Omasta kokemuksesta voin sanoo, että kiusaaminen ei ole mitään kivaa. Mutta siitä selviää ajan mukana jos vaan haluaa.
Olin kiusattu koko peruskouluni aikana. Joka ikinen päivä. Ylä-asteelle mennessäni se vaan paheni. Jos ei pöllitty tavaroita niin sitte haukuttiin. Jos ei haukuttu niin sitten hakattiin taikka potkittiin. Ja olinhan sentäs tyttö. Ja kiusaajat olivat jätkiä.
Sitä en edelleenkää tiedä miten jaksoin kaiken sen. Tosin itsaria yritin joskus. Mutta epäonnistuin siinä. Onnesta.
Peruskoulusta päästyäni.. kesti "ravistella" itteensä vuosi kunnes pääsin siitä kaikesta ylitte. Siitä saan kiittää erästä hyvää ystävääni johon tutustuin seuraavassa koulussa.
Kaikki alkoi pikkuhiljaa kääntymään sille suunnalle, että minä olin se joka auko päätänsä jos hiemanki jotain mainittiin ulkonäöstäni.
Mutta nyt kaikki on paremmin kuin hyvin kohdallani.
Olen oma itseni kuten haluan. Mulle on ihan sama vahtaavatko ihmiset vai eivät. Yhtälailla olen ihminen kuten muutkin.
Kateus on tässä elämässä pahasta. Se on huomattu.
Olin kiusattu koko peruskouluni aikana. Joka ikinen päivä. Ylä-asteelle mennessäni se vaan paheni. Jos ei pöllitty tavaroita niin sitte haukuttiin. Jos ei haukuttu niin sitten hakattiin taikka potkittiin. Ja olinhan sentäs tyttö. Ja kiusaajat olivat jätkiä.
Sitä en edelleenkää tiedä miten jaksoin kaiken sen. Tosin itsaria yritin joskus. Mutta epäonnistuin siinä. Onnesta.
Peruskoulusta päästyäni.. kesti "ravistella" itteensä vuosi kunnes pääsin siitä kaikesta ylitte. Siitä saan kiittää erästä hyvää ystävääni johon tutustuin seuraavassa koulussa.
Kaikki alkoi pikkuhiljaa kääntymään sille suunnalle, että minä olin se joka auko päätänsä jos hiemanki jotain mainittiin ulkonäöstäni.
Mutta nyt kaikki on paremmin kuin hyvin kohdallani.
Olen oma itseni kuten haluan. Mulle on ihan sama vahtaavatko ihmiset vai eivät. Yhtälailla olen ihminen kuten muutkin.
Kateus on tässä elämässä pahasta. Se on huomattu.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.