Kun nyt lapsista on puhuttu.Miten lapsenne ovat elämässään onnistuneet elämässään? Minua painaa etten ole antanut kunnon eväitä varsinkaan vanhemmalle.Hän ei ole löytänyt paikkaansa elämässä.Koulutettu on mutta työttömäksi maisteriksi jäi.Minua huolettaa miten enää aikuista miestä voi auttaa.Hän on kunnollinen elämäntavoiltaan mutta jotenkin ahdistuneen masentunut,päättämätön ja arka.Onko teillä muilla näitä lapsihuolia vai onko vain onnistuneita lapsia?
Onnistuneet lapset?
Tanttaralla
11517
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Juuri näihin aikoihin vuosi takaperin istuin Hgin yliopiston juhlasalissa oik.tieteellisen tiedekunnan publiikissa, missä tyttärelleni ojennettiin oik.kandin paperit. Seuraavalla viikolla hän jo aloitti juristin uran immateriaalioikeuteen keskittyen.
Tämä jos mikä, on sitä isän onnea !
Lapseni ovat syntyneet pitkällä aikavälillä toisistaan. Tytär on jo ollut 10 vuotta akateemisessa ammatissaan,josta hän tykkää,koska se on hänen mielestään haasteellista.
Poika opiskelee vielä tällä hetkellä ulkomailla. On valmistunut jo maisteriksi ,mutta nyt tekee väitöskirjaa .
Mutta kyllä huoliakin riitää lapsista silti. Tyttärelle tuli 1 ½ vuotta sitten avoero ja hän on nyt yksin huoltaja ,sanan varsinaisesssa merkityksessä. Siinä on monenlaista vaikeutta kun isä ei osallistu.
Yritämme auttaa lapsen likkana olemalla ja ukki tietysti auttaa "miesten töissä".
Ja huolien kuuntelijana saa kyllä olla.
Toisella lapsellakin on omat ongelmansa vieraalla maalla ,perhe kun on väliin putoajia ei saa Kanadan sosiaali turvaa eikä Suomen .Itse pitää maksaa.
Joten ei ne lapset lapsena herkee olemasta milloinkaan.Pienenä pienet huolet ,isona isot.
Paljon paremmin mitä minä olen onnistunut.
Sain lapset nuorena koulutus jäi ja uraputket.
Tein hanttihommia ja omistauduin lapsilleni.
Isä ei ollut kovinkaan vastuullinen.
Ehkä hemmottelin heitä liikaa, ovat vieläkin hyvin vaativia vaikka ovat jo keski-iässä.
Kyllä aloittajan maisteripoikakin on onnistunut näillä mittareilla.
Tunnen pari väitellyttä tohtoria joiden elämä ihan onnetonta. Ei se oppiarvojen määrä näytä elän onnea ja onnistumista tuovan.
Maistereilla on nyt juuri kovaa ja se vetää mielen matalaksi. Huomasin saman asian.Vaatii paljon kun jaksaa vaan yrittää. Kannusta sinä poikaasi ja sanoo, etä lepää ensin ja yrittää aina sitten kun jaksaa. Kyllä se onni kääntyy.
Oma tytär otti sitä työtä mitä sai ja teki sitä aika kauan, ennen kuin parempaa löytyi.
Pitemmälle ovat minun yksinhuoltajan lapset opiskelleet kuin olisin uskonut, mutta onko heillä onnistunut elämä, se on tuhannen taalan kysymys. Elämä on niin laaja käsite. Ei näy lääkärin tutkinto tai lakimeisurakaan kaikkille rauhaa ja onnea tuovan, mutta ovathan ne mahdollisuus.
että toivoisin, että he olisivat onnellisia elämässään. En ole sanonut, että pitää olla tohtori ja paljon mammonaa. Olen yrittänyt tukea, ehken hemmotellutkin melkoisesti, mutta juuri nyt näyttää hyvältä. Molemmat ovat hoitaneet opintonsa ja muut touhunsa mallikelpoisesti. Ensi kuussa on publiikki, jossa toinen saa maisterin paperit. Toinen opiskelee vielä. Puolisoasiat saavat hoitaa, en sekaannu. Olen onnellinen lapsistani.
lapsistani, molemmat poikani ovat avioliitossa, ovat ahkeria töissään ja pitävät hyvää huolta perheestään ja muistavat myös äitiään.
