Tää ei varmaan kuulu tänne, mutta ajattelin pistää nyt kun täällä on niin paljon masennuksesta ja muutakin..
Olin 16 viikolla raskaana (minä 19v) kun tein keskeytyksen. Poikaystävän (20) kanssa päädyttiin siihen ratkasuun. Sitä ennen olin täysin varma, että pitäisin lapsen. Nooh.. tästä kaikesta selvittiin, vaikka kauhea kokemus olikin, mutta olin sen verran lääkehöyryissä, että en sillon tajunnu paljoa mitään.
Sen jälkeen oon itkeny itteni joka ilta uneen, nukun vaan muutaman tunnin yössä ja syön tuskin ollenkaan. Vasta nyt alkaa iskemään että meiltä oikeasti kuoli lapsi. Vaikka itelläki vielä koulut kesken ja asun kotona ja muuta, en pysty millään palaamaan siihen aikaan ennen kun tulin raskaaks. Saan itkukohtauksia yhtäkkiä ja nään painajaisia. Poikaystävä on ollu tukena ja lohtuna ja ottanu itekin asian raskaasti, mutta en vaan voi tälle kauheelle ololle mitään.
Oman lapsen menettämisestä ei varmaan koskaan kunnolla toivu, vaikka tämä meidän vauva olisikin vielä mahtunut kämmenelle. Lääkäritädit käski vaan muistella asiaa "lämmöllä ja rakkaudella", mutta miten siihen edes pystyy? Miten voi muistella lämmöllä ja rakkaudella sitä että tappo oman lapsensa?
Olin 16 viikolla raskaana (minä 19v) kun tein keskeytyksen. Poikaystävän (20) kanssa päädyttiin siihen ratkasuun. Sitä ennen olin täysin varma, että pitäisin lapsen. Nooh.. tästä kaikesta selvittiin, vaikka kauhea kokemus olikin, mutta olin sen verran lääkehöyryissä, että en sillon tajunnu paljoa mitään.
Sen jälkeen oon itkeny itteni joka ilta uneen, nukun vaan muutaman tunnin yössä ja syön tuskin ollenkaan. Vasta nyt alkaa iskemään että meiltä oikeasti kuoli lapsi. Vaikka itelläki vielä koulut kesken ja asun kotona ja muuta, en pysty millään palaamaan siihen aikaan ennen kun tulin raskaaks. Saan itkukohtauksia yhtäkkiä ja nään painajaisia. Poikaystävä on ollu tukena ja lohtuna ja ottanu itekin asian raskaasti, mutta en vaan voi tälle kauheelle ololle mitään.
Oman lapsen menettämisestä ei varmaan koskaan kunnolla toivu, vaikka tämä meidän vauva olisikin vielä mahtunut kämmenelle. Lääkäritädit käski vaan muistella asiaa "lämmöllä ja rakkaudella", mutta miten siihen edes pystyy? Miten voi muistella lämmöllä ja rakkaudella sitä että tappo oman lapsensa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ihan oma vikas lehmä älä tuu tänne valittaa jos olit noin ääliö
kaikilla ei ``khk`` ole mahdollisuutta synnyttää lasta ja joskus se abortti on vain ainoa mahdollisuus. Ennemin abortti kuin se että se syntyvä lapsi saa paskan elämän... että jos kasvaisit aikuiseksi ``khk``!!!!
Ajattelehan nyt asiaa järkevästi. Ei se ollut (huom. SE) vielä lapsi. Etkö ole ennen saanut itkukohtauksia seksin jälkeen, kun poikakaveristi siittiöt ovatkin menneet kortsuun, jonka sitten vain kylmästi oletta heittäneet pois?! Siitähän olisi voinut syntyä lapsi!!!
Jos oletta käyttäneet ehkäisyä ja oletkin tullut vahingossa raskaaksi. Eihän lapsi ollut edes suunniteltu. Ei lapsi ole esine, joka tuosta vain päätetään pitää. Jos olet todella 19-vuotta pitäisi nämä asiat jo ymmärtää.
Eikös se oo sellanen juttu että tänne nimenomaa tullaa keskustelee? Ihan mistä tahansa? Jos multa kysytää ni jokaisella on yhtäläinen oikeus purkaa mieltään täällä,mut rajota vähän,susta varmaa tuntuis kivalta jos joku kommentois sulle isoja juttuja noin!
Tosiasia on, että lapsi on valmis lapsi silloin, kun siittiö hedelmöittää munasolun. Siinä on jo kaikki lapsen ainekset. Siihen ei voi lisätä enää mitään. Kaikki on jo siinä.
Eli ei se tee aborttia jotenkin inhimillisemmäksi, jos sen imuroi jo varhaisessa vaiheessa. Murha se on, siitä huolimatta.
Vieläpä harkittu. Mistä muka tiedät, saako lapsi "paskan elämän"? Kuka kertoi?
"Ei lapsi ole esine, joka tuosta vain päätetään pitää." ...Ei se myöskään ole esine, joka tuosta vain päätetään heittää pois. Sinä et lasta suunnittele, sen tekee Jumala.
Jeesuksen armo riittää abortin tekijällekin.
Joh. 3:16.
