yh äidit

Kuinka jaksatte?

Olen väsynyt.
Kolme teiniä pitävät siitä huolen.
En millään kykene olemaan sekä isä että äiti.
Harrastukset, koulut ja kaikki asiat ovat minun
vastuullani.
Lasten isä lähti viisi vuotta sitten.
Soittelee lapsille, siinä kaikki.

En ihmettele yh-lasten syrjäytymistä kun
äidin resurssit huolehtia lapsista on kuitenkin
rajallisemmat kuin kahdella vanhemmalla.
Vaikka yrittäisi kaikkensa aika ei riitä eikä rahat.

Missä välissä kerkiäsisi vielä seurustelemaan?

Tämä nyt oli tälläinen purkaus.
Meitä on varmasti monta.

24

1715

    Vastaukset

    • Katso tuo yksin- ja yhteishuoltajuus-palstakin, siellä on monia kaltaisijasi, et todellakaan ole yksin.

      Ei varmaan kukaan oletakkaan, että olisit sekä isä että äiti. Rahavaikeudet ovat ihan arkipäivää. Esimerkiksi minun piti kävellä monta kuukautta töihin ja kotiin, koska ei ollut rahaa bussi/junalippuun. Seurusteluun ei todellakaan riitä voimavaroja kaiken tämän keskellä.

    • Onnellissesti yh. Mutta olen ollut sitä jo pitkään.

      Rahat riittää, (hyvin) Työssäni olen menestynyt.
      Lapset kouluissaan hyvin arvosanoin.

      Aikaa riittää vaikkapa matkusteluun. Siitä seurustelusta en paljon perusta.

      • minäkin; lapset suht terveitä, töitä on riittänyt. Erosin omasta tahdostani, vaikka en halustani. Helpompaa on nyt, vaikka helppoa ei vieläkään, on vaan vaikeudet vaihtaneet muotoaan. Nyt on ihan itsestään kiinni,mitä saa, mitä ei. Parempi olla yksin kuin huonossa seurassa.
        Toisinaan tulee kyllä mieleen,että JOS olisi hyvä mies, elämä olisi toisenlaista. Ei vaan ole, eikä aika eikä voimat riitä kokeiluihin. Mennään nyt sitten näin. Aina kun on mahdollisuus että elämä menisi huonomminkin. Nyt ei voi valittaa,ei ole syytä.


    • mitä turhaan ruikutat? Ravintolaan vain ja mies kiikariin? Niin mulle kävi, en ole ruma enkä muutenkaan paha vaan niin vaan yh-äiti nappasi kolmine lapsinensa mieheni. Mitähän se minun mies kaipasi? Sitä olen miettinyt ja mietin vieläkin. Rahaa oli muttei lapsia, niitäkö? Ja toisen miehen jätökset kelpasi? Hahahahahahahahhaahhaha:) tuosta liitosta ei tule kuin kulissi ja paska. Mies joka on tottunut elämään leveästi ja pitämään rahansa niin tuon akan täytyy olla Paris Hilton jos minut päihittää...

      • iskin hyvin äveriään miehen, äveriäämmän kuin minä itse. Tunnen itseni jopa köyhäksi ja kerjuulaiseksi. Ei niin pahaa jottei jotain hyvääkin.


      • Ja seurustelen ihanan ja vieläpä komean miehen kanssa.
        Ei ole rahaa eikä tällä hetkellä töitäkään.

        Mitähän tämä mies minussa näkee?
        Mies oli kuitenkin tottunut mukavaan poikamieselämään ja kavereiden kanssa huiteluun.

        Jossain vaiheessa kai ihminen
        kaipaa jotain muutakin?
        Ehkäpä toisen ihmisen läheisyyttä?
        Ja se ei synny kuin puhumisesta ja yhdessä olemisesta.
        Raha ei poista tyhjyyden tunnetta.
        Lapset jopa saattavat lisätä "olen elossa" fiilistä?
        Tunne että olen tärkeä voi olla pienestä kiinni.
        Miten sen ottaa.


