Minä en unohda sitä ikinä

varmasti.Muksuna koetut asiat muutenkin syöpyy sisimpään,etenkin nöyryyttävät asiat.Olen myös jotakin joutunut kokemaan ..vaikka en ihan vastaavaa.Aikuiselle puhuminen olisi voinut olla helpottavaa ,vaan eihän sitä kerrottu...

Kuullostaa pienen paikkakunnan touhuilta.. Mitä sitä sanotaankaan myös, siis rakkaasta suvusta..

Jos vielä vaikuttaa elämääsi, niin olet kai hakenut apua tilanteeseen?

Mutta ei unohda milloinkaa myöskään lapsuuden aikaisia kotona tapahtuneita väkivaltaisuuksia ja niistäkin piti silloin olla hiljaa!!
Kai sitä siksi on tullutkin arka aikuinen :(

Mun toista tytärtä kiusattiin kaksi ensimmäistä vuotta koulussa. Oli minulle kova paikka, opettaja ja koulu hyssyttelivät ja vähättelivät asiaa. Siitä minulle jäi syvä halveksunta koululaitosta ja opettajia kohtaan.
Pelkkä tämän kirjoittaninen meinaa pistää alahuulen väpättämään. :(

Niin, kiusaaminen on vallankäytön ja alistamisen yksi muoto. Ehkä se on myös keino siirtää omaa pahaa oloaan toisen kannettavaksi.
Ehkä ei myöskään siedetä toisen erilaista tapaa olla ja elää.

Sellaisen syyllistyvät myös aikuiset ja ihmisryhmät. Työpaikoilla,yhdistyksissä, uskonnollisissa yhteisöissä, taloyhtiöissä ym. on aina ihmsiä jotka haluavat päästä "päsmäröimään"; määrittelemään, miten toisen kuuluu elää ja olla, tai mikä on ainoa oikea totuus.
Ja jos siihen ei alistu, alkaa "savustaminen.

Ehkä tuollainen käytös on perintöä ajoilta jolloin ihmiset vielä elivät luolissa.