Lyijypatruunoilla sorsaa pellolla, soilla jne

Metsästäjien keskuudessa on väännetty pitkään peistä lyijyhaulien käyttökiellon sanamuodon takia, eli lyijyhaulipatruunat on sanatarkasti kielletty vesilintumetsästyksessä. Paaviakin paavisemmat suomalaiset pilkunhalkojat ovat käsittäneet lainkohdan niin, ettei sorsaa saa ampua metsässä, pellolla eikä soillakaan lyijypatruunoin, mutta toisaalta vesialueella lyijyä saisi vapaasti syytää muiden riistalajien perään niin paljon kuin sielu sietää.

Näin ei kuitenkaan ole asianlaita. Lainkohdan selkeä tavoite on vesialueiden suojelu, ettei lyijyhauleja joutuisi vesilintujen normaalin elinalueen, eli mataliin vesistöihin, mistä ne ruokailun yhteydessä voivat päätyä sorsien elimistöön. Tamän seikan tunnustaa lainlaatijat, kuin syyttäjätkin, sekä myös tuomioistuimet. Esimerkiksi hailuodon varisammunnassa lyijypatruunalla tekijä tuomittiin sakkoon, ja sakkoa sai myös vesialueella lyijypatruunaa aseessaan pitänyt henkilö.

Hovioikeuden neuvos Pekka Hukkanen otti Jahti-lehdessä asiaan myös henkilökohtaisesti kantaa, tunnustamalla ampuneensa 2 sorsaa lyijypatruunoin pellolle, ja kehoitti kaikkia metsästäjiämyös omaksumaan saman kannan, eli toisinajattelijoiden mielestä syyllistyi metsästysrikokseen ja vielä rikokseen yllyttämiseen. Teko ei ole vielä vanhentunut, eli jokainen voi mennä tekemään asiassa rikosilmoituksen, taikka jos pelkää herjaussyytettä Pekka Hukkasen puolelta, voi tehdä myös kantelun oikeuskanselerille, ja kysyä, miksi Hukkasta ei ole asetettu syytteeseen. Oikeuskanseri tutkii kaikki kantelut ja ylimpänä tuomareita valvovana virkamiehenä voi myös määrätä syytteen nostettavaksi, jos perusteita ilmenee. Vastauksen saa siis varmasti ja samalla selviää epätietoisille lain todellinen tarkoitus.

Se, miksi lakipykälä on kirjoitettu niinkin hankalaan sanamuotoon, ei ole sattumaa, vaan tarkoin harkittu asia, jolla on tietty tarkoitus ja päämäärä. Kun sen hoksaa, kokee valaistuksen.