      • vastasit itse omaan kysymykseesi, huomaatko nyt kun toinen sanoo sen sulle.
        "Rahaa oli muttei lapsia, niitäkö? Ja toisen miehen jätökset kelpasi? Hahahahahahahahhaahhaha:) tuosta liitosta ei tule kuin kulissi ja paska. Mies joka on tottunut elämään leveästi ja pitämään rahansa niin tuon akan täytyy olla Paris Hilton jos minut päihittää..." Siinä se on.. enää sun ei tarvitse miettiä muuta kuin ehkä sitä, miten katkea ämmä näkyy jos peilistä itseäsi katsot. Ei ole pakko, jos et pysty.


      • yh-äiti kirjoitti:

        Ja seurustelen ihanan ja vieläpä komean miehen kanssa.
        Ei ole rahaa eikä tällä hetkellä töitäkään.

        Mitähän tämä mies minussa näkee?
        Mies oli kuitenkin tottunut mukavaan poikamieselämään ja kavereiden kanssa huiteluun.

        Jossain vaiheessa kai ihminen
        kaipaa jotain muutakin?
        Ehkäpä toisen ihmisen läheisyyttä?
        Ja se ei synny kuin puhumisesta ja yhdessä olemisesta.
        Raha ei poista tyhjyyden tunnetta.
        Lapset jopa saattavat lisätä "olen elossa" fiilistä?
        Tunne että olen tärkeä voi olla pienestä kiinni.
        Miten sen ottaa.

        Hänellä ei oikein ole "mitään" ilman naisen perhettä.

        Toisaalta sitoutumiskammoisen on helpompi sitoutua sellaiseen, mistä on aina exit pois kun lapset ei ole omia.


      • kait kirjoitti:

        vastasit itse omaan kysymykseesi, huomaatko nyt kun toinen sanoo sen sulle.
        "Rahaa oli muttei lapsia, niitäkö? Ja toisen miehen jätökset kelpasi? Hahahahahahahahhaahhaha:) tuosta liitosta ei tule kuin kulissi ja paska. Mies joka on tottunut elämään leveästi ja pitämään rahansa niin tuon akan täytyy olla Paris Hilton jos minut päihittää..." Siinä se on.. enää sun ei tarvitse miettiä muuta kuin ehkä sitä, miten katkea ämmä näkyy jos peilistä itseäsi katsot. Ei ole pakko, jos et pysty.

        kätkeytyy. Varmaan se ukko, siis exäni, adoptpo ne omaksi ja se uusi akka ja SEN entinen mies on varmaan juomari tai syömäri tai naimari. Madinnakin haalii perhettä afrikasta asti ja tappelee rahalla adoptioista. Minun ukko sai ilmaiseksi kolme mukulaa:)))Ei, en ole katkera, miksi olisin , olen tyytyväinen elämääni. Saa kai sitä kirjoittaa kun huvittaa.. ja kun sattuu nyt sen oman elämän ja exän tietämään vähän paremmin kui täällä nämä viisaat kirjoittelijat. #Näen peilistä kasvot oudon kuvaan näin, oman sieluni sisämpään nään. Onko peilikin harhaa ja muistojeni valtaan jää???? #(Kirka; kasvot peilissä)


      • niihin lapsiin kirjoitti:

        kätkeytyy. Varmaan se ukko, siis exäni, adoptpo ne omaksi ja se uusi akka ja SEN entinen mies on varmaan juomari tai syömäri tai naimari. Madinnakin haalii perhettä afrikasta asti ja tappelee rahalla adoptioista. Minun ukko sai ilmaiseksi kolme mukulaa:)))Ei, en ole katkera, miksi olisin , olen tyytyväinen elämääni. Saa kai sitä kirjoittaa kun huvittaa.. ja kun sattuu nyt sen oman elämän ja exän tietämään vähän paremmin kui täällä nämä viisaat kirjoittelijat. #Näen peilistä kasvot oudon kuvaan näin, oman sieluni sisämpään nään. Onko peilikin harhaa ja muistojeni valtaan jää???? #(Kirka; kasvot peilissä)

        ei yleensä tiedä yhtään mitään.
        Aika katkeran kuulosta tekstiä.
        Tietää en tietenkään voi.
        Sen tiedän että oma elämäni kuin oman exänikin
        elämä on edelleen arvoitus.
        Jännityksellä odotan mitä tuleman pitää.

