Olen aiemminkin puinut tätä ongelmaamme täällä palstalla. Eli kyse on sellaisesta tapauksesta, että äitimme kuoli syksyllä ja hän oli ollut avoliitossa yli 20-vuotta. Avomies ei anna äidin nimissä olevaa omaisuutta kuolinpesän haltuun. Kyse on autosta, koirasta ja irtaimesta tavarasta. Hän ei suostu neuvottelemaan meidän, eikä asianajajamme kanssa. Eikä myöskään hänen asianajajansa suostu neuvottelemaan. Heidän kantansa on, että äitimme on elänyt miehen siivellä tämän yhteiset 20-vuotta. Äitimme on ollut töissä koko elämänsä, lukuun ottamatta vuosia 2004-2006, jolloin hän oli "työttömänä" ja odotti eläkkeelle pääsyä, jonka aika olisi tullut syksyllä 2007. Eli äitimme on tiliotteiden mukaan maksanut sähköt isoon kiinteistöön, joka on miehen, ruoat, vaatteet, puutavaraa remonttiin jne. eli äidin varat on käytetty yhteiseen heidän elämään, säästöjä äidillä ei ollut. Mies on ollut eläkkeellä jo yli 13-vuotta, saaden 1000€ kuussa eläkettä. Miehellä on ollut aika iso omaisuus, jonka hän on jakanut vuosien varrella toiselle lapselleen (pojalleen). Eli miehellä on jälellä kiinteistö ja veteraaniautoja ja tietty aika arvokasta kodinirtaimistoa, hieman osakkeita.
Teimme rikosilmoituksen hallinnan loukkauksesta, jota Pietarsaaren poliisi on nyt pohtinut kolmatta viikkoa, ja mitään eivät ole vielä asiassa varsinaisesti tehneet, eli eivät ole kuulleet tätä avomiestä. Me olemme toimittaneet kaikki autoon liittyvät äidin paperit sinne ja samoin koiran omistajatodistukset, kauppakirjan jne.
Jos poliisi nyt päätyy, että asia on niin epäselvä, että eivät osaa sanoa onko kyse hallinnan loukkausesta ja asia ei etene sitä kautta syyttäjälle ja oikeuteen, niin mitä tapahtuu jo me emme haasta avomiestä käräjäoikeuteen, ts. vaadi esim. omaisuuden hallinnan palauttamista, niin raukeaako koko juttu? Nyt tuntuu, että poliisilla ja tällä avomiehellä on kova tarve että me (kuolinpesä) veisimme asian siviilioikeuteen. Samoilla linjoilla on meidän asianajaja. Mutta mietin tässä sitä, että koska avomies on itse sitä mieltä että omaisuus kuuluu hänelle, niin jos hän ei itse vie asiaa oikeuteen, emmekä me, vaan odotamme aikoja parempia niin voimmeko myöhemmin, esim. ´kun avomies kuolee niin vaatia sitten hänen kuolinpesältää tätä omaisuutta meille. No, auto on tietty silloin jo entinen ja koira ikäloppu, mutta eipä tuo irtain omaisuus miksikään mene, jollei hän sitä hävitä jonnekkin eläessään. Avomies on 73v. ja sairastelee, eli ei ole välttämättä kyse edes vuosista...
Pyysimme lokakuussa virka-apua, jota emme saaneet, perusteluna että asia ei ole niin selvä että voivat antaa virka-apua. Heille riitti, että avomies ilmoitti poliisille, että omaisuus on hänen ja hän on sen maksanut. Mitään todistetta ei maksusta tarvinnut näyttää, eikä hän olisi voinutkaan koska äitimme on maksanut koiran (meillä on kauppakirja, jossa äiti on maksanut koiran käteisellä ja koiran myyjä todistaa, että öiti oli yksin koiraa hankkimassa). Polkupyörästä meillä on äidin tiliote, josta näkyy että liike on veloittanut maksun äidin tililtä, sekä maksusta on lisäksi pankkikorttitosite ja takuutodistus. Miehen tililtä ei ole rahoja äidin tilille siirretty. Auto on ostettu äidin nimiin niin, että vaihdossa on annettu äidin edelline auto. Uuden auton tilaajana on äiti (tilaus- ja kauppasopimuksessa), auto on rekisteröity heti äidille (oston yhteydessä), mies ei ole haltijana. Mutta mies on myynyt samaan autoliikkeeseen yhden oman vanhan auto, josta liike on maksanut ja tämä raha on liikkeestä suoraan käytetty äidin auton välirahan maksuun, eli se ei ole miehen tilillä käynyt, mutta ei ole kuitekaan äidin auton kauppasopimukseen kirjattu. Rahoitusperiaatteen mukaan auto siis olisi yhteinen. Mutta avomies ei suostu jakamaan sitä, vaan on siis sitä mieltä että se on kokonaan hänen...
Neuvoja? Auto on nyt ilmeisesti miehen autotallissa, eli emme saa sitä hinattua pois.