Tytär muutti ensimmäiseen omaan kotiin muutama viikko sitten kun sai naapurikaupungista työpaikan, muutaman päivän päästä hän saa valkolakin, hänellä on vielä opiskelua edessä useampia vuosia, mutta onneksi saa olla syksyyn asti töissä ja kerätä vähän työkokemustakin.
Silti toinen poika kouluttaa "akateemisia" ja firma veloittaa sen töistä 1500-2500€/tunti.
Hänen firman johtajakin soittaa jopa lomalle, että tuus neuvoon??
Koulussa opettaja alensi numeroa, kun poika teki paljon nopeammin, kuin opettaja, mutta toisella viisii ja nyt hän opettaa niitä opettajiakin??
Toinen aloitti raa-alla työllä yrityksessä ja nollasta oman yrityksen erittäin kilpaillulla alalla, nyt on 20-30 miestä ja naista töissä ja välillisesti työllistää jopa satoja, mutta se ei kuulemma akateemisissa piireissä ole mitään???
Kuntosalilla pitäisi käydä kaikkien työttömien, ei kukaan halua väsyneen ja alakuloisen näköisi huonokuntoisia töihin. Myös kilot pitää pitää kurissa... Miesten käytävä intti.
oli oikein mukava ja älykäskin vaikka äitinsä yritti muuksi kasvattaa. Ja saihan psykopaatti lapsen mielen murrettua nälällä ja muulla seitsemässä vuodessa. Nyt on välillä mielisairaalassa, välillä koulussa ja minua pitää pahimpana vihollisenaan. Raha kyllä kelpaa, muuten ei edes puhu eikä viestittele.
Säästin lähes verta itkien lapselle koulutusrahat, mutta ei se niitä tarvitse. Ei onnistu koulut tuollaisella. Kertokaa te viisaat mitä niillä teen! Yhden vuoden eläkkeeni annoin hyväntekeväisyyteen, mutta taisi mennä huijareille kun en lupauksista huolimatta saa tietää, miten ne käytettiin. Itse tarvitsen enää kovin vähän, eläkkeestäkin jää puolet säästöön.
Kansanedustajamme on halunneet, että avustukset menee huijareille, koska lain sen sallivat??
Aikoinaan Karpon ohjelmassa Hannu haastatteli perhettä, jolta talo paloin ja 9 lasta ja äiti jäi puille paljaille.
Karpo antoi perheen tilinumeron, että kansa voi suoraan avustaa ja ettei välikäsi vie?
Valtio takavarikoi kaiken mitä tilille tuli, kos niin ei saa tehdä, vaan pitää olla vaikka demarien yhdistys, joka kuorii liiat päältä ja antaa jos jotain jää avustettavalle??
Minä olen antanut suoraan käteen, eipä valtio pääse osille, eikä rosmot:))
... näistä se, joka vähän yli kolmekymppienä, juuri opintonsa päättäneenä ja avioituneena nukkui pois vaikean äkillisen sairauden murtamana.
Toinen yritti monenlaista. Nyt kahdetkin maisterin paperit, silti minimitoimeentulolla sinnittelee. Apua ei huoli, eikä juurikaan yhteyttä pidä. En tiedä, mistä niin suuttunut, vai ylpeyskö ei anna periksi? Olkoon, eläköön niinkuin tahtoo.
Se niistä "akateemeistä".
Vaikka eivät suoraan sanokaan,on rivien välistä luettavissa että lasten odotetaan aina hankkiutuvan sosiaalisesti arvostetumpaan asemaan kuin vanhempansa.Riippumatta siitä mitkä heidän kiinnostuksensa ja lahjakkuutensa sattuvat olemaan.