        Ihminen kun ei ole muuttumaton.

        Vastaus siihen mikä onni ja autuus niihin lapsiin
        kätkeytyy on Rakkaus.
        Se antaa ihmiselle ehkä elämän ainoan kosketuksen
        aidosta rakkauden tunteesta?
        Siis siitä mikä löytyy sinusta itsestäsi äitinä.
        Äidiksi tulemisen suurin yllätys onkin se kun
        huomaa "Hei, minähän rakastan".

        Monelle miehelle tieto siitä että naisella on
        lapsia kertoo myös siitä että nainen ehkä
        voisi rakastaa häntäkin.
        Miehet tietävät että äidit rakastavat.

        Harvalla oikeasti on sitä kykyä.

        Ilmaiseksi ei se sinunkaan exäsi niitä mukuloita ole saanut.
        Hänhän on luopunut sinusta.


      • Yh-äiti kirjoitti:

        ei yleensä tiedä yhtään mitään.
        Aika katkeran kuulosta tekstiä.
        Tietää en tietenkään voi.
        Sen tiedän että oma elämäni kuin oman exänikin
        elämä on edelleen arvoitus.
        Jännityksellä odotan mitä tuleman pitää.

        Ihminen kun ei ole muuttumaton.

        Vastaus siihen mikä onni ja autuus niihin lapsiin
        kätkeytyy on Rakkaus.
        Se antaa ihmiselle ehkä elämän ainoan kosketuksen
        aidosta rakkauden tunteesta?
        Siis siitä mikä löytyy sinusta itsestäsi äitinä.
        Äidiksi tulemisen suurin yllätys onkin se kun
        huomaa "Hei, minähän rakastan".

        Monelle miehelle tieto siitä että naisella on
        lapsia kertoo myös siitä että nainen ehkä
        voisi rakastaa häntäkin.
        Miehet tietävät että äidit rakastavat.

        Harvalla oikeasti on sitä kykyä.

        Ilmaiseksi ei se sinunkaan exäsi niitä mukuloita ole saanut.
        Hänhän on luopunut sinusta.

        lasten biologista isää vai sitä , joka nyt on kumppanina? Aika vaikea yhtälö ja miten se toimii? Miten lapset suhtautuvat Isä on aina isä, eikä sitä korvaa joku teko isä tai sitten se on joku yllättävä persoona, jonka lapset hyväksyvät. Lasten mielestä oma isä, vaikka olisikin juoppo, on oma isä.... On siinä ongelmaa tarpeeksi. #kerran aukeaa tuo peilin verho taa ja yön maailmaan mä hältä kutsun saan, itse haaveistain mä hälle kasvot sain ja kauempaa hän viestin tuo#


      • lapsiaan vai sitä kirjoitti:

        lasten biologista isää vai sitä , joka nyt on kumppanina? Aika vaikea yhtälö ja miten se toimii? Miten lapset suhtautuvat Isä on aina isä, eikä sitä korvaa joku teko isä tai sitten se on joku yllättävä persoona, jonka lapset hyväksyvät. Lasten mielestä oma isä, vaikka olisikin juoppo, on oma isä.... On siinä ongelmaa tarpeeksi. #kerran aukeaa tuo peilin verho taa ja yön maailmaan mä hältä kutsun saan, itse haaveistain mä hälle kasvot sain ja kauempaa hän viestin tuo#

        Rakkautta riittää kaikille kolmelle lapselle sekä nykyiselle elämänkumppanille.
        Jokainen oma persoonansa.
        Lapsille isä on aina isä mutta lapsi on avoin
        kaikille.Lapsille jokainen rakastava ja
        välittävä aikuissuhde on hyväksi.