Teimme rikosilmoituksen hallinnan loukkauksesta, jota Pietarsaaren poliisi on nyt pohtinut kolmatta viikkoa, ja mitään eivät ole vielä asiassa varsinaisesti tehneet, eli eivät ole kuulleet tätä avomiestä. Me olemme toimittaneet kaikki autoon liittyvät äidin paperit sinne ja samoin koiran omistajatodistukset, kauppakirjan jne.
Jos poliisi nyt päätyy, että asia on niin epäselvä, että eivät osaa sanoa onko kyse hallinnan loukkausesta ja asia ei etene sitä kautta syyttäjälle ja oikeuteen, niin mitä tapahtuu jo me emme haasta avomiestä käräjäoikeuteen, ts. vaadi esim. omaisuuden hallinnan palauttamista, niin raukeaako koko juttu? Nyt tuntuu, että poliisilla ja tällä avomiehellä on kova tarve että me (kuolinpesä) veisimme asian siviilioikeuteen. Samoilla linjoilla on meidän asianajaja. Mutta mietin tässä sitä, että koska avomies on itse sitä mieltä että omaisuus kuuluu hänelle, niin jos hän ei itse vie asiaa oikeuteen, emmekä me, vaan odotamme aikoja parempia niin voimmeko myöhemmin, esim. ´kun avomies kuolee niin vaatia sitten hänen kuolinpesältää tätä omaisuutta meille. No, auto on tietty silloin jo entinen ja koira ikäloppu, mutta eipä tuo irtain omaisuus miksikään mene, jollei hän sitä hävitä jonnekkin eläessään. Avomies on 73v. ja sairastelee, eli ei ole välttämättä kyse edes vuosista...
Pyysimme lokakuussa virka-apua, jota emme saaneet, perusteluna että asia ei ole niin selvä että voivat antaa virka-apua. Heille riitti, että avomies ilmoitti poliisille, että omaisuus on hänen ja hän on sen maksanut. Mitään todistetta ei maksusta tarvinnut näyttää, eikä hän olisi voinutkaan koska äitimme on maksanut koiran (meillä on kauppakirja, jossa äiti on maksanut koiran käteisellä ja koiran myyjä todistaa, että öiti oli yksin koiraa hankkimassa). Polkupyörästä meillä on äidin tiliote, josta näkyy että liike on veloittanut maksun äidin tililtä, sekä maksusta on lisäksi pankkikorttitosite ja takuutodistus. Miehen tililtä ei ole rahoja äidin tilille siirretty. Auto on ostettu äidin nimiin niin, että vaihdossa on annettu äidin edelline auto. Uuden auton tilaajana on äiti (tilaus- ja kauppasopimuksessa), auto on rekisteröity heti äidille (oston yhteydessä), mies ei ole haltijana. Mutta mies on myynyt samaan autoliikkeeseen yhden oman vanhan auto, josta liike on maksanut ja tämä raha on liikkeestä suoraan käytetty äidin auton välirahan maksuun, eli se ei ole miehen tilillä käynyt, mutta ei ole kuitekaan äidin auton kauppasopimukseen kirjattu. Rahoitusperiaatteen mukaan auto siis olisi yhteinen. Mutta avomies ei suostu jakamaan sitä, vaan on siis sitä mieltä että se on kokonaan hänen...
Neuvoja? Auto on nyt ilmeisesti miehen autotallissa, eli emme saa sitä hinattua pois.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Teidän on nostettava siviillikanne ja todistettava, kenen omaisuus on. Eikö asianajanne näin sanonut?
Kyllä asianajaja on ehdottanut hallinnanpalautushakemuksen laittamista käräjäokeuteen. Tuntuu vaan jotenkin älyttömältä, että jos toinen henkilö pitää hallussaan toisen nimissä olevaa omaisuutta luvatta, niin miksi irtaimen omistajan pitää lähteä oikeuteen sitä perimään itselleen. Minusta, sekä joka väittää omaisuutta omakseen, mutta ei virallisesti (dokumenttien perusteella) sitä omista, niin hänen pitäisi hakea oikeuden kautta muutosta siihen. Kyse kun ei ole kuolinpesän sisäisestä perintöriidasta, vaan siitä että ulkopuolinen henkilö pitää toisen (äitimme) omaisuutta itsellään luvatta. Asiaa pitäisi mielestäni tulkita muuna kuin perintöriitana, joska avomies ei ole perijänä tässä. Ajattelen tätä jotenkin periaattellisesti, vaikka kaipa kyse on ihan eri asiasta jos lainaisin autoni naapurille viikonlopuksi ja naapuri ei suostuisikaan sitä antamaan takaisin, niin se olisi kaiketi poliisiasia. Ei ero tähän meidän juttuun ole juurikaan erilainen, vai onko kuitenkin??
