Olen melko varakkaan liikemiessuvun jälkeläinen. Noin 20-vuotta sitten menin yhteen tavallisesta työläisperheestä olevan tytön kanssa. Kyselin eroja ja omaisuuteni suojaa avo-/avioliitto tapauksessa lakimieheltä, kerroin avoliiton tuntuvan mukavammalta. Hän sanoi, että avoliitto hyvä, kun pidät tarpeeksi tositteita tallessa, että mahdollisessa erotilanteessa voit todistaa, kuka elämisen ja hankinnat on maksanut. Avoehtoahan ei ole olemassa.
Nykyisin avoliitto rinnastetaan avioliittoon erotilanteissa, varsinkin jos on yhteisiä lapsia, kuten meilläkin on kolme. Avioliittoa on aina joskus esittänyt siksi, että on ollut huolissaan selviämisestään ja leskeneläkkeestä, jos kuolisin. Olen hänelle sanonut, että ei hätää, koska lapsemme perivät minut. Ehdoksi avioliitton menemiselleni olen asettanut, että hän suostuu avioehtoon, johon on "pitkin hampain" aikonut suostua.
Kysymykseni kuuluu, jos menemme naimisiin ja teemme avioehdon, turvaako se oamisuuteni mahdollisessa erotilanteessa paremmin, kuin jatkamisemme avoliitossa? Kuittaantuuko avioehdolla koko aikaisemman yhteiselämän ja avoliitossa kaiken jakaminen?
En hae mahdollisessa erotilanteessa sitä, että jättäisin hänet puille paljaille, vaan että hän ei oikeudettomasti saisi puolta koko omaisuudestani. Hänkin on erilaisia ajanjaksoja ollut yhtiössämme töissä saaden siitä normaalia palkkaa, jolla tietysti on osallistunut jonkin verran perheen ruoka- ja vaatemenoihin. Edellämainituista ja muistakin juoksevista menoista olen tietysti kantanut leijonanosan n. 90 %:a.
Ei räteillä, kipoilla, kupeilla, huonekaluilla yms. tavaralla mitään väliä, mutta sukuyhtiön osakkeiden arvolla, osakesalkullani, talolla, eläkevakuutuksellani, mökeillä, veneellä, autoilla yms. alkaa jo olemaankin. Kaikki yllämainittu "suurempi oamisuus" on omissa nimissäni ja totaalisesti myös hankittu minun ja sukuni varoilla.
Nykyisin avoliitto rinnastetaan avioliittoon erotilanteissa, varsinkin jos on yhteisiä lapsia, kuten meilläkin on kolme. Avioliittoa on aina joskus esittänyt siksi, että on ollut huolissaan selviämisestään ja leskeneläkkeestä, jos kuolisin. Olen hänelle sanonut, että ei hätää, koska lapsemme perivät minut. Ehdoksi avioliitton menemiselleni olen asettanut, että hän suostuu avioehtoon, johon on "pitkin hampain" aikonut suostua.
Kysymykseni kuuluu, jos menemme naimisiin ja teemme avioehdon, turvaako se oamisuuteni mahdollisessa erotilanteessa paremmin, kuin jatkamisemme avoliitossa? Kuittaantuuko avioehdolla koko aikaisemman yhteiselämän ja avoliitossa kaiken jakaminen?
En hae mahdollisessa erotilanteessa sitä, että jättäisin hänet puille paljaille, vaan että hän ei oikeudettomasti saisi puolta koko omaisuudestani. Hänkin on erilaisia ajanjaksoja ollut yhtiössämme töissä saaden siitä normaalia palkkaa, jolla tietysti on osallistunut jonkin verran perheen ruoka- ja vaatemenoihin. Edellämainituista ja muistakin juoksevista menoista olen tietysti kantanut leijonanosan n. 90 %:a.
Ei räteillä, kipoilla, kupeilla, huonekaluilla yms. tavaralla mitään väliä, mutta sukuyhtiön osakkeiden arvolla, osakesalkullani, talolla, eläkevakuutuksellani, mökeillä, veneellä, autoilla yms. alkaa jo olemaankin. Kaikki yllämainittu "suurempi oamisuus" on omissa nimissäni ja totaalisesti myös hankittu minun ja sukuni varoilla.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Avoliittoa ei rinnasteta avioliittoon erotilanteessa, vaikka teillä olisikin yhteisiä lapsia. Avoliitossa tilanne on samankaltainen kuin avioliitossa, jossa on avioehto. Kummallakaan ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen.
itselleen mitä?
