Tuntuu, että ystäväni on alkanut vältellä minua.
Emme ole samassa koulussa, missä näkisimme päivittäin. Olen yrittänyt pitää yhteyttä, mutta hän ei vaikuta halukkaalta pitämään yhteyttä. Hän ei tule enää meseen ja lähtee pois heti kun tulen sinne. Häntä ei huvita puhua kanssani puhelimessa tai vastata tekstareihin. Hän ei koskaan ensin soita minulle tai lähetä ensin viestiä.
Olen yrittänyt kysyä, mikä hänellä on, mutta ei kuulemma mikään. Hänellä on kuitenkin aikaa nähdä muita kavereita ja jutella niiden kanssa.
Minut on ennenkin kaveri jättänyt, joten pahoin pelkään, että nämäkin alkaa olla merkkejä siitä.
Tämä on tullut täytenä yllätyksenä, koska luulin merkitseväni hänelle jotain ja hänkin on ollut yksi ainoista, joille olen voinut kertoa asioistani.
Tätä on jatkunut jo ainakin kuukauden, enemmänkin, ja alkaa tuntua pahalta tällainen yksipuolinen yhteydenpito, kun jokaisella kerralla tuntuu, että minulla ei ole mitään väliä hänelle ja jää tunne, että ihan turhaan edes yritän.
Olemme tunteneet vasta noin puoli vuotta. Kai se sitten on hyväksyttävä, että tästä ei tullutkaan mitään.
Olen erittäin surullinen ja välillä vihainen tästä. En jaksaisi enää tällaista. Luulin saavani hänestä hyvän kaverin, mutta en ehkä merkinnytkään hänelle mitään.
Nytkin itken täällä. Olen muutenkin masentunut, ja kaikki huonot asiat tuntuu sattuvan juuri samaan aikaan.
Olen kyllästynyt tähän ilmeisesti yksipuoliseen ystävyyteen. En haluaisi lopettaa yhteydenpitoa, koska tiedän, että hän ei ainakaan ensin ota minuun yhteyttä, mutta masentaa tällainen. Olen ajatellut lopettaa nämä säälittävät yritykseni, koska siitä tulee vain paha mieli.
Onko kenelläkään mitään ideoita?
Emme ole samassa koulussa, missä näkisimme päivittäin. Olen yrittänyt pitää yhteyttä, mutta hän ei vaikuta halukkaalta pitämään yhteyttä. Hän ei tule enää meseen ja lähtee pois heti kun tulen sinne. Häntä ei huvita puhua kanssani puhelimessa tai vastata tekstareihin. Hän ei koskaan ensin soita minulle tai lähetä ensin viestiä.
Olen yrittänyt kysyä, mikä hänellä on, mutta ei kuulemma mikään. Hänellä on kuitenkin aikaa nähdä muita kavereita ja jutella niiden kanssa.
Minut on ennenkin kaveri jättänyt, joten pahoin pelkään, että nämäkin alkaa olla merkkejä siitä.
Tämä on tullut täytenä yllätyksenä, koska luulin merkitseväni hänelle jotain ja hänkin on ollut yksi ainoista, joille olen voinut kertoa asioistani.
Tätä on jatkunut jo ainakin kuukauden, enemmänkin, ja alkaa tuntua pahalta tällainen yksipuolinen yhteydenpito, kun jokaisella kerralla tuntuu, että minulla ei ole mitään väliä hänelle ja jää tunne, että ihan turhaan edes yritän.
Olemme tunteneet vasta noin puoli vuotta. Kai se sitten on hyväksyttävä, että tästä ei tullutkaan mitään.
Olen erittäin surullinen ja välillä vihainen tästä. En jaksaisi enää tällaista. Luulin saavani hänestä hyvän kaverin, mutta en ehkä merkinnytkään hänelle mitään.
Nytkin itken täällä. Olen muutenkin masentunut, ja kaikki huonot asiat tuntuu sattuvan juuri samaan aikaan.
Olen kyllästynyt tähän ilmeisesti yksipuoliseen ystävyyteen. En haluaisi lopettaa yhteydenpitoa, koska tiedän, että hän ei ainakaan ensin ota minuun yhteyttä, mutta masentaa tällainen. Olen ajatellut lopettaa nämä säälittävät yritykseni, koska siitä tulee vain paha mieli.
Onko kenelläkään mitään ideoita?
Vastaukset 2
Vanhimmat
välttelee sinua. kanttaa käydä vaikka kotiovella kysymässä, että "ootko enää mun ystävä". luultavasti sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kysyä suoraan,
jos haluat tietää totuuden.
itse olen myös tällä hetkellä riidoissa ystäväni kanssa, joten ei ole hyvä olo täälläkään päin..
Kiitos neuvoistasi.
Pitää katsoa, mitä nyt teen tämän kanssa. Välttelystä mielestäni kertoi sekin, että kun olemme olleet yhdessä samassa paikassa, niin hän ei sielläkään ollut huomaavinaankaan minua.
Minulla on kohtapuolin synttäritkin, niin pitää katsoa, onnitteeko hän edes. Ja joulukin on tulossa ja minulla oli mielessä vaikka mitä. :(
Surullista, kun meillä ei edes ole ollut mitään riitaa tai sellaista, mikä voisi selittää asian. Tämä on alkanut ihan yhtäkkiä. Ehkä hän on sitten jo kauemmin ajatellut näin, koska ei kai kukaan yhtäkkiän aamulla herätessään huomaa, että en enää haluakaan olla tuon kaveri.
En ainakaan omasta mielestäni ole tehnyt tai sanonut mitään väärää ja olen yrittänyt kysellä siihen suuntaan, mutta ei kuulemma ole mitään.
Tosi ikävää kuulla, että sinullakin on huono mieli ihmissuhdeasioiden takia. Mutta kyllä teidän riita varmasti selviää ja olette pian taas kavereita.
Haluaisin uskaltaa kysyä suoraan, mutta pelottaa kamalasti mahdollinen vastaus. Itse olen aina ollut sellainen, että asiat vaivaavat mieltäni, jos ei voi puhua suoraan, mutta hän on enemmän sellainen, että ikävät asiat on parasta unohtaa ja ei voi sanoa suoraan, mistä kiikastaa.
Surullista, jos tämä ystävyys on mennyttä nyt, mutta kai tällaisetkin erot sitten valitettavasti kuuluvat elämään. :(
Mutta paljon voimia sinullekin ja toivotaan, että kummankin tilanteeseen tulisi edes hieman valoa.