      • Sitä riittää kirjoitti:

        Rakkautta riittää kaikille kolmelle lapselle sekä nykyiselle elämänkumppanille.
        Jokainen oma persoonansa.
        Lapsille isä on aina isä mutta lapsi on avoin
        kaikille.Lapsille jokainen rakastava ja
        välittävä aikuissuhde on hyväksi.

        Lapset eivät rajaa ketään itsensä ulkopuolelle
        niinkuin aikuiset.
        He ottavat vastaan kaikki avoimin mielin luonnostaan
        Ellei joku aikuinen ei heitä ole "aivopessyt".
        Heille voi oma isä kuin se toinen "setä" olla yhtä rakkaita.
        Toinen "setä" voi olla heidän elämässään mukana
        jopa enemmän kuin se oma. Lapsii kiintyy siihen joka on läsnä.
        Usein näin onkin erojen jälkeen.
        Ihannehan olisi että molemmat voisivat olla lasten elämässä ja isovanhemmat, tädit ja ystävät päälle.

        Nämä ovat aikuisten valintoja eivät lasten.
        Eikä ne loppujen lopuksi olisi mitään ongelmallisia ellei me aikuiset niitä niin nähtäisi.
        Eikä rahan vähyyskään.

        Välinpitämättömyys ja kateus ovat ne ongelmat.
        Pelko.


      • Yh-äiti kirjoitti:

        Lapset eivät rajaa ketään itsensä ulkopuolelle
        niinkuin aikuiset.
        He ottavat vastaan kaikki avoimin mielin luonnostaan
        Ellei joku aikuinen ei heitä ole "aivopessyt".
        Heille voi oma isä kuin se toinen "setä" olla yhtä rakkaita.
        Toinen "setä" voi olla heidän elämässään mukana
        jopa enemmän kuin se oma. Lapsii kiintyy siihen joka on läsnä.
        Usein näin onkin erojen jälkeen.
        Ihannehan olisi että molemmat voisivat olla lasten elämässä ja isovanhemmat, tädit ja ystävät päälle.

        Nämä ovat aikuisten valintoja eivät lasten.
        Eikä ne loppujen lopuksi olisi mitään ongelmallisia ellei me aikuiset niitä niin nähtäisi.
        Eikä rahan vähyyskään.

        Välinpitämättömyys ja kateus ovat ne ongelmat.
        Pelko.

        On tehty tutkimus, jossa tutkailtiin avioerolapsia mutten nyt muista tarkalleen minkä ikäisiä tutkittavat oli.
        Päällimmäiseksi asiaksi nousi se, että lasten mielestä olisi hyvä että olisi molemmat vanhemmat joiden luona olla, sekä äidin että biologisen isän. Hyviä asioita oli, saa kahdet joululahjat.) ja huono asia jatluva pakkaaminen. Ei se biologinen isä mihinkään katoa lapsen mielestä vaikka niitä setiä jota äiti rakastaa olisi enenmmänkin kuin yksi. Jos isä katoaa lapsen mielestä niin hänen täytyy olla alle kolmevuotias tai sitä luokkaa. Vanhemmat lapset muistavat kyllä oman isänsä.
        Telkussa tai täässä jokin aika sitten olla ohjelma uusio perheestä, joka yrittämisestään huolimatta ei onnistunut, perheen nuorin noin 5 vuotta terrorisoi jatkuvasti "setää". Suhde päättyi, "setä ei jaksanut". Jos sinulla menee hyvin ole onnellinen. Kaikilla ei mene.
        Kirjoituksesi on voimakasta tekstiä mutta runnomalla asioita ei viedä läpi.
        Kuuntele siis taivasta se vaikkei vastaakkaan.On nukahtabnut Jumala tai jatkaa luomistaa.. Hector. Jaksamista sulle!