Hieno harrastus.
Mistä tuon keksit? Avoliitossa ei nykyäänkään tehdä ositusta missä lasketaan tasinkoja ... mitähän mahdoit tarkoittaa...
Lasten elatuksesta, huoltajuudesta ja tapaamisista toki sovitaan niin avo- kuin avioerossakin.
No näin, avioehdolla asia hoituu ... eli omaisuutesi käsitellään mahdollisessa avioerossa tai kuolemantapauksessa kuin olisitte avopari.
Ei paremmin eikä huonommin, avoerossa ja avioehdollisessa avioerossa kumpikin puoliso pitää omaisuutensa, eikä "varakkaamman" tarvitse maksaa tasinkoa toiselle.
En nyt aivan ymmärtänyt tätä kysymystä ... mutta jos laaditte tavallisen avioehdon joka voimassa niin avioeron kuin kuolemankin erottaessa puolisot, ja se koskee kummankin omaisuuksia ... niin silloin teillä ei ole avio-oikeutta toisen "omaan". Titenkin asiat mitä mahdollisesti omistatte puoliksi (asunto?) on 50% sinun ja 50% puolisosi, ei avioehto siihen vaikuta.
Silloin voitte tehdä avioehdon mikä rajaa vain osan omaisuudestasi avio-oikeuden puolelle ... vaihtoehtoja on. Suosittelen juttelemaan aiheesta juristin kanssa.
Kun kerran olet varakkaan liikemiessuvun vesa, niin eiköhän sinulla olisi varaa astella ihan asiantuntevan avioliitto/-erojuristin pakeille juttelemaan selvittämään nämä faktat ihan perin pohjin? Eipä silti, kyllä täältäkin asiantuntevaa neuvoa saa, mutta ihmettelempä vaan...
On hieman vaarallista kirjoitella täällä, että avopuolisot rinnastettaisiin aviopuolisoihin, joilla on avioehto. Lain mukaan ja oikeuskäytännössä avopuolisoihin sovelletaan ns. muukalaisperiaatetta, eli heitä kohdellaan kuin toisilleen vieraita henkilöitä niin ero- kuin muissakin tilanteissa. Lasten asioiden järjestämisen osalta ei tehdä eroa avo/avioparien välille, vaan heitä ja lapsia koskevat samat lainsäännökset elatuksesta ja tapaamisoikeudesta sekä perimyksestä.
Avoparit ovat toisilleen tuntemattomia henkilöitä, ja heidän omistussuhteensa ratkotaan yhteisomistuslain ja mahdollisten muiden säännösten perusteella. Aviopuolisoita, jotka eroavat, arvioidaan eri tavoin kuin avopuolisoita erotilanteessa, vaikka aviopuolisoilla olisin avioehto. Avioehtoa voidaan mm. sovitella kohtuusperusteella ja muilla yksilöllisillä seikoilla. Avioipuolisoille voidaan vahvistaa elatusvelvollisuus toisiaan kohtaan myös eron jälkeen ja jne.
M36: osaat vastata kattavasti, mutta älä mene tekemään oikeudellisesti niin perustavanlaautuisesti erilaisiin insitituutoihin kuin avo/avioliittoon kuuluvia rinnastuksia. Vaikka avo/avioerotilanteessa lopputulema yksittäistapauksessa voikin näyttää rinnakkaiselta, on esim. omaisuuden jakamisen oikeuperustat erilaiset.
Onpa tuosta avioehdollisenkin avioeron kohtuullistamisesta tullut mainittua kerran jos toisenkin ... tässä tuli vastattua liiaksi "mutkat suoraksi". Tarkennuksesi oli hyvä.
"Nykyisin avoliitto rinnastetaan avioliittoon erotilanteissa, varsinkin jos on yhteisiä lapsia,--"
Tämä ei pidä alkuunkaan paikkaansa.
Avioliitto = kirjallinen sopimus, jossa pari lupautuu pysymään yhdessä koko loppuelämänsä. Mikäli kyseinen sopimus rikotaan, tilanteeseen sovelletaan avioliittolain pykäliä; nämä pykälät on kuitenkin mahdollista kumota ennakkoon avioehdolla, siinä määrin kuin pari haluaa.
