kun oon lähes 18v, rakastunu ainakin 4 tyttöön (en viiti ilmasta kellekään), seurustellu viimeeksi kivikaudella ja mietin aika usein itsemurhaa, koska oon niin yksinäinen, eikä ole ees muijafrendii.....taitaa hormonit heittää!!:(
Mitä tehdä....
Masentunu
9444
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen itse samassa jamassa kuin sinäkin, yksinäisyys raastaa ja olen suunnitellut itsemurhaa. Tätä "masennusta" on kestänyt jo puolivuotta, mutta olen kestänyt, kestä sinäkin!!!
om kestäny jo ainakin 4v
sama homma mut en mieti itsemurhaa... kyllä se tyttö vielä löytyy!! =)
Ihan rohkeasti vain kertomaan näille tyttösille,
että oot kiinnostunut! =) Ja ajatteles,
että elät elämäsi vain yhden kerran, niin että
haluatko tuhlata sen masentuneena, vaiko iloisena? =) Kerää kaikki rohkeutesi ja kerro ;)
Siitä se homma lähtee etenemään...!
Ja piristy, kyllä sä vielä löydät jonkun ihanan tytön jonka kanssa elät elämäsi onnellisena loppuun asti =) Elämä on ihmeitä täynnä ;)
en mene sanomaan, koska jos ne ei pidäkään musta, niin saan vielä vuoden hävetä, kunnes lukio loppuu, pakko vaan kituu.. :(
..kerro, koska ei ne kuitenkaan musta pidä ja saan sen mokan jälkeen hävetä vielä vuoden, ennenkuin pääsen pois (ONNEKSI) lukiosta, pitää jatkaa haaveilua... :(
Just sillon sähän saat tietää, tykkääkö ne typykät susta vai ei! =) Ja jos ne ei tykkää,
niin sä et oo sit ansainnu niitä ;)
Tosin, kannattaa sitä aina yrittää!...
Ja jos sä uskaltasit kertoo kiinnostuksestasi,
niin ja jos ne ei sitten tykkäiskään susta, ja esim.nauravat sit sulle päin näköö,niin
voit vastineeksi sanoa: "Arvaa vaatiko rohkeutta kertoa tämä..." Tai vastaavaa =) Tai laita
joku kaveris kertomaan tytöille!
Haaveile toki, mutta tee myös haaveistasi totta! =) Nauti elämästä täysillä...!
Tsemppiä! Aurinkoisia ja iloisia päiviä sulle! =)
kiitos vinkeistä, mutta kun en tunne niitä muuten kuin ulkonäöltä ja ehkä jotain nimiä, niin ei viiti mennä......lisäksi ne on mua vuoden nuorempia eli lukion ekalla. Mutta oli se taas kiva katsella niitä kun ne meni siitä lukion käytävää pitkin..eipä tiedä, että ihailija löytyy! :)
Lisäksi en laita mitään kaveria asialle ainakaan, koska sit ne vasta nauraiski ja pitäis mua tosi pellenä!
Kun sitä kerran käy tarpeeks alhaalla tietää mitä se hyvä sitten on.
Sitä vahmemaks enemmän kestää...joten eiköhän pidä tapella vastaan loppuun saakka.
Kyllä vielä joku päivä sinuakin onnistaa. Ihan varmasti.