      • kenen ongelmia? kirjoitti:

        On tehty tutkimus, jossa tutkailtiin avioerolapsia mutten nyt muista tarkalleen minkä ikäisiä tutkittavat oli.
        Päällimmäiseksi asiaksi nousi se, että lasten mielestä olisi hyvä että olisi molemmat vanhemmat joiden luona olla, sekä äidin että biologisen isän. Hyviä asioita oli, saa kahdet joululahjat.) ja huono asia jatluva pakkaaminen. Ei se biologinen isä mihinkään katoa lapsen mielestä vaikka niitä setiä jota äiti rakastaa olisi enenmmänkin kuin yksi. Jos isä katoaa lapsen mielestä niin hänen täytyy olla alle kolmevuotias tai sitä luokkaa. Vanhemmat lapset muistavat kyllä oman isänsä.
        Telkussa tai täässä jokin aika sitten olla ohjelma uusio perheestä, joka yrittämisestään huolimatta ei onnistunut, perheen nuorin noin 5 vuotta terrorisoi jatkuvasti "setää". Suhde päättyi, "setä ei jaksanut". Jos sinulla menee hyvin ole onnellinen. Kaikilla ei mene.
        Kirjoituksesi on voimakasta tekstiä mutta runnomalla asioita ei viedä läpi.
        Kuuntele siis taivasta se vaikkei vastaakkaan.On nukahtabnut Jumala tai jatkaa luomistaa.. Hector. Jaksamista sulle!

        koska paha saapi palkkansa? Oletko vienyt"sedän" joltain, joka on ehkä ollut syövereissä ja satuit paikalle. Esitit hyvää ja kaunista ja eritoten tarjosit "rakkautta".? Tekopyhää, sitä rakkautta olisit voinyt tarjota lastesi isälle? Missä meni vikaan? Neropatti, kerro kun olet noin viisas? "numero on muuttunut, olkaa hyvä ja tarkistakaa numero"!


      • kenen ongelmia? kirjoitti:

        On tehty tutkimus, jossa tutkailtiin avioerolapsia mutten nyt muista tarkalleen minkä ikäisiä tutkittavat oli.
        Päällimmäiseksi asiaksi nousi se, että lasten mielestä olisi hyvä että olisi molemmat vanhemmat joiden luona olla, sekä äidin että biologisen isän. Hyviä asioita oli, saa kahdet joululahjat.) ja huono asia jatluva pakkaaminen. Ei se biologinen isä mihinkään katoa lapsen mielestä vaikka niitä setiä jota äiti rakastaa olisi enenmmänkin kuin yksi. Jos isä katoaa lapsen mielestä niin hänen täytyy olla alle kolmevuotias tai sitä luokkaa. Vanhemmat lapset muistavat kyllä oman isänsä.
        Telkussa tai täässä jokin aika sitten olla ohjelma uusio perheestä, joka yrittämisestään huolimatta ei onnistunut, perheen nuorin noin 5 vuotta terrorisoi jatkuvasti "setää". Suhde päättyi, "setä ei jaksanut". Jos sinulla menee hyvin ole onnellinen. Kaikilla ei mene.
        Kirjoituksesi on voimakasta tekstiä mutta runnomalla asioita ei viedä läpi.
        Kuuntele siis taivasta se vaikkei vastaakkaan.On nukahtabnut Jumala tai jatkaa luomistaa.. Hector. Jaksamista sulle!

        Parasta olisi lapsille etteivät vanhemmat
        koskaan eroisi vaan eläisivät sovussa toisiansa
        rakastaen.
        Tämä kuitenkaan tuskin on mahdollista?

        Seuraavaksi parasta olisi se että edes sovussa eroisivat ja lapsi saisi edelleen tuntea molmpien
        vanhempien turvan ja rakkauden.

        Vanhempien välinen katkeruus syö paljon näitä mahdollisuuksia.
        Katkeruus syntyy loukkaantumisen tunteesta.
        Inhimillistä?
        Ei ole aikuisenakaan helppoa jos ei lapsenakaan.

        Jaksamista myös.