Avoliitto = seurusteleva pari, joka myös asuu yhdessä. Ei sen enempää, ei sen vähempää. Yhteistalous ei luo automaattisesti oikeutta toisen omaisuuteen. Yhteiset lapset ovat tämän seikan kannalta epäoleellinen tekijä. Lain silmissä kyse voisi olla pelkästä "heilasta", olkoonkin että kyseessä on elämänkumppanisi ja lastesi äiti. Vaikka olette olleet yhdessä 20 vuotta, vain sillä on merkitystä onko mustaa valkoisella (avioliittosopimus, avioehto, testamentti)
Käytännössä on yhdentekevää, onko parisuhde laillistettu vai ei - niin kauan kuin pari pysyy yhdessä.
On täysin ymmärrettävää, että naisesi miettii asioita edelle kaiken varalta. Kuka tahansa järkevä ja ihminen tekee niin, jos välittää miettiä myös tulevaisuuden turvaa. Ja olettehan samaa perhettä. Vaikka käytännössä kaikki voi olla "yhteistä", teoriassa on mahdollista että naisystäväsi jäisi puille paljaille. Se olisi jotenkin hölmöä. Kysymys kuuluukin, miksi ei suoda hänelle sitä teoreettista turvaa, edes osittain? Hän ei ole sama kuin lapsenne. Sanoessasi "ei hätää, koska lapsemme perivät minut" suhtaudut asiaan aivan kuin hän ei oikeasti tarvitsisi mitään, kunhan himoitsisi sinun sukusi puolella olevaa varallisuutta pelkän ahneuden vuoksi.
Avioehto on järkevä juttu. Jos naisesi jää leskeksi, hän saa perintöä - muuten ei yhtikäs mitään. Tietysti on mahdollista kattaa avioehto pätemään myös toisen kuoltua, mutta onko se tarpeen? Lapsilla on kuitenkin aina oma etunsa, oli niin tai näin. Voitte tehdä juuri sellaisen avioehdon, kuin haluatte.
Eihän sitä terve ihminen innolla allekirjoita avioehtoa toisen eduksi, sillä kyse on myös koetusta arvostuksesta ja kunniasta - "minkä arvoisena hän minua pitää, olenko tasaveroinen perheessä?" Jotkut allekirjoittavat ehdon myös miellyttääkseen, tai "todistaakseen" jotain ympäristölle. Toisaalta, kun siitä asiasta ei tarvitse murehtia, voi nauttia helpottuneemmin arjesta - kun asia on kuitenkin käytännössä yhdentekevä, miksei samalla allekirjoittaa ehtoa.
Tee ihmeessä avioehto, ja vie naisesi vihille, jos hän siitä ilahtuu. Voit kertoa lakimiehelle mitä kaikkea haluat avioehdon sisältävän, ja keskustella hänen kanssaan yksityiskohtaisesti, sen jälkeen tarkistat paperin huolellisesti, ehdotat sitä naisellesi, ja etenette asiassa.
On avioehtoa tai ei ole, aviopuolisot eivät peri toisiaan ... vaan kuolleen lapset perivät "isän tai äidin". Ellei lapsia ole avioparilla, vain silloin leski perii puolisonsa ... PAITSI jos puoliso on testamentannut omaisuutensa muulle kuin puolisolleen.
Kun kuolema erottaa heidät, tehdään ositus kuin avioerossakin ... ja puoliso voi saada tasinkoa (edelleen, vainajan lapset perivät hänet, jos niitä on). Ja ei saa tasinkoa, jos avioehto laadittu niin, että koskee myös kuolemaa.
Ellei ole avioehtoa niin kukahan on lähin omainen.
PUOLISO.
Lapset perivät aina lakiosuutensa sekä samoin puoliso
perii puolet omaisuudesta ilman avioehtoa.
M36:n vastaus oli aivan oikea. Se ei tarvitse mitään oikaisua.
Älä nyt pehmoisia puhu !
Ei aviopuoliso peri kuollutta miestään/vaimoaan muussa tapauksessa kuin jos vainajalla ei ole lapsia (palaan poikkeukseen kohta). Ja vaikka olisikin lapseton, hän on voinut laatia testamentin ja testamentata omaisuutensa vaikka veljelleen, jolloin hänen leskeksi jäänyt puolisonsa ei peri taaskaan mitään.
