Osa 8
Ron kalpeni lähes valkoiseksi ja näytti siltä kuin olisi tukehtumaisillaan. Harrynkin kasvot vaalenivat hieman ja hän tunsi pelon kiertyvän kerälle vatsansa pohjalle. Jos Hermione oli oikeassa, kaikki Kotikolossa olisivat todella suuressa vaarassa. Kaikki hänelle tärkeät ihmiset saattaisivat olla hetken päästä kuolleita.
-Minä menen ulos. Hän sanoi viimein matalalla äänellä.
-Oletko hullu? Tiedät-kyllä-kuka tappaa sinut heti, jos hän on siellä! Ron äyskäisi ja tarttui häntä pyjaman hihasta. Hernionekin pudisteli huolestuneena päätään.
Harry ei kuitenkaan muuttanut mieltään. Voldemort halusi hänet. Hänellä oli pieni mahdollisuus pelastaa ystävänsä, jos menisi itse ulos. Muut voisivat sillä aikaa pelastautua hormipulverin avulla. Hän ravisti Ronin käden irti pyjamastaan ja nousi seisomaan. Hän nappasi päättäväisesti taikasauvan käteensä ja lähti kohti ovea. Myös vaaleanpunaiseen aamutakkiin pukeutunut Hermione nousi.
-Minä tulen mukaasi. Tämä totesi.
-Etkä tule. Sinun ja Ronin täytyy mennä varoittamaan muita. Te voitte pelastautua sillä välin, kun minä hämään Voldemortia. Harry sanoi kiihtyneellä äänellä.
Ron hätkähti jälleen kuullessaan Voldemortin nimen ja (jos se suinkin oli mahdollista) kalpeni vielä hieman. Hän kuitenkin nousi myös sängyltään ja tempaisi oman sauvansa pöydältä mukaansa. Jos Hermione ja Harry aikoivat mennä ulos, hän ei todellakaan jäisi yksin sisälle kyhjöttämään vaan seuraisi ystäviään vaikka hautaan asti.
Harry tiesi, että aikaa oli vähän, joten hän enää jäänyt väittelemään Ronin ja Hermionen kanssa. Kolmikko hiipi äänettömästi portaikkoon ja varovaisesti alakertaan. Koko talo oli hiljainen, vain Weasleyn isä kuorsasi hieman. He hiipivät pimeän olohuoneen läpi eteiseen ja raottivat hieman etuovea. Piha näytti täysin rauhalliselta. Vain tähdet ja kuu valaisivat yötä, mikään ei liikkunut, eivät edes menninkäiset puutarhassa.
Harry luikahti oven rakosesta ulos ja painautui seinää vasten. Hitaasti hän lähti etenemään sitä pitkin kohti kulmaa Ronin ja Hermionen seuratessa perässä. Kulman kohdalla Harry kurkisti ensin varovasti, mutta kun mitään vaarallista ei näkynyt hän livahti sen toiselle puolelle. Pian muutkin seisoivat hän vieressään.
-Mistä sinä tarkalleen ottaen kuulit ne äänet? Hän kysyi hiljaisella äänellä Hermionelta.
-Ginnyn ikkunan alta. Tämä vastasi osoittaen samalla ikkunaa heidän yläpuolellaan.
-Puhujan on täytynyt seisoa suunnilleen tässä, missä me olemme.
Ron ja Harry käänsivät katseensa maahan. Toden totta, ruoho oli painautunut siitä kohtaa melko isolta alueelta, isommalta kuin he olisivat ehtineet talloa siihen mennessä. Harryn sydäntä kylmäsi, joku siis hiippaili Weasleyn puutarhassa keskellä yötä.
Samassa he kuulivat takaansa kolinaa. Kaikki kolme kääntyivät välittömästi ympäri ja osoittivat taikasauvoillaan eteenpäin valmiina kiroamaan äänen aiheuttajan. Ketään ei kuitenkaan näkynyt missään. He katsoivat hämmentyneinä ja peloissaan toisiinsa. Sitten he kuulivat jälleen ryminää.
-Se tulee tallista! Ron huudahti käheästi, hänen kurkkunsa oli aivan kuiva pelosta.
Harry, Ron ja Hermione vilkaisivat päättäväisesti toisiinsa ja lähtivät sanaakaan sanomatta hiipiä pihan yli kohti tallia. Mitä siellä sitten heitä odottaisikaan, he olivat päättäneet kohdata sen.
