Ottaa päähän sellaiset ihmiset jotka kohtelevat koiraa ihan kuin vauvaa!
Tunnen sellaisen pariskunnan, jonka koirasta on tullut oikea käytösongelmainen yksilö, kun opettavat sitä "keskustelemalla sen kanssa". sit ne ottavat sen ison hallitsemattoman koiran mukaansa joka paikkaan, kuten kylään - periaatteella että, jos koira ei voi tulla niin ei tulla mekään. ottivat sen koiran jopa työpaikan bileisiin. no pimeen leiman saivat tietenkin.
onko kokemusta vastaavasta... miten ihmeessä noihin ihmisiin pitäisi suhtautua.... ärsyttää.
Tunnen sellaisen pariskunnan, jonka koirasta on tullut oikea käytösongelmainen yksilö, kun opettavat sitä "keskustelemalla sen kanssa". sit ne ottavat sen ison hallitsemattoman koiran mukaansa joka paikkaan, kuten kylään - periaatteella että, jos koira ei voi tulla niin ei tulla mekään. ottivat sen koiran jopa työpaikan bileisiin. no pimeen leiman saivat tietenkin.
onko kokemusta vastaavasta... miten ihmeessä noihin ihmisiin pitäisi suhtautua.... ärsyttää.
Vastaukset 8
Vanhimmat
koira voi olla ns. vauva tai lapsen "korvike" siinä määrin kuin se on mahdollista. Joku jota helliä ja johon laittaa kaikki se tarmo jota lapseen ehkä tulisi laitettua jos sellainen olisi.
Tässä tapauksessa en yhtään ihmettelisi koiraa vauvana. Mun mielestä heihin tulee suhtautua ihan asiallisesti ja puhua asiasta heidän kanssaan,mihin heidän asenteensa koiraan kohtaa perustuu. Kyllä ystävien kanssa voi puhua sellaisiakin asioita. Koiran hallinnasta mun mielestä sä voisit puhua myös,asiallisesti ottaa asian puheeksi. Meinaatko et he loukkaantuvat jos otat asian puheeksi?
Ymmärrän kyllä että kaikki ihmiset eivät halua katsella kotonaan hallitsematonta koiravierasta ja toiset ei koiraa ollenkaan. Mun mielestä siinä voisi koittaa neuvotella kompromissia riitelyn sijaan. Itse en ota koiraani mukaan sellaisille kavereille, joiden tiedän tykkäävän huonoa koiravieraasta. Se on heidän kotinsa jossa mun täytyy kunnioittaa heidän periaatteitaan. Koirani on sen aikaa hoidossa muualla,koska kotiin yksin ei ole välttämätöntä jättää.
Luulen siis et keskustelu rohkeesti asiasta voisi auttaa.=)
Asiaan muuten puuttumatta, mutta tuohon vieraille koiran mukaan ottaminen ei vaan minun päähäni mahdu :/ Meillä koira tulee mukanani vanhemmilleni (asuvat tuossa 200m päässä) ja silloinkin ressu saa jäädä autotallin puolelle tai kesällä ulos odottamaan. Äidilläni on omat lemmikkinsä kotonaan ja vieraan koiran tuominen toiste reviirille ei vält. ole kovin hyvä idea ;)
Aivan sama onko kaverillani lemmikkejä vai ei, sitä vähemmän veisin jos karvaturreja ei ole eikä hän niistä erityisemmin pidäkään. Mennä nyt sotkemaan toisen koti oman rekun karvoilla jne.
Meillä koira odottaa kyllä kiltisti kotona jos minä lähden ystävien luo vierailulle tms.
Eipä ole tullut edes pieneen mieleen raahata neitiä mukana :D
toiset eivät halua koira vieraita kotiinsa, kuten jo aiemminkin mainitsin. ja itse en koiraani sellaisiin kyläpaikkoihin tietenkään vie. Kunnioitan perheen kotia ja näkemystä loukkaantumatta. Sitten taas mulla vanhempien luona koira aina halutaan kylään ja jopa yökylään kuin lapset konsanaan. Siellä kaikki koirat mitä perhe milloinkin käsittänyt ovat muutenkin olleet,koska vanhempieni työt ovat pääasiassa kotona ja heillä halua ja mahdollisuutta ottaa myös minun koirani kylään pidemmäksikin aikaa. Mutta on sitten niitäkin ystäviä,jotka eivät koiraa halua kylään tai asuvat 400km minusta enkä kertakaikkiaan näe mitään itua koiraa mukana niin kauas raahata,niinpä jätän koirani joko mieheni kanssa kotiin tai vanhemmilleni mikäli heille sopii.
