin että meilläkin olis tilanne tuo, mutta jostain syystä onni potkais edes vähän. onnistumismahkuhan on pieni, mutta silti- varovaisen positiivinen fiilis mukana.
Joo, sanoinki ystävälle että tarvitsen nyt vähän sulatteluaikaa asiaan, ja otan heti yhteyttä kun jaksan puhua.
Kiitos tuesta! Se lämmittää oikeasti ja tuntuu hyvältä. Tämä kun on eka kerta kun kirjoittelen minnekään (aktiivisesti olen kyllä lukenut toisten juttuja)...
ymmärrän tunteesi täysin ja ne ovat aivan normaaleja. Tottakai kaikki tässä tilantessa olevat tuntevat näin. Minullakin raskaana olevia kavereita joille raskaus on tullut aivan "ilmaiseksi". Eihän meidän maailmat voi tällä hetkellä mitenkään kohdata mutta koitan silti pitää yhteyttä ystäviini ja olenkin aidosti kiinnostunut heidän voinnistaan ja tulevista vauvoista..mutta ei sille mitään voi että välillä suututtaa ja ahdistaa. Sain tänään kuulla että eräs kaveri ostanut kultansa kanssa kolmion. Sanoimpa heti omalle avosiipalleni että siellä sitten kohta plussataan...jotenkin jo heti valmistaa itseään siihen että kohta taas saan sen uutisen minkä takia masennun. Tiedän vaan sen jotenkin että kaikille minun ystävilleni tämä homma tulee olemaan helppo. Ihan sillä kiusallikin että minulla olisi vaikeampaa ja että minä saisin olla se "kummajainen" joka ei saa lasta. Kauheaa paasausta mutta tältä minusta vaan usein tuntuu...helpottaisi jos edes jollakulla kaverilla/sukulaisella/tutulla olisi samanlaisia ongelmia..vaikken tietenkään toivo muille epäonnea. Lapsettomuus on vain niin vaikeasti ymmärrettävä/reagoitava/herkkä, outo asia että kai nämä kaikki tunteeet on sallittuja..ei niitä pysty kukaan muu kuin saman kokenut ymmärtämään..
Hei Jaja, ja kiitos kauniista sanoista!
olen miettinyt tätä lapsettomuutta niin paljon ja monelta eri kantilta. Yritän pitää positiivista fiilistä yllä, olemme aika avoimesti kertoneet asiasta ja emme ole katuneet sitä päivääkään. Mitä yllättävimmistä paikoista saa tukea!
Mutta just eilen mietin sitä, että lapsettomuus on sellainen tietyllä tavalla vaiennettu suru, kuin olisi omaisen menettänyt mutta ei konkreettisesti ole mitään, mitä surra. Kun sitä ei ole. Suren siis sitä, mitä ei ole. Sitten synkimmistä synkimpinä hetkinä olen soimannut itseäni siitä, kuinka huono nainen olen, kun edes lasta saa aikaiseksi. Onneksi noissa ajatuksissa ryven aika harvoin.
Meidän ystäväpiirissä lapsia on tullut eka yrittämällä aika monelle pariskunnalle. Ja sit on me.Sanoinkin eilen ystävälleni, että kunpa plussaisin edes ovistestillä niin tietäisin miltä 2 viivaa näyttää. ja sit tänä aamuna ne viivat siinä tikussa oli...
Sekundaari-lapsettomuus on toinen asia, josta puhutaan aivan liian vähän. Ystäväpariskuntamme kärsii tästä ja heidän kanssa olemme puhuneet asiasta todella paljon. Tuntuu niin helpolta puhua jollekin asiasta, joka esim tietää miltä munatorvien aukiolotutkimus tuntuu...