Leskellä ei ole lakiosaa, eli lapseton puoliso voi tehdä siippansa perinnöttömäksi ... lapsilla on lakiosa, ja heidän kokonaan perinnöttömäksi tekeminen ei aivan helppo ja vaatii vankat perustelut ja näyttöä.
Ja se poikkeus tilanne missä leski voi saada perintöä kuolleelta puolisoltaan vaikka vainajalla olisi rintaperillisiä -- Testamentti. Vainajan viimeinen tahto voi olla, että lapsille tulee VAIN heidän lakiosansa (puolet muuten tulevasta perinnöstä), ja loput leskelle ... tai kennelle nyt on tahtonut. Mutta, edellyttää siis testamenttia.
Esimerkkeilläänpä.
A:lla nettovarallisuutta 400.000 EUR
B:llä nettovarallisuutta 200.000 EUR
A ja B ovat avioliitossa, heillä ei lapsia, ei avioehtoa, ei testamenttia, ja A kuolee
Ensin ositetaan, vrt. avioero. B saa A:lta tasinkoa 100.000 EUR, minkä jälkeen molempien nettovarallisuudet ovat saman suuruiset, siis 300.000 EUR. Sen jälkeen B perii A:n 300.000 EUR.
Jos A:lla olikin testamentti, jossa hän määrännyt omaisuutensa menevän C:lle, niin ;
A saa osituksessa edelleen tasingon 100.000 EUR, mutta B:n loppu nettovarallisuus 300.000 EUR meneekin C:lle.
Jos C on B:n rintaperillinen, kuvio menee noin vaikkei mitään testamenttia olisikaan.
JOS A:lla ja B:llä on avioehto, mutta ei lapsia, eikä testamenttia, silloin:
Osituksessa B:lle ei makseta tasinkoa, vrt. avioeron ositus jos avioehto. Mutta, B perii sen jälkeen A:lta 400.000 EUR ... mistä maksaa perintöveron (tasinkoahan ei veroteta).
Ja melko loogisesti, jos avioehdollisessa kuviossa otetaan mukaan C ja testamentti (tai C rintaperillisenä A:lle, eikä testamenttia mutta se avioehto), NIIN :
B:lle ei makseta tasinkoa, eikä hän peri puolisoaan A:ta. Tosin, hänelle jää hallintaoikeus yhteiseen kotiin ... vaikka sen omistaisi jatkossa C.
Näin tämä asia menee, ellet minua usko ... kilauta juristille.
Katsos vain, olet oikeassa. Aviopuolisot eivät peri toisiaan: ilman avioehtoa vainajan varallisuudesta 50 % on automaattisesti lesken omaisuutta... Loput menee lapsille, tai sitten leski perii nekin, riippuen testamentista.
Käytännöllisesti katsoen tekisi mieli puhua lesken "perinnöstä"... Vaikka eihän se sitä ole, koska avioliitossa varallisuus on potentiaalisesti yhteistä!
Sinä olet vielä väärässä.
Ei avio-oikeus TODELLAKAAN tarkoita sitä, että "ilman avioehtoa vainajan varallisuudesta 50 % on automaattisesti lesken omaisuutta"
Avio-oikeus tarkoittaa, että MOLEMPIEN puolisoiden nettovarallisuudet lasketaan yhteen, ja avioliiton päätyttyä (kuolema tai avioero) tasingolla tasataan ne omaisuudet YHTÄSUURIKSI.
Laitetaan nyt tähänkin esimerkki:
A:lla nettovarallisuutta 400.000 EUR
B:llä nettovarallisuutta 200.000 EUR
A ja B avioliitossa, ei avioehtoa, ei testamenttia, kaksi yhteistä lasta. A kuolee.
B "muka" saisi puolet A:n omaisuudesta ... siis 200.000 EUR ja toisen 200.000 EUR lapset jakaisisivat eli 100.000 EUR kummallekin.
EI EI EI !!
B ei saa puolta A:n omaisuudesta, vaan sen summan millä A:n ja B:n omaisuudet saadaan yhtäsuuriksi, tässä se summa on 100.000 EUR.
