Olen ylä-asteella ja minua ei varsinaisesti kiusata. Minua vaan pelottaa kovasti tulla kiusatuksi, sillä tiedän meidän koulusta henkilöitä, joita kiusataan.Nämä henkilöt ovat erillaisia verrattuna muihin koululaisiini ja olen itsekkin erillainen.Pukeudun erillailla ja näytän eriltä.en tarkoita että näyttäisin rumalta, tai vaatteeni olisivat rumat, mutta en varsinaisesti pukeudu perinteiseen teini-tyyliin!Eniten minua hulestuttaa luonteeni, sillä ajattelen eritavalla ja käyttäydyn eritavalla.Välillä pidän muita ikäisiäni tyttöjä kauhean lapsellisena.Olen hyvin hiljainen, mutta silloin tällöin voin sanoa lyhyesti jotain, mutta tunnen itseni vaivaantuneeksi muiden koululaisteni seurassa ja ahdistuneeksi.Huomaan kyllä heistä, etteivät he pidä minusta.Minulla pyörii usein heidän aikana mielessäni sama lause...Mitä he ajattelevat minusta! ja yritän olla heille väkisin mieliksi, enkä se joka oikeasti olen.En tiedä mitä minun pitäisi tehdä, jotta olisin itsevarmempi ja uskaltaisin puhua, enkä pelkäisi heidän ajatuksiaan minusta?Haluan myös tulla hyväksytyksi ja teitää se että olen edes jonkun mielestä mukava.En tiedä kuka olen!Kärsiikö kukaan muu tälläisestä?Tämä on kamala tunne!Joka koulupäivä sama tunne.Auttakaa...=(
Apua en kestä enään!
tietämätön =/
7767
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mä olen ihan samanlainen, vaikka olen sua jonkun verran vanhempi. Yhäkin siis! Se vaan kuuluu luonteeseen, ei sitä pysty hetkessä muuttamaan... Toki voi yrittää ruveta puheliaammaksi ja sellaiseksi, mutta omaa luonnetta on hankalampaa ruveta muuntelemaan, jos se nyt mahdollista onkaan. Itseä helpottaa se, että olen lakannut ajattelemasta koko asiaa, eli sitä että olen itse aina hiljaa ja puhun vain jos jotain kysytään. Olen ajatellut että muut eivät varmasti kiinnitä siihen enää huomiota, jos ovat tottuneet siihen että yksi on ujonpuoleinen eikä halua tuoda itseään juuri esille. Ei mua ainakaan kohdella mitenkään syrjivästi vaikka en puhelekaan koko ajan. Koetat vaan kestää, ja olet niin paljon oma itsesi kun pystyt. Ainakin kun vähän vanhenet, niin luulisin että tämä juttu sullakin helpottaa. Tsemiä!
Luulin olevani ainoa tälläinen.Onneksi on joku joka ymmärtää minua paremmin!:)Olen kuullut, että ei se ujo/hiljainen ihminen ole mikään huono asia, sillä pojatkin tykkäävät monesti vähän ujommista/hiljaisista ja kyllä täytyy niitäkin olla jotka kuuntelevat toisia.Eivät kaikki voi höpöttää kokoajan!:D Tässä iässä ei ehkä vielä arvosteta hiljaisempia, mutta kyllä meitäkin tarvitaan!Kiitos ,että jaksat kannustaa minua.
on vähän samanlainen ongelma.. ja mä "kärsin" siitä... mä en oikeestaa oo ujo.. oon vaan hiljainen, mä en osaa mennä puhuu kenellekään.. jos joku puhuu mulle niin oon ihan normaali, enkä ujostele..
VITUN NO-LIFE OIKEESTI! 'EN TIIÄ MITÄ MUUT MUSTA AJATTELEE JA KOHT MUA KIUSATAAN' VITTU MENE ARMEIJAAN
Täysin samassa paskassa olen mä...
Sama juttu.
Tosin, minä en yritä olla luokkani teineille mieliksi, koska hekään eivät halua olla minulle mieliksi. Ilmaisevat eleillään, teoillaan ja puheillaan, ettei minusta pidetä. Toisinaan puhutaan erittäin kovaäänisesti siitä, että "toi on niin tyhmä ja ruma". Rumuuteni uskon vasta silloin kun joku poika tulee niin sanomaan. Ja kukaan ei ole tullut!
Mieluiten vain vaihdan paikkaa jos satun heidän seuraansa joutumaan, jos satun jäämään paikalle he alkavat provosoimaan tahallaan, ja tiedän, että minulla on lyhyt pinna, siinä siis syy siihen miksi lähden kävelemään.
Mä en yritä miellyttää ketään, sillä en voi olla kaikille mieliksi kuitenkaan.
Käyt koulua? Nukutko äidinkielen tunneilla? Mitä tarkoittaa kielioppivirheet: itsekkin, enään.