Tässä adventtitohinassa meinasi unohtua tuo Talvisodan alkamispäivä. Mielestäni Itsenäisyyspäivän voisi vaikka siirtää tuolle päivämäärälle. Näin tehtäisiin kunniaa isillemme ja isoisillemme, äideillemme ja isoäideillemme, näin meidän 40 ikäisten näkökulmasta. Tosin Veteraanienpäivä on nykyisin 27.4, joka oli Lapin sodan päättymispäivä ja sinällään looginen paikka sille.
Pullamössösukupolven puolesta Kiitos Teille vapaasta isänmaasta ja siitä, että saamme viestiä kauniilla äidinkielellämme, eikä venäjäksi.
Pullamössösukupolven puolesta Kiitos Teille vapaasta isänmaasta ja siitä, että saamme viestiä kauniilla äidinkielellämme, eikä venäjäksi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
...esittää myös kiitokseni isillemme ja isoisillemme pullamössö- ja sohvaperunasukupolven puolesta. Kiitos.
Hienoa Tomppa!
Mietin vain, sitä omassa perhepiirissäni ei pahemmin kiinnitetä huomiota sodan alkamis- ja loppumispäiviin. Ei paatoksella vietetä itsenäisyyspäivää.
Ehkä sota on koskettanut niin läheltä vanhempiani, ettei siinä ole mitään mieltä kohentavaa. Isäni lähti rintamalle 17-vuotiaana. Oli muuten tarkka-ampuja ja eturintamalla. Kumpikin vanhemmista menetti kotinsa - toinen Viipurista ja toinen Käkisalmesta. Äitini oli vielä nuori, mutta oli mukana kuljettamassa lehmiä pois sodan jaloista äitini tädin kanssa.
Tiedän, että vastaavassa tilanteessa toimisin samalla tavoin. Sen lisäksi, että muistellaan rintamalla olleita, pitäisi muistaa myös naiset, jotka pyörittivät maataloja rintaman takana. Ansaitsevat saman arvostuksen.
Toisaalta en nostaisi jalustalle mitään sotaan liittyvää. Aikansa kutakin ja koskaan ei tiedä, mikä sukupolvi joutuu saman tilanteeseen.
Mainitsin äidit ja isoäidit. Kotirintamalla oltiin tiukilla. Vuosi 1942 oli jo lähes nälkävuosi. Saksan viljalähetykset olivat elintärkeitä.
Jatkosodan oikeutuksesta on monia mielipiteitä. Talvisotaa voi kunnoittaa aikana, jolloin kansalaissodan runtelema maa nousi yhtenäisenä perivihollista vastaan. En yhdy mielipiteisiisi, liioiteltu pasifismi ei aiheuta kuin turhia ruumiita tulevissa sodissa. !930-luvullakaan ei sodan mahdollisuuteen uskottu, vaikka asiantuntijat, Mannerheim mukaanlukien, pyrkivät siitä varoittamaan.
Historian perintöä ja Talvisodan ihmettä tulee kunnioittaa. Sodat eivät maailmasta lopu, eivät Suomestakaan. Ei siis heittäydytä naiveiksi.
Tuli katseltua televisiosta tuo dokkari talvisodasta. Täytyy sanoa, että ne oli äijiä kaikki, kunnia heille.
Hävettää vaan, miten tässä maassa on vuosien varrella veteraaneja kohdeltu ja miten "ruhtinaallisesti" ne uhraukset on palkittu. Vanhainkodin sairasosastolla monet makaa paskavaipoissaan.
Ennen vaaleja aina luvattiin ummet ja lammet veteraaneille, kun heitä vielä oli paljon hengissä. Lupaukset unhdettiin. "Raju ostovoima rintamaeläkkeen, sillä sämpylän saa ja teen", kuten Junnu lauloi.
Me emme tiedä,mitä on taistella sodassa,mitä joku elokuva tai muutama kirja siitä kertoo,ei mitään.
Todellisuus on taruakin pahempaa.
ihmisten hätä, nälänhätä,köyhyys,kaiken menettäminen siitä meillä ei ole mitään tietoa.
Mitä on kahlata metrin hangessa,peläten vihollisten iskua.
Menettää poika,aviopuoliso,veli tämän nykyän itsenäisen suomen takia.
Päättäjien olisi heti pitänyt puuttua asiaan,huomioiden ne ihmiset jotka ovat puolustaneet Isänmaatamme.
Nyt on myöhäistä.
Niinhän usein sanotaan,luvataan paljon,mutta käytännössä ei mitään.
Omalla tavallani naisena kunnioitan suuresti sotiemme veteraaneja.
Ei sanat riitä kertomaan kuinka paljon ja miten paljon.
Asiat Suomessa ovat vielä hyvin, vaikka huonompaan suuntaan menossa. Kiitosta tästä veteraaneille. Hyvinvointiyhteiskunta on saanut ihmiset uskomaan turvallisen elämän ja rauhan jatkuvan loputtomiin.
Talvisodassa oli miehiä, jotka olivat tottuneet ulkoilmaan, metsään ja fyysisesti kovaan työntekoon. Nykyihmisen ongelmat tuppaavat olemaan enemmän henkistä laatua. Tietokonesukupolven fyysinen kunto on rappiolla. Luonnosta on vieraannuttu aika tavalla.
Sodankäynti on teknistynyt, mutta vieläkö yhä huonompikuntoisista nuorista miehistä olisi Talvisodan kaltaisiin olosuhteisiin? Hiukan epäilen.
kävivät sotaa..isä rintamalla ja äiti toimi hoitsuna sotilas- sairaalassa.Sodan päätyttyä sotaa käytiin läpi vielä pitkään..perheissä.Harvakseltaan hän on kertonut joitain hiuksia nostattavia juttuja rintamalta..mutta on aina lisännyt että hän on asenteiltaan kaiken kokeman jälkeen ehdoton pasifisti...
Minunkin isäni oli sotaveteraani. Tunnen paljon rintamamiehiä. Joku on pasifisti, joku ei. Enemmänkin tarkoitin, ettei koko kansakunnalla ole varaa pasifismiin heittäytyä. Jokaisessa maassa on armeija, jos ei oma, niin sitten vieraan vallan.
Tarjahalospolitiikalla ei pitkälle pötkitä kriisin sattuessa. Maamiinojen kieltäminen esim. lähentelee narun kaulaan asettamista. Suomessa eivät pikkulapset miinoihin astu, ne ovat tällä hetkellä armeijan varastoissa.
Ittelläni tallella pappani kirje jonka lähetti rintamalta ennen kaatumistaan.
Itkemäti sitä ei pysty lukemaan.
Kiitän mielessäni tämän tuosta kaikkia sodan läpi käyneitä miehiä ja naisia.
Itsenäisyys ei tosiaankaan ole aivan itsestään selvä asia.