Se ei ole perintöä, se on tasinkoa (josta ei makseta perintöveroa). Eli, lasketaan molempien nettovarallisuudet yhteen ja jaetaan puoliksi, sen verran kummallekin jäätävä osituksen jälkeen, yo. esimerkissä siis 600.000/2 EUR A:lle ja B:lle.
Tässä tapauksessa kumpainenkin lapsi saisi PERINTÖÄ 150.000 EUR kuolleelta vanhemmaltaan A:lta.
Jos joku pohtii miten menisi jos B:n omaisuus olisi myös 400.000 EUR ... silloin hän ei saisi "edes" tasinkoa (omaisuudet JO yhtäsuuret), vaan lapset perisisivätkin 200.000 EUR/nokka.
Katsos vain, olet oikeassa. Aviopuolisot eivät peri toisiaan: ilman avioehtoa vainajan varallisuudesta 50 % on lesken omaisuutta, koska avioparin varallisuus on "potentiaalisesti yhteistä".
Kiitos oikaisusta. Minä kun luulin, että tasinko-periaatetta käytetään vain erotilanteessa... ja kuoleman sattuessa lesken varallisuutta ei huomioitaisi lainkaan. Mutta onhan se loogista, että menee kuten sanot.
Niinpä, et ole varmasti ainoa jolle asia tullut joskus yllätyksenä.
Tämän vuoksi avioehto laaditaan koskemaan joko pelkkää avioeroa, tai sekä avioeroa että kuolemaa. Jos ehto on "totaalinen", ei tasinkoakaan lasketa leskelle, vaan kaikki menee vainajan rintaperillisille.
Kyllä hän oli väärässä, ja huomasi sen itsekin. Se hyvä. Ks. yllä mikä meni pieleen luulossaan.
...jälkeenjääneellä puolisolla ei ymmärtääkseni ole asumisoikeuttakaan kuolleen puoliskon asunnossa. Jos olisitte avioliitossa, puolisosi saisi jäädä asumaan senhetkiseen asuntoonne, vaikka ei saisi omistukseensa yhtään mitään.
Kyllä minäkin olisin huolissani tuollaisessa tilanteessa.
olemme olleet naimisissa 23 vuotta. 2 lasta. Jos mieheni kuolee niin enkö minä peri puolet omaisuudesta ja lapset jakavat toisen puolen???
Avopuoliso joutuu lähtemään talosta jos puolison lapset niin vaativat. Näin kävi naapurille.
Vaimo ei peri miestään eikä mies vaimoaan jos heillä on omia perillisiä eli lapsia. Avioliitossaoloaika, ne kaikki yhteiset vuodet eivät vaikuta asiaan mitenkään.
Leskellä on kuitenkin oikeus pitää hallussaan yhteinen koti irtaimistoineen mutta omistus on vainajan perillisillä eli lapsilla. Tasinkoasia on sitten eri juttu mutta eiköhän siitäkin ole joku kirjoittanut jo siinä vaiheessa kun olen tämän saanut valmiiksi.
sanoilla knoppailua.
Tavallaan et peri mutta puolet omaisuudesta on sinun.
Koska avio-oikeudella omistat jo kaikesta puolet niin se on siinä.
Lapset perivät puolet ja maksavat perintöveron jolta sinä säästyt.
Täällä ilmeisesti jotkut nauttivat kun voivat antaa asiasta väärän kuvan.
Sinun ei tarvitse lähteä koskaan yhtikäs mihinkään ellet halua.
joo.
Avio-oikeus osittaa omaisuuden puoliksi.
...tilannetta, jossa olisi tehty avioehto. Silloin puoliso ei saa mitään, jos ei ole testamenttia.
Oletetaanpa tilanne:
Miehellä on omaisuutta vaikkapa 100.000 euron arvosta, ja vaimon omaisuus on pyöreä nolla.
Jos
1) avioehtoa ei ole tehty
tai
2) avioehdossa on lause, että se raukeaa puolison kuollessa,
vaimo saa avio-oikeuden nojalla tasinkoa 50.000 euroa. Se ei siis ole perintöä, joten siitä ei tarvitse maksaa perintöveroa.
Lapset saavat loput 50.000 euroa perintönä ja maksavat siitä perintöveroa.