Meinaankin,että voisikos niille ystäville asiallisesti koittaa puhua, ettei koiraa haluta kylään? Itse en ainakaan rehellisestä puheesta suuttuisi. Parempi puhua kun murista selän takana.
Lähinnä yritin ajatella asiaa siltä kantilat,että ehkä nämä ystävät joista ekassa viestissä kerrotaan ovat lapseton pari ja koiran myötä heille on tullut täytettä lapsettomaan arkeen. Siksi asia voi olla myös arka asia jos koira tulee torjutuksi kaveri piirissä. Mutta ehdottaisin edelleenkin ottamaan asian puheeksi.=)
Itse "kullittelen" ja lässytän kyllä omille koirilleni, mutta ei se tarkoita, etteikö niille tulisi myös ärähdettyä ja rajoja asetettua. Tunnen kyllä kuvailemasi kaltaisia ihmisiä, joiden koirat nukkuvat "mamin" kainalossa kaiket yöt, koira otetaan _joka paikkaan_ mukaan, koira saa tehdä mitä tahansa... Sellaisia ensin koira -sitten ihmiset -tyyppejä. Normaalia se ei minustakaan ole. Yleensä kyse on joko lapsettomista naisista tai vaihtoehtoisesti jo keski-ikään ehtineistä pariskunnista, joilla ei ole lapsia tai lapset jo muuttaneet pois kotoa ja koira on joku lapsenlapsen korvike.
Kyllä noita aloitustekstin kirjoittaman mainitseman kaltaisia ihmisiä vaan löytyy. On todella ikävää, jos koiraan suhtautuu liian ylihuolehtivalla asenteella eli koiran pitää olla mukana joka ikisessä paikassa, mihin itsekin menee. Eihän elämä noin mene, muutenkaan. Eihän nyt ihan oikeitakaan lapsia viedä joka paikkaan mukana, esim. pikkujouluihin tai edes jokaiseen kyläpaikkaan. Vaikka ihmisjälkeläiset harvoin ovat karvaisia ja kuolaavia ja niiden hiekkaiset tai märät "tassut" ovat ns. irtotavaraa eli kengät ja märät ulkovaatteet voi jättää vaikkapa kyläpaikan eteiseen. Mitenkäs se koira sinne eteiseen "riisutaan"?!?
Toinen ihmetyksen - ja harmistuksenkin - aihe on pennunkatsojat, siis kasvattajavinkkelistä. Jos perhe on ostamassa toista tai vaikka kolmatta koiraansa ja ovat tulossa kasvattajan luo tapaamaan niin kasvattajaa, kuin tutustumaan itse pentueeseen, niin ei ole kauhean viisasta tuoda tullessaan koiravauvataloon niitä kotona jo ennestään olevia aikuisia koiria.
Itse koen tärkeäksi pentujen hyvän elämänalun takaamisen, johon liittyy emon oikeus nauttia jälkikasvunsa hoitamisesta ilman stressaavia ulkopuolisia vieraita koiria talossa. Riittää, kun pennunkatsojaperheet käyvät ensivisiiteillään. Toisekseen aina on olemassa pöpövaara. On se sitten kivaa, kun ilmoittamatta ovesta pöllähtää isä, äiti ja liuta muksuja, joiden tuloon ollaan varauduttu ja vanavedessä pörhältää pari aikuista koiraa, joiden mukanaolosta ei ollut ennakkoon mitään käsitystä.
Kiva olisi, jos niistä kerrottaisiin ja sovittaisiin, että josko sopii koiria taloon tuoda: sopiiko nyt, myöhemmin vai ei ollenkaan... Nih!
kasvattajan luokse tuloon tutustumaan ja varaamaan sitä omaa pentuaan, niin tullaan koko suvun voimin. Pennut voivat olla kolmeviikkoisia ja ovesta lappaa sisään isää, äitiä, mummua, vaaria, lapsia ja hyvässä lykyssä vielä lasten kavereita. Tullaan kuin suuren luokan tapahtumaan. Yhden sakin jätin kylmästi päästämättä sisään kun kerralla oli tulossa 15 henkeä katselemaan yhtä pentua.
Kasvattajan rauha unohdetaan hyvin usein. Kun pentu on varattu on toki ihanaa kun pidetään yhteyttä, mutta kun tullaan vähintään kerran viikossa katselemaan ja kuvamaan sitä omaa pentua ja isolla sakilla ja viivytään monta tuntia kerralla, ja tätä tekee lähes jokaisen pentueen pennun tulevat omistajat, voi jo puhua siitä että kasvattajalla ei ole omaa rauhaa eikä omaa elämää yhtään päivää viikossa, muutaman viikon ajan. Monet kasvattajista käyvät vielä ansiotyössä kodin ulkopuolella, ja kasvattajillakin on perheet.
Näitä tapauksia voisi luetella vaikka kuinka paljon.
Aloittajalle sanoisin on turhaa ärsyyntyä siitä että ihmiset rakastavat ja haluavat elää koiransa kanssa mahdollisimman paljon. Jos koira on lapsen korvike niin mitä siitä. Koira on onnellinen ja omistajat onnellisia. Mitä siitä jos otetaan mukaan sellaisiin juhliin joihin voi, tai kylään. Itse en ota koskaan koiria mukaan kyläreissuille enkä ota vieraita koiria vastaan kotiini. Kun asian selvittää fiksusti ihmiset ymmärtävät kyllä ainakin suurin osa ymmärtää.
Samaten meillä koiralle "lässytetään" ja sössötetään,mutta rajat ovat silti rajat ja koiran tulee niitä noudattaa. Ihmisen on kuitenkin oltava isäntä talossa. Mun vanhemmat sitten ovat juuri noita keski-iän ylittäneitä joiden lapsi aikoja sitten pois muuttanut ja koirat ovat "korvikkeita" . Erityisesti isäni on juuri tuollainen koirat ensin tyyppi. Ja eräänkin kerran ollaan asiasta oltu napit vastakkain.
Kyllä koiriansa rakastaa ja helliä pitää,mutta joku raja paapomisellakin pitää olla,myös lapsilla. Mullakaan ei ole lapsia ja näillä tietoon ei ole tulossakaan ja eläimiä mökki tursullaan,mutta ne on kuitenkin eläimiä. Rakkaita,mutta terveellä tavalla=)
Joopa. Ei ole kivaa, jos ja kun jotkut pitää koiraa yhtä itsestäänselvinä perheenjäseninä kuin ihmisiäkin. Tietysti koiraa tulee rakastaa ja huolehtia siitä parhaalla mahdollisella tavalla. Jos sille haluaa lällyttää niin antaa lällyttää vaan. Koirat yleensä tykkää lällytyksesä :))).
Mutta ei koiraa pidä niin paljon inhimillistää, että sitä pitää omatoimisen ja ihmisten lailla ajattelevan sosiaalisen olennon kaltaisena. Koira on aina koira ja toimii lajilleen ominaisesti, niin kotona kuin kylässäkin. Jos omassa kotona on OK riehaava, rehjaava, karvainen kamu, ei se ole automaattisesti toisen kotona sama asia. Hyvin sivuava lause on: "pitää kunnioittaa toisen ihmisen kotia ja heidän yksityisyyttään". Jos siihen ei kuulu kyläilevä koira, niin koira ei sitten sellaiseen kotiin mene, vaikka omistajat menisivätkin. Monella ei_koirallisella on kotinsa muutenkin ihan eri tavalla järjestelty (pikkuesineitä, mattoja, kukkia tms.) kuin koiraperheellä. Miksi heidän pitäisi vierailevan koiran takia tehdä erityisjärjestelyjä? Helpompi on kylään tulevan jättää koissu kyläreissun ajaksi sille sopiviin olosuhteisiin: omaan kotiin :)