Kun avomies on elänyt vainajan kanssa yhteistaloudessa, niin on katsottava, että hänellä on ollut jonkin asteinen lupa käyttää vainajan omaisuutta. Luvan on antanut vainaja elinaikanaan. Tästä syytä tilanteeseen tuskin liittyy rikosta. Tästä syystä poliisi ei puutu asiaan, sillä poliisi tutkii vain rikoksia.
Vaikka omaisuus onkin jonkin henkilön nimissä, niin tämä ei välttämättä tarkoita, että henkilö omistasi omaisuuden. Erityisen usein näin on tilanne ajoneuvorekisterin kohdalla.
Omistajan pitää lähteä oikeuteen todistamaan, että omistus kuuluu hänelle eikä sille jonka hallussa omaisuus on. Toisin sanoen oletetaan, että omaisuus on sen, jonka hallussa se on. Muu pitää todistaa. Esim. jos esine löytyy varkaan hallusta, niin varas saa pitää esineen, ellei pystytä todistamaan, että esine on todella varastettu.
Ajatus, että jokaisen ihmisen pitää kyetä osoittamaan oikeudessa, että omistaa jokaisen hallussa pitämänsä tavaran, on järjetön.
Riita koskee sitä, mitä pesään kuuluu ja mitä sinne ei kuulu. Ei siis perintöriita vaan riita omaisuuden omistusoikeudesta: kumpi esineen omisti vainaja vai avoleski.
Tilanne on todellakin sama kuin jos olisit lainannut autoasi naapurille. Sillä erotuksella, että jos naapuri kertoo poliisille, että te omistatte auton yhdessä ja esttää tästä sen näytön, että olette asuneet vuosia samassa taloudessa naapurinne kanssa.
Eduskunta on pohtinut avoeron ongelmia ja lain muutoksia lienee tulossa.
Eniten säälin koiraa.
Lueskelin jutun aiempiakin vaiheita palstoilta, mutta valitettavasti en osaa mielipiteenäni tuoda mitään uutta ratkaisua jo aiemmin mm. jurristin esittämiin tärkeisiin näkökohtiin.
Avoliiton päättyessä kuolemaan, niin en katso irtaimen kuuluvan, kuten irtaimen lahjan, oletuksena sille kenen hallussa esine on omistajan kuollessa, koska tämähän johtaisi "avokkileskien" saavan aina kaiken kotipiirissä olevan irtaimen lahjaan vetoamalla. Mielestäni auton osalta voisi rekisteröintiin vetoamalla epäselvän välirahan maksamisen tulkita lahjaksi, ellei pitävää näyttöä muusta yhteisomistuksesta esitetä.
Käräjöintiin en yleensäkään palstalla ketään yllytä, koska oikeudessa asiat ratkaistaan näytön, valitettavasti ei aina totuuden, saati oikeudenmukaisuuden perusteella, joten ns. varmoja voittoja on todella vaikea ennustaa.
Harkitkaa asiaa oman avustajanne kanssa, mutta asian vaiheista päätellen edes vastapuolenne mahdollinen "pluffi" ei taida selvitä ilman kanteen nostamista, mutta kanteesta luopuminen sopivassa vaiheessa on paljon halvempaa kuin loppuun katsotun jutun häviäminen.
Avustajamme soitti vastapuolen asianajajalle ja heidän kantansa on, että äitimme on elänyt avomiehen "siivellä" yli 20-vuotta. Siinä tapauksessa luulisi, että äidillämme olisi isot säästöt tallessa. Viimeisimmistä 3-vuoden tiliotteista kun näkyy, että äitimme on maksanut heidän arkipäivän yhteiset kulut, sähkölaskut, ostanut talon remonttia varten puutavaraa jne. Maksanut heidän yhteisen yrityksen verot (ei ihan pikkusumma)..
Ja kertaalleen ilmoittivat, että ovat tekemässä omistajuusvahvistuskannetta?? tms. Mutta sitä ovat tehneet jo toista kuukautta, kun ovat siitä aiemminkin puhuneet. Katsotaan mitä tuleman pitää. Voisi kuitenkin ajatella niin, että ihan selvää on omistajuus koiran, yrityksen papereiden ja polkupyörän osalta ja ne saataisiin poliisin avustuksella haltuumme. Auto onkin sitten se toinen juttu, sen kun voi tulkita niin monelta kantilta. Voiko avomies kieltäytyä yhteisen irtaimiston erottamiselta? sitähän me emme alunperin edes halunneet, mutta kun hän haluaa tehdä asiat vaikeasti, niin kait nekin sitten kannattaisin katsoa. Irtaimisto ei ole ihan halvinta, vaan arvo on useita kymmeniä tuhansia..
Ei näille tälläsille mitään voi.
Toisaalta koira ehkä kiintynyt häneen ja sen paras olla siellä.
Siivelläpä joo. Miksei tosiaan ollut sitten pankissa rahaa.
Yksi syy on sekin ettette olleet hänen kanssaan tarpeeksi
tekemisissä jolloin olisitte voineet ennakoida asioita hieman paremmin.