Jos on tehty testamentti, että lapset saavat vain lakiosansa ja puoliso loput, niin puoliso saa 75.000, josta 50.000 on em. tasinkoa ja 25.000 perintöä. Silloin hän maksaa perintöveroa 25.000 eurosta. Ja lapset saavat yhteensä 25.000 euroa (jos on kaksi lasta, kumpikin saa 12.500 euroa), josta kukin maksaa perintöveroa hänelle tulleen osuuden mukaan.
Puolet mistä ?? ... tuon sinun "asiantuntevan" ja "kansantajuisen" säännön VOI joku ymmärtää näin (mikä siis VÄÄRIN)
A:lla nettovarallisuutta 400.000 EUR
B:llä nettovarallisuutta 200.000 EUR
A ja B avioliitossa, ei avioehtoa, ei testamenttia, kaksi yhteistä lasta. A kuolee.
B "muka" saisi puolet A:n omaisuudesta ... siis 200.000 EUR ja toisen 200.000 EUR lapset jakaisisivat eli 100.000 EUR kummallekin.
EI EI EI !!
B ei saa puolta A:n omaisuudesta, vaan sen summan millä A:n ja B:n omaisuudet saadaan yhtäsuuriksi, tässä se summa on 100.000 EUR.
Se ei ole perintöä, se on tasinkoa (josta ei makseta perintöveroa). Eli, lasketaan molempien nettovarallisuudet yhteen ja jaetaan puoliksi, sen verran kummallekin jäätävä osituksen jälkeen, yo. esimerkissä siis 600.000/2 EUR A:lle ja B:lle.
Tässä tapauksessa kumpainenkin lapsi saisi PERINTÖÄ 150.000 EUR kuolleelta vanhemmaltaan A:lta.
Jos joku pohtii miten menisi jos B:n omaisuus olisi myös 400.000 EUR ... silloin hän ei saisi "edes" tasinkoa (omaisuudet JO yhtäsuuret), vaan lapset perisisivätkin 200.000 EUR/nokka.
Se että tietää miten asiat menevät ei ole knoppailua ... jos oma ymmärryksesi ei riitä asian tajuamiseen, niin ole edes välittämättä väärää tietoa.
Noh, onneksi viimeinen kommenttisi meni sentään oikein...
Tavallaan et peri mutta puolet omaisuudesta on sinun.
Koska avio-oikeudella omistat jo kaikesta puolet niin se on siinä.
Lapset perivät puolet ja maksavat perintöveron jolta sinä säästyt.
Miksi tämäkin pitää vääntää solmuun.
Tasinkojuttu nyt on aivan selvä.
Haluat vain briljeerata näillä laskelmillasi.
Narsismi on paskamainen vaiva.
Sekoitat omistussuhteet ja avio-oikeuden sujuvasti. Mutta aivan vapaasti...
Ei omistussuhteet avioliitossa, tai sen päättyessä muutu (ellei se kenen omaisuudesta kyse, niin tahdo). Jos miehellä on kaksi autoa omaisuutenaan, niin EI vaimo niistä omista toista... mutta niiden molempien ARVO on korottamassa miehen nettovarallisuutta ja vaikuttaa tasinkoon.
Tasinkohan tarkoittaa sitä, että kummankin puolison nettovarallisuudet lasketaan YHTEEN, ja tasingolla tasataan niin että molemmilla sama summa.
Jos puolisoilla jo valmiiksi yhtä paljon omaisuuksia, ei mitään tasinkoja maksella.
Avio-oikeus ei siis tarkoita, että omistat puolet puolisosi omaisuudesta ... koeta jo tajuta se.
monella suomalaisella on se käsitys, että yhdessä asuminen olisi automaattisesti myös virallinen liitto. Onhan se varmasti julkista ja tunnustettua, mutta viralliseen sopimukseen tarvitaan mustaa valkoisella: avioliittosopimus.
Lakipykälissä ei ole määritelmää siitä kuinka kauan parin on oltava yhdessä, tai kuinka monta lasta heillä on oltava, jotta heillä olisi oikeus toistensa varallisuuteen kuolemantapauskessa (mitä siitäkin seuraisi, kun otetaan huomioon kaikki yksinhuoltajat..!) Ellei sopimusta ole, testamenttia tms., vain lähisukulaiset - "samaa verta olevat" - perivät. Testamentillakin tosin "leski" maksaa perintöveroa, jolta hän säästyisi jos olisi ollut toisen puoliso.