Ehkäsyä käytettiin totta kai! lapsi ei suunniteltu, enkä ajattele siittiöitä lapsina. Olisin tehnyt abortin heti muutenkin, mutta kun raskaus oli edenny pidemmälle kun luultiin. Mutta kun kaavintaa ei voitu enää tehdä ja jouduin joka päivä koulussa kuuntelemaan kun sikiö kurlutteli vettään ja joka yö nukahtaa siihen kun se hakkas päätään kohdun seinään niin kaipa siinä menee järki ja tunteet vähän sekasin. Ei ollut mitään mahdollisuutta pitää sitä, enkä ois lapselle tahtonu sellasta elämää. Ja toi kyllä periaatteessa oli jo lapsi, jos sillä oli aivot, sydän sun muut elimet. Tätä ei järjellä voi enää ajatella enkä uskokaan, että ymmärrät jos et ole ite sitä kokenut. En ois itekään tätä ennen muuta ku tuhissu tällasille valituksille.
...Tahdon sanoa ja vieläpä vilpittömästi, etten minä sinua tuomitse. Minun tehtäväni ei ole kylvää tuomioita vaan armoa. Itse olen elämäni aikana tehnyt asioita karmivan väärin, katselipa niitä miltä kantilta tahansa. Asioita, jotka oikeuttivat minulle matkalipun helvettiin.
Ja sinne joutuu, jos Jeesus ei ole pelastajana ja vapahtajana. On ihmeellistä, että kaiken voi saada anteeksi, aloittaa kaiken uudelleen kuningasten kuninkaan kanssa. Mukaan pääsevät kaikki halukkaat, huippua! ...Tervetuloa vaan mukaan!
Minulla ei ole tästä aiheesta henkilökohtaista kokemusta. Ei, koska olen mies.
Lähimpään ystäväpiiriini kuuluu kyllä abortin tehnytkin, huumeita käyttänyt teiniäiti. Nykyään hän on pelastuksessa, Jeesus-kalliossa. Kaikki on toisin hänenkin elämässään.
Minulla on edelleen mielipiteeni abortista. Mutta kuten sanoin, en tuomitse sinua millään tavalla, . Muuten olisin itsekin tuomion alla.
Sähän puhut ihan levottomia. Jeesus vai mikälie tyyppi tekee lapsen... voi "jeesus". Nyt kantsii todella tilata aika tohtorille. Taitaa vallanneet pienet vihreät miehet pienen päästi.
että olet kokenut mahdollisesti maailman kamalimman asian.Itse olen 18w kahden lapsen äiti,ja jos olisin joutunut heistä luopumaan tuskin olisin tässä..itse en henk.kohtasesti aborttia tekisi,mutta ymmärrän tapauksia joissa se on tehty.Ja itse ajattelen että lapsia saadaan jos niin on tarkoitettu..kaikella on tarkoituksensa vaikkei siltä ehkä aina tuntuisikaan.Jos olosi ei helpotu,suosittelisin kääntymään ammatilliseen apuun,ei tollakaan tavalla voi elää!Toivottavasti toisella kertaa ratkaisusi on toinen jos sinulle toista tilaisuutta suodaan..
Pystyn kuvittelemaan itseni täysin samaan tilanteeseen kuin olet.Olen hyvin lapsi rakas.Ajattelen,että abortti on murha,mutta olen samaa mieltä kuin Cassandra,että joissakin tilanteissa ymmärrän miksi se tehdään.Sinun tilanteessa ymmärrän sen varsin hyvin.Toivon,että et ota joidenkin edellisten kirjoituksia tosissasi,kaikki eivät ymmärrä.Jos saisin lapsen vaikka ehkäisyä olisikin käytetty ja olisin 19v. luulen,että pitäisin lapsen silti.Olen siinä samaa mieltä aiemmin kirjoittaneen kanssa,että Jeesuksen rakkaus ja armo riittävät antamaan Sinullekin anteeksi tekosi.Toivon Sinulle elämässäsi kaikkea hyvää ja että toivut surustasi.
Rukoillen puolestasi *young woman*
suruusi.En ole itse kokenut kyseistä asiaa,eli en varmastikaan voi täysin ymmärtää miltä sinusta tuntuu.Halusin kuitenkin kirjoittaa luettuani muutaman edellisen kommentin.Voin lohduttaa ainakin sanomalla,että en tuomitse tekoasi.Ymmärrän abortin hyvin tietyissä tilanteissa.Jo ikäsi mielestäni oikeutti siihen!Millaista olisi lapsenkaan elämä vanhempien kanssa,jos äiti ei saa töitä koulutuksen puutteen vuoksi ja isä raataa yksin.Ei hääppöistä.Jokaisella on oikeus syntyä toivottuna!
Jokainen vastaa itse omasta elämästään.Sinä teit oman ratkaisusi.Siihen ei muilla ole sanomista.Jos nyt otetaan sitten mukaan myös uskonnollinen kanta,niin ihmisethän eivät saa tuomita toisiaan,vain yksin Jumalalla on siihen oikeus!Eli kenelläkään ei ole oikeutta tuomita sinua abortin perusteella.Ei myöskään näin maalliselta kannalta katsottuna.Kuten jo aiemmin sanoin,jokainen tekee omat ratkaisunsa.Jokainen elää omaa elämäänsä kuten parhaaksi näkee!Jos itse tulisin nyt raskaaksi,en tiedä mitä tekisin.En voisi kuvitellakaan pitäväni lata!Olen kohta 18-vuotias ja tahdon ensin kouluttautua hyvin ja nauttia vain omasta elämästäni.
Ymmärrän kuitenkin hyvin että sinulla on rankkaa.Hae ihmeessä apua joltain ammattihenkilöltä.Heidät on siihen tehtävään koulutettu.He tietävät parhaiten miten pääset yli tuskistasi.Siinä ei ole mitään hävettävää,muista se!Et ole todellakaan mielisairas jos haluat auttaa itseäsi!
Toivotan sinulle onnea eteenpäin!
Koita pärjätä..:)