Ron kalpeni lähes valkoiseksi ja näytti siltä kuin olisi tukehtumaisillaan. Harrynkin kasvot vaalenivat hieman ja hän tunsi pelon kiertyvän kerälle vatsansa pohjalle. Jos Hermione oli oikeassa, kaikki Kotikolossa olisivat todella suuressa vaarassa. Kaikki hänelle tärkeät ihmiset saattaisivat olla hetken päästä kuolleita.
-Minä menen ulos. Hän sanoi viimein matalalla äänellä.
-Oletko hullu? Tiedät-kyllä-kuka tappaa sinut heti, jos hän on siellä! Ron äyskäisi ja tarttui häntä pyjaman hihasta. Hernionekin pudisteli huolestuneena päätään.
Harry ei kuitenkaan muuttanut mieltään. Voldemort halusi hänet. Hänellä oli pieni mahdollisuus pelastaa ystävänsä, jos menisi itse ulos. Muut voisivat sillä aikaa pelastautua hormipulverin avulla. Hän ravisti Ronin käden irti pyjamastaan ja nousi seisomaan. Hän nappasi päättäväisesti taikasauvan käteensä ja lähti kohti ovea. Myös vaaleanpunaiseen aamutakkiin pukeutunut Hermione nousi.
-Minä tulen mukaasi. Tämä totesi.
-Etkä tule. Sinun ja Ronin täytyy mennä varoittamaan muita. Te voitte pelastautua sillä välin, kun minä hämään Voldemortia. Harry sanoi kiihtyneellä äänellä.
Ron hätkähti jälleen kuullessaan Voldemortin nimen ja (jos se suinkin oli mahdollista) kalpeni vielä hieman. Hän kuitenkin nousi myös sängyltään ja tempaisi oman sauvansa pöydältä mukaansa. Jos Hermione ja Harry aikoivat mennä ulos, hän ei todellakaan jäisi yksin sisälle kyhjöttämään vaan seuraisi ystäviään vaikka hautaan asti.
Harry tiesi, että aikaa oli vähän, joten hän enää jäänyt väittelemään Ronin ja Hermionen kanssa. Kolmikko hiipi äänettömästi portaikkoon ja varovaisesti alakertaan. Koko talo oli hiljainen, vain Weasleyn isä kuorsasi hieman. He hiipivät pimeän olohuoneen läpi eteiseen ja raottivat hieman etuovea. Piha näytti täysin rauhalliselta. Vain tähdet ja kuu valaisivat yötä, mikään ei liikkunut, eivät edes menninkäiset puutarhassa.
Harry luikahti oven rakosesta ulos ja painautui seinää vasten. Hitaasti hän lähti etenemään sitä pitkin kohti kulmaa Ronin ja Hermionen seuratessa perässä. Kulman kohdalla Harry kurkisti ensin varovasti, mutta kun mitään vaarallista ei näkynyt hän livahti sen toiselle puolelle. Pian muutkin seisoivat hän vieressään.
-Mistä sinä tarkalleen ottaen kuulit ne äänet? Hän kysyi hiljaisella äänellä Hermionelta.
-Ginnyn ikkunan alta. Tämä vastasi osoittaen samalla ikkunaa heidän yläpuolellaan.
-Puhujan on täytynyt seisoa suunnilleen tässä, missä me olemme.
Ron ja Harry käänsivät katseensa maahan. Toden totta, ruoho oli painautunut siitä kohtaa melko isolta alueelta, isommalta kuin he olisivat ehtineet talloa siihen mennessä. Harryn sydäntä kylmäsi, joku siis hiippaili Weasleyn puutarhassa keskellä yötä.
Samassa he kuulivat takaansa kolinaa. Kaikki kolme kääntyivät välittömästi ympäri ja osoittivat taikasauvoillaan eteenpäin valmiina kiroamaan äänen aiheuttajan. Ketään ei kuitenkaan näkynyt missään. He katsoivat hämmentyneinä ja peloissaan toisiinsa. Sitten he kuulivat jälleen ryminää.
-Se tulee tallista! Ron huudahti käheästi, hänen kurkkunsa oli aivan kuiva pelosta.
Harry, Ron ja Hermione vilkaisivat päättäväisesti toisiinsa ja lähtivät sanaakaan sanomatta hiipiä pihan yli kohti tallia. Mitä siellä sitten heitä odottaisikaan, he olivat päättäneet kohdata sen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kuka käyttää mun nimimerkkiä?!?