Avopuolison on mahdollista asua edelleen vainajan nimissä olleessa kodissaan, mikäli lapset sallivat sen. Jos koti oli yhteisomistuksessa, siinä tapauksessa en tiedä asumisoikeudesta - jos leskellä on varaa ostaa perintöosuus lapsilta... Muuten avoleski on siis lasten armoilla. Avioliittoo sen sijaan takaa sen, että leskellä on elinikäinen hallintaoikeus. Ei sitä avioliittoa turhaan solmita...
selviää kyllä omistaako toinen osapuoli
puolet omaisuudesta josta sitten se tasingolla
tasataan siihen.
Tietysti sanoilla voi knoppailla mutta avioliitossa
meillä ilman avioehtoa elävillä omaisuus kyllä jaetaan puoliksi.
Käytännössä omaisuus on puoliksi myös jos kaksi
ihmistä on yhdessä, elukoista en tiedä.
Elukoillahan on tarkat reviirirajatkin.
Juuri noin : "ilman avioehtoa elävillä omaisuus kyllä jaetaan puoliksi."
Tätähän olen koko ajan koettanut selittää ... kummankin puolioiden YHTEENLASKETUT omaisuudet jaetaan ARVOLTAAN puoliksi. Tasaus tehdään sillä tasingolla mitä "rikaampi" maksaa "köyhemmälle" puolisolle.
Jos molemmilla on JO omaisuutta saman verran (ennen kuolemaa, tai ennen avioeroa), ei tietenkään mihinkää tasinkoon ole perusteita.
Kyllä, useinhan omaisuus on jo "valmiiksi" puoliksi molempien puolisoiden. Esimerkiksi talo on ostettu aikaan yhteisellä velalla, molempien puolisoiden omsitus osuus on 50% (minkä voi tarkistaa lainhuutotodistuksesta, ellei ole varma omistussuhteestaan). Tai yhteisen auton rekisteriotteessa molemmat puolisot ovat sen omistajia.
Esimerkki:
Puolisoilla on maksettu talo josta molemmat omaistavat puolet, talon arvo on 400.000 EUR. Ei avioehtoa, ei testamenttia, yksi yhteinen lapsi.
Miehen nettovarallisuus on 400.000/2 = 200.000 EUR
Vaimon nettovarallisuus on 400.000/2 = 200.000 EUR
Mies kuolee. Hänen rintaperillisensä perii isänsä 200.000 EUR osuuden. Leskelle ei makseta tasinkoa, koska hänen ja puolisonsa nettovarallisuudet olivat JO yhtäsuuret.
Virheellinen luulo on sellainen, ettäkö leski saisi tässäkin tilanteessa puolet miehensä omaisuudesta, ja loppu menisi perintönä vainajan lapsille.
EI SIIS NIIN.
Virheellinen luulo on sellainen, ettäkö leski saisi tässäkin tilanteessa puolet miehensä omaisuudesta, ja loppu menisi perintönä vainajan lapsille.
EI SIIS NIIN.
Miten sinä jaksat?
pomminvarmasti.
ja saivarrellaan niin testamentilla niin käy.
Eli, yo esimerkin tahdot meneväksi näin:
Puolisoilla on maksettu talo josta molemmat omaistavat puolet, talon arvo on 400.000 EUR.
Yksi yhteinen lapsi. Jolloin:
Miehen nettovarallisuus on 400.000/2 = 200.000 EUR
Vaimon nettovarallisuus on 400.000/2 = 200.000 EUR
Mies kuolee. Hänen rintaperillisensä perii isältään 100.000 EUR osuuden. Leski ei saa tasinkoa, mutta perii 100.000 EUR.
Kyllä tuo on mahdollista, JOS mies on laatinut testamentin, missä lapselle tulee vain lakiosa (puolet siitä mitä muuten perisi), ja määrää testamentissaan lopun omaisuuttaan vaimolleen.
Pomminvarmuudella silloin vaaditaan testamentti (tai lapsi vapaaehtoisesti luopuu perinnöstään mihin olisi oikeus).
tsiip tsiip.
Mitähän tossa ylhäällä lukee testamentista.
Tuossa yllä lukee todella paljon melko useista asioista... hieman niinkuin keskustelupalstojen idea.
No, avolesket eivät taida täällä kertoilla murheistaan.
täällä viisaana päivänselviä asioita.