Todellinen selviytymiskeino

Hei!

Olin suhteessa elämäni rakkauden kaikkiaan 5 vuotta.Annetaan Hänen nimeksi vaikka Pirjo. Ero oli silloin rankka, ja tiesin että tulen rakastamaan häntä loppuelämäni.

Hänen jälkeensä aloitin suhteen jossa tein 2 lasta,sekin suhde päättyi eroon(muija löysi uuden), ja oli hyvin rankkaa koska oli 2 lasta. Tämä jälkimmäinen nainenkaan ei ollut miutään verrattuna Pirjoon.

MUTTA rakastin tätä ensiimäistä yhä, ja niin olen aina tehnytkin. Useita vuosia eromme jälkeen soitin Pirjolle, ja hän ei heti halunnut tavata, koska oli uusi elämä. Sanoin että tavataan ensi vuoden joulukuussa, tasan vuoden kuluttua, ni en soittele. Taistelin,psyykkasin ja tsemppasin vuoden...

Seuraavana joulukuuna menimme kahville, mutta siis vain kavereina. Elämäni rakkaus ei lämmennyt ja erottiin kavereina.Sain hänet kumminkni taivuteltua,että ensi joulukuussa haluan kahville hänen kanssaan.

Kului vuosi,minulla oli muita suhteita, ja mentiin taas joulukuussa kahville,tällä kertaa lyhyemmät "treffit". Erottiin taas kavereina.

Tämä kuulostaa hullulta,mutta tosirakkautta ei voi tappaa. Ajatuspsykologiani on, että meidän kerran vuodessa olevien kahvilel käyntien määrä on vain X, jonka jälkeen Pirjo lämpeää minulle.

Joinakin vuosina juon kahvit yksin,ja joulukuun tullessa taas kaivan hänet esiin ja pyydän kahville. Hän seurustelee,minä seurustelen,mutta uskon että elämäni rakkaus voittaa.

Nyt on taas joulukuu,kuten sanoin,viime joulukuussa ei kahviteltu. En ole vielä ottanut Pirjoon yhteyttä,mutta kovasti olen joulukuuta odotellut. Lähteeköhän tänä vuonna ja onkohan sinkku ?


Seuraavina vuosina pyysin häntä aina joulukusssa kahville,josksu hän tulikin vaikka seurusteli ja joskus ei. Pidin huolen että käyn kahvilla itekeen joka joulukuu,ja tämä kahvilla käynti on "se vuosittainen" kerta,ja Pirjo vaan ei teknisistä syistä ole tällä kertaa paikalla.

Kului taas vuosia, ja sain taivuteltua Pirjon joulukuiselle kahville. Erottiin taas kavereina.

Viime joulukussa hän oli muka estynyt tulemaan kahville, ja join yhteiset kahvimme yksin.

Erottiin ollessani 25-vuotias, tiedän että vuosia olen harrastanut tätä "joulukuussa kahville menoa", ja uskon että kun ikävuosia on minulla maksimissaan 90, on aika lopettaa. Tiedän,uskon ja luotan, että Pirjon kanssa elämme yhdessä jatkossa, kyse on vain tietystä määrästä vuosia tässä välillä.

Ei ole mitänä väliä kenen kaa Pirjo nyt on tai makaa,tei kenen kaa itse nain. Tämä on vain elämää,mutta TOSIRAKKAUS ei kuole.


Haluaisin vielä tähän lainata juoksija Juha Väätäisen TODELLISEN PSYYKKAUKSEN:

Minä heräsin 180 päivää ennen Em-kisoja aamulla,tuijotin itseäni peiliin ja sanoin "minä olen eurropanmestari". Tein näin myös seuraavana aamuna, 179 päivää ennen kisoja. Juha Väätäinen teki tämän saman psyykkauksen joka aamu ennen amutreenejä,katosi tiukasit peiliin,nosti kätensä ylös ja sanoi "Minä olen euroopanmestari". Sitten lopulta Juha kertoo: Kun minä olin 180 aamua tehnyt saman rituaalin, ja sitten lopulta voittanut euroopan mestaruuden,miksi en kisojen seuraavana aamuna vielä kerran nousisi peilin eteen,katsoisi itseäni silmiin ja sanoisi: "Minä TODELLA olen euroopan mestari", ja näin hän teki myös sen 181:n kerran.

Yhteistä tällä tarinalla ja Väätäisen vertauklsella on pitkäjänteinen luottamus siihen mihin uskoo, ja minä uskon rakkauteeni. Kerronko lukijat lähtikö Pirjo tänä vuonna kahville??

Ette usko miten vuolaasti itkin aikanaan ekan vuoden ajan eroamme... mut kukaan ei voi pakotta unohtamaan rakastaan...