      • lauluun kirjoitti:

        koska paha saapi palkkansa? Oletko vienyt"sedän" joltain, joka on ehkä ollut syövereissä ja satuit paikalle. Esitit hyvää ja kaunista ja eritoten tarjosit "rakkautta".? Tekopyhää, sitä rakkautta olisit voinyt tarjota lastesi isälle? Missä meni vikaan? Neropatti, kerro kun olet noin viisas? "numero on muuttunut, olkaa hyvä ja tarkistakaa numero"!

        Lasten isän ja minun suhde päättyi 18 vuoden yhteiselon jälkeen.
        Hänen aloitteestaan.
        Toivon hänelle kaikkea hyvää ja sitä eritoten mistä hän on aina unelmoinut.
        Olen kiitollinen ihanista lapsistamme joita ilman häntä ja minua itseäni ei olisi.
        Olen kiitollinen siitä kasvattavasta
        luopumisen tuskasta ja kivusta minkä sain eron myötä tuntea. Opin rakastamaan vain sen kautta.
        Ilman sitä en olisi tässä elämäntilanteessani nyt.
        Tekopyhää tai ei mutta kuitenkin totta.
        "Sedän" kanssa oltiin oltu eronneina jo vuosia ennen toisiamme.


      • kenen ongelmia? kirjoitti:

        On tehty tutkimus, jossa tutkailtiin avioerolapsia mutten nyt muista tarkalleen minkä ikäisiä tutkittavat oli.
        Päällimmäiseksi asiaksi nousi se, että lasten mielestä olisi hyvä että olisi molemmat vanhemmat joiden luona olla, sekä äidin että biologisen isän. Hyviä asioita oli, saa kahdet joululahjat.) ja huono asia jatluva pakkaaminen. Ei se biologinen isä mihinkään katoa lapsen mielestä vaikka niitä setiä jota äiti rakastaa olisi enenmmänkin kuin yksi. Jos isä katoaa lapsen mielestä niin hänen täytyy olla alle kolmevuotias tai sitä luokkaa. Vanhemmat lapset muistavat kyllä oman isänsä.
        Telkussa tai täässä jokin aika sitten olla ohjelma uusio perheestä, joka yrittämisestään huolimatta ei onnistunut, perheen nuorin noin 5 vuotta terrorisoi jatkuvasti "setää". Suhde päättyi, "setä ei jaksanut". Jos sinulla menee hyvin ole onnellinen. Kaikilla ei mene.
        Kirjoituksesi on voimakasta tekstiä mutta runnomalla asioita ei viedä läpi.
        Kuuntele siis taivasta se vaikkei vastaakkaan.On nukahtabnut Jumala tai jatkaa luomistaa.. Hector. Jaksamista sulle!

        kun lapsi alka terrorisoida kotonaan muita perheenjäseniä, jossain on vika.
        jos lapsi on todettu henkisesti ja fyysisesti terveeksi, siinä tapauksessa vika on vanhemmissa.
        perheenjäseniä ovat kaikki samassa taloudessa asuvat, myös "sedät" ja "tädit".
        terrorisointi voi johtua siitä ettei lapsi ymmärrä tilannetta, tuntee itsensä ulkopuoliseksi, epävarmaksi, ei tiedä paikkaansa perheessä, ei tiedä muiden perheenjäsenten paikkaa. enkä tarkoita sitä missä oma sänky tai huone sijaitsee. vaan vastuuta ja velvollisuuksia.
        lapsen kanssa täytyy kommunikoida ja elää. lapsi ei ole lemmikki, joka hoidetaan aamulla kouluun, koulunjälkeen hoitopaikka tai valmiit eväät jääkaappiin, ja illaksi harrastuksia. vanhempien, myös "setien" ja "tätien" kuuluu leikkiä lapsen kanssa joskus, käydä lapsen kanssa erilaisissa paikoissa, ottaa hänet mukaan elämään. sen sijaan, että lapsi elää siinä sivussa omaa elämäänsä vaikka samassa pöydässä istuttaisi.
        terrorisointi on ilmaisukeino. se ei tarkoita, että lapsi vihaa "setää". terrorisoiva lapsi ei tiedä mitä ajattelisi "sedästä", ei tunne empatiaa. ja se on yksistään aikuisten syy. lapsen vanhempien lähinnä. "setä" ei paljon voi tehdä, kun kapsen äiti on hänet kuitenkin kasvattanut, äidillä on auktoriteetti ja vastuu lapsesta. ei "sedällä". "setä" on kyllä velvollinen ja oikeutettu omalta osaltaan pitämään huolta siitä että yhteisiä pelisääntöjä noudatetaan. myös lapsen turvallisuus ja käytöstavat ovat "sedän" oikeus huolehtia. kaikki tuo on tehtävä lapselle selväksi.
        kun antaa lapsen terrorisoida, tai mikä vielä ´pahempaa: antaa terrorisoinnin johtaa lapsen haluamaan tulokseen, eli "setä" poistuu, silloin ollaan jo pahasti metsässä.
        meillä ei lapset terrorisoi, eivätkä pomota. lapset ovat täysivaltaisia perheenjäseniä, joilla on rajattu valta ja vastuu. ne kasvavat vasta iän myötä vähitellen sen mukaan miten kukin lapsi kykenee vastuuta ottamaan. lapsella on turvallinen olo, kun vanhemmat asettavat perusteltuja rajoja ja vaativat niitä noudatettaviksi.
        minä olin lapsena terroristi. isä kuoli, äiti otti uuden miehen. olin 6-vuotias. muistan, että minulla oli paha olo jatkuvasti. en tienyt syytä. myöhemmin on arvioitu etten ymmärtänyt tilannetta. mies oli ajoittain kuin isä, ja ajoittain ei ottanut vastuuta minusta. tein sitten mitä halusin, kokeilin jatkuvasti rajoja. äiti oli hermona, koska hän teki kahta työtä ja mies vain yhtä, jolloin mies oli jatkuvasti kanssani. kouluun meno oli helpotus. aloin kuitenkin karkailla kotoa, enkä mennyt koulusta kotiin, koska se mies oli siellä. mies ei tehnyt minulle mitään pahaa, mutta minuun hänellä ei ollut auktoriteettia. äiti ja mies joskus kinasivat, ja äiti väitti ettei mies saa komennella minua. jälkeenpäin ajateltuna: ei ollut helppoa miehelläkään. kyllä hänellä olisi pitänyt olla oikeus komennella minua kun tein pahojani ihan kiusallani. olisin halunnut, että hän joskus sanoo mitä tehdä ja mitä ei. mutta ei sanonut.
        murrosiässä minusta tuli kamala kotona ja koulussa. jouduin koulukotiin. kaveripiirissä juotiin olutta ja poltettiin tupakkaa, näpisteltiin kaupoista ja huudeltiin ihmisille. koulukoti oli oikea paikka minulle, mutta täysin väärä. läpäisin peruskoulun pohjanumeroilla ja sen jälkeen lähdin serkkujeni luo pohjoiseen kesäksi. se oli muistaakseni päähänpisto. tuo päähänpisto kuitenkin muutti elämäni ja jäin heille asumaan.
        pääsin töihin tädin miehen kauppaan ouluun. pääsin kauppaopistoon jollaien ihmeen kaupalla, ja myöhemmin suoritin iltalukion helsingissä. menin naimisiin, sain liudan lapsia ja hyvän työpaikan. mieheni veli on psykiatri. olen hänen kanssaan käynyt läpi elämäni kaikki vaiheet ja oppinut jälkeenpäin ymmärtämään asioita.
        jos lapseet aiheuttavat ongelmia: lapsilla on joku fyysinen vamma tai sairaus, joka aiheuttaa sen, tai aiheuttaa henkisiä oireita, lapsella voi olla henkisiä vaikeuksia tai keskittymishäiriö, sekä monia muita mahdollisia tekijöitä. jos lapsi kuitenkin on