LAMAN MERKIT

Minun mummovainalla oli varmaan sama kompleksi kuin sinulla.

Se odotti koko loppuikänsä tulevaa pula-aikaa innokkaasti, jota se ei ehtinyt näkemään, kun kuolla kupsahti pois.

Nuo ajat olivat jättäneet siihen lähtemättömän vaikutuksen.

PULA-AIKA:

Kalansuomuja kahvin selvikkeeksi
Monet tuontitavarat, kuten kahvi, tee, kaakao ja tupakka, loppuivat moneksi vuodeksi kokonaan. Alkoi korvikkeiden aika ja ehkä tunnetuimmaksi nousi kahvin korvike. Alkujaan siinä oli vielä neljäsosa oikeaa kahvia ja lisänä esimerkiksi paahdettua viljaa, hernettä tai voikukan juurta. Lopulta jouduttiin käyttämään kahvinvastiketta. Se sisälsi 85 prosenttia viljaa, loput sikuria ja sokerijuurikasta. Vastikkeen saattoi myös valmistaa kuivattua, paahdettua ja jauhettua punajuurta, juolavehnää tai valvatin juurta, lanttua ja perunankuoria sekä hiukan suolaa.
Kahvinvastike kaipasi myös selvikettä ja monet käyttivät siihen tarkoitukseen kalansuomuja. Myös erityistä kahvinselvikettä oli myynnissä.
- Kaikkea muuta kokeiltiin vastikkeeseen paitsi villalankaa, koska siitäkin oli puute.

Kahvin säännöstely loppui vasta vuonna 1954.
Todellinen pula-ajan pikakaakao saatiin kuivaamalla ja jauhamalla tammenterhoja. Jauhetta laitettiin kupin pohjalle, vähän sokeria ja kiehuva vesi päälle. Nautittaessa kaakaoon lisättiin usein tilkka maitoa.
Lapset joivat pääasiassa hopeateetä eli keitettyä vettä, johon lisättiin maitoa tai kermaa. Oikeaa teetä valmistettiin vaikkapa vadelman, suolaheinän, apilan, humalan, mesiangervon, koivun, omenapuun tai keto-orvokin kuivatuista lehdistä. Samoista aineksista voitiin tehdä myös erilaisia sekoituksia.



Siemenperunaa tyhjästä
Monista ruuan raaka-aineista oli huutava pula, mm. perunasta katovuosien ja perunan paleltumisten seurauksena. Siemenperunaa ei yksinkertaisesti riittävästi.

Kansanhuoltoministeriö jakoi ahkerasti tietoa ja ohjeita kansalaisille, miten toimia. Samoin mm. Kotiliesi piti sivuillaan palstaa, jossa lukijat jakoivat omia vinkkejään erilaisista korvikkeista.
Mm. jääpussin korvike saatiin teurastetun sian virtsarakosta. Se puhdistettiin ja venyteltiin (käsien välissä hieroen), puhallettiin olkipillillä täyteen ilmaa ja asetettiin kuivumaan suustaan sidottuna. Kuivuttuaan se toimi mainiosti kumisen jääpussin vastikkeena.



Paperista tehtiin jopa kenkiä
Pula-ajan tärkeä materiaali oli paperi. Kun kangasta ei ollut saatavilla, paperia käytettiin kodeissa mm. pöytäliinoina, vieraslakanoina ja verhoina. Parhaat verhot syntyivät yleensä kreppipaperista, koska sitä voi muotoilla eri tavoin.
Paperista tehtiin paljon myös kenkiä, joissa oli puupohjat, samoin käsilaukkuja, kodin tekstiilejä ja jopa koristeeksi paperikukkia. Kesäisin kuljettiin joko paljain jaloin tai narukengissä, koska nahkakenkiä piti säästää talvea varten.
Nahkakenkiä varten mainostettiin mm. kengänpohjaöljyä, joka kuulema säästi kenkiä ja edisti terveyttä, kun jalat eivät kastuneet. Yleisön joukosta kuului kuitenkin Kollolassa kokemuksen ääni:"Ei se terveyttä edistänyt, päinvastoin, sillä kengänpohjat olivat mahdottoman liukkaat".
Uudet nahkakengät saattoi teettää, jos löysi jostain vintin nurkista vanhoja nahkavöitä, nahkaisia laukkuja yms., josta nahkaa voi ottaa talteen.
Kangaspulan vuoksi myös vaatteita tehtiin mm. vanhoista lakanoista ja vaikkapa valkoisesta sokerisäkistä, kuten näyttelyssä oleva miehen takki. Lapsille vaatteita saatiin ottamalla ehjiä kohtia vanhoista aikuisten vaatteista. Käytöstä pois jääneitä villalankavaatteita purettiin ja lanka käytettiin uudelleen...



Hymyillen liemi kirkkaaksi
Eläimen luista syntyi makoisaa luusoppaa, mutta sen keittämisessä oli oma niksinsä. Jos sopan keitti hymyillen, syntyi kirkas liemi. Jos liemen taas halusi sakeammaksi, keitettiin mukaan laitetut perunat ihan soseeksi. Samoista luista syntyi kolmekin soppaa eikä luita heitetty hukkaan vielä silloinkaan, vaan käytettiin saippuan valmistukseen. Tosin saippuan teossakin oli omat ongelmansa, kun tarpeellista lipeäkiveä ei tahtonut saada mistään.
Saippuakeitokseen tarvittiin 3 kg rikki survottuja luita, 3-4 litraa vettä, 300-400 grammaa lipeäkiveä ja 3 ruokalusikallista suolaa. Survotut luut keitettiin lipeäkiveä sisältävässä vedessä noin tunnin. Sen jälkeen luut siivilöitiin pois ja seos sai kiehua edelleen. Jos pintaan nousi rasvaa, oli lisättävä lipeäkiveä, kunnes rasvaa ei enää muodostunut. Puuromaiseen seokseen lisättiin suola ja kiehautettiin vielä kerran. Sen jälkeen se pantiin jäähtymään. Ylempi saippuakerros oli tiivistä saippuaa, alempi taas suopamaista pesuainetta.
Pula-ajan säännöstely kesti kaikkiaan viisi vuotta.

Lama tulloo:

http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Suomen kansantuote jatkaa huimaa kasvuaan/1135223410528