Tsemppiä kaikille!
meillhän kävi toisinpäin. Ovis oli ollut tai oli meneillään mutta munarakkula oli lekurin mielestä liian iso eli 28mm. Ei ollut varma oliko kysta kun oli niin iso. minkä kokoisia teillä siis oli nämä liian pienet? ja muillakin? minkä kokoisia munikset inssin aikaan?
eikö teillä luomuyritys sitten voi auttaa vielä? jos kerran testi oli plussaa kuitenkin? ihmeitä tapahtuu..
taas tuli sanoja kuin omasta pääkopasta. Me olemme kanssa kertoneet asiasta tosi avoimesti..tai ainakin minä.. heh..en ole nähnyt syytä salailla asiaa/ oma pääkoppa ei kestäisi jos vain yksinäni asioita märehtisin. Ehkä ihmiset jotka tämän asian meistä tietävät osaavat myös olla pikkuisen hienotunteisia joissain asioissa..toisaalta tuntuu että jotkut karttavat meitä ihan kuin lapsettomuus tarttuisi tai että kavereit ei ole mielestäni tarpeeksi kiinnostuneita/eivät jaksa kuunnellla näitä ainaisia samoja jorinoita. Kukaan ei myöskään ymmärrä kun puhun muniksista, limakalvoista, oviksista jne. täysin hepreaa ihmisille jotka eivät tästä kärsi. Olen sanonutkin että jos ei lapsettomuudesta muuta hyötyä ole ollut niin ainakin tiedän paljon ihmisen biologiasta/lisääntymisestä. Kai tämä saa myös arvostamaan elämää ja pieniä asioita enemmän (tosin olen niitä aina arvostanut)mutta kuitenkin. Kai tämä on kasvattavaa...kun ei vain olisi pelkästäään katkeroittavaa eli myös jossain se maali häämöttäisi..eli se lapsi. Se on totta että suree jotain mitä ei ole. Jotain mitä ei edes ole ollut. Jotain mistä ei ole edes muistoja tms. On vain haave/toive. Tuntuu hullulta kun ihmiset toivovat ulkomaanmatkoja, parempaa ulkonäköä, rahaa(vaikka itsekkin toivon mutta kalliiden lapsettomuushoitojen takia)jne. ja itse haluaisi vain tulla raskaaksi! yhtä maailman luonnollisinta asiaa. Hulluimpina päivinä toivoo että tulisi edes raskaaksi ja menisi vaikka kesken niin olisi "oikeaa" surtavaa ja olisi päästy edes pikkuisen eteenpäin.. en tätä siis oikeasti toivo mutta ajatukset vain on välillä niin myrtsejä/sekaisin ettei tiedä mitä ajattelisi. Sama juttu myös tuo ovistesti. Olen vain hartaasti toivonut että edes se muuttuisi plussaksi, se olisi jo riemuvoitto. Mullahan se ei edelleenkään satavarmasti ole plussa ollut mutta sinnepäin. Ehkä tästä pikku hiljaa eteenpäin taas..onneksi on tämä "kanava" jonka kautta voi purkaa tuntojaan/tavata muita samanlaisia..voimia kaikille! koitetaanhan jaksaa!
Tämä kanava on kyllä ollut ihana, vaikkakin nyt vasta ekoja kertoja kirjoittelenkin. Olen usein saanut tukea toisilta vastaavassa tilanteessa olevilta. Ja voi sitä onnen tunnetta, kun lukee että joku on plussannut! Silloin sitä jaksaa uskoa että itsekin onnistuisi joskus.
elikkäs, meillä oli paljon pieniä rakkuloita siellä kyllä odottelemassa vuoroaan. Ja tämä johtorakkula taisi olla 10-12mm ja se ei kuulemma ollut tällä kertaa riittävän iso. Sitten tosiaan kun kartoitettiin kiertoa niin tämä keltarauhashormoni taso oli 18 joka oli aika nippanappa kuulemma raja-arvoissa.. mutta niin.. uusi kierto..uudet kujeet.. näin mennään.. haleja kovasti kaikille piinailijoille..