Hetki aikaa.
Milloin avaruus oli kirkas ja valoa täynnä.
Milloin katosi kirkkaus, milloin elämä,
tuo pieniä iloisia säteitä tihkuva maailma.
Vielä on pieni hetki aikaa .
Kuule minua, kuuntele minua.
Kuuletko mitä minä tunnen, mitä minä toivon.
Anelen sinua, anna minulle voimaa jaksaa,
yksin en tiedä minne kulkisin
minne päin matkani johtaisin.
Virta kuljettaa vain jonnekin muassaan.
Minne, minne. Huudan hätääni.
Tulin luoksesi, tulin kuin kerjäläinen.
Luulin kerjäläisen tavoin löytäväni murun,
murun jotain, joka lohduttaisi, lämmittäisi.
Jotain joka olisi samaa kuin leipä kulkurille
joka kerjää ruumiin ravintoa.
Minä tulin kerjäten virvoitusta sielulleni,
ravintoa raihnaiselle, surkastuneelle.
Etsin vettä kuin janoinen kulkukoira,
pisaraa elämän nestettä elääkseni.
Etsin valoa, kuin hämärässä sokkona kulkeva
kirkasta valoa pimeään maailmaan.
Etkö koskaan kuule huutoani pimeydestä
Etkö kuule tuskaista itkua yön helmasta
Minä huudan Sinua, vastaa minulle.
Jossain sinä olet, sinä jonka vastausta tarvitsen.
Sinä et kuule äänetöntä huutoani,
et halua lievittää janoisen etsivää tuskaa .
Olen kaukana sinun maailmastasi, en kuulu sinne.
Olet loitonnut jo kauas, karkottanut minut.
Minne menen, minne lähden kulkemaan .
Olisihan vielä pieni hetki aikaa.
Mutta sinä olet sinä, ja minä vain minä.
= = = = = = =
Milloin avaruus oli kirkas ja valoa täynnä.
Milloin katosi kirkkaus, milloin elämä,
tuo pieniä iloisia säteitä tihkuva maailma.
Vielä on pieni hetki aikaa .
Kuule minua, kuuntele minua.
Kuuletko mitä minä tunnen, mitä minä toivon.
Anelen sinua, anna minulle voimaa jaksaa,
yksin en tiedä minne kulkisin
minne päin matkani johtaisin.
Virta kuljettaa vain jonnekin muassaan.
Minne, minne. Huudan hätääni.
Tulin luoksesi, tulin kuin kerjäläinen.
Luulin kerjäläisen tavoin löytäväni murun,
murun jotain, joka lohduttaisi, lämmittäisi.
Jotain joka olisi samaa kuin leipä kulkurille
joka kerjää ruumiin ravintoa.
Minä tulin kerjäten virvoitusta sielulleni,
ravintoa raihnaiselle, surkastuneelle.
Etsin vettä kuin janoinen kulkukoira,
pisaraa elämän nestettä elääkseni.
Etsin valoa, kuin hämärässä sokkona kulkeva
kirkasta valoa pimeään maailmaan.
Etkö koskaan kuule huutoani pimeydestä
Etkö kuule tuskaista itkua yön helmasta
Minä huudan Sinua, vastaa minulle.
Jossain sinä olet, sinä jonka vastausta tarvitsen.
Sinä et kuule äänetöntä huutoani,
et halua lievittää janoisen etsivää tuskaa .
Olen kaukana sinun maailmastasi, en kuulu sinne.
Olet loitonnut jo kauas, karkottanut minut.
Minne menen, minne lähden kulkemaan .
Olisihan vielä pieni hetki aikaa.
Mutta sinä olet sinä, ja minä vain minä.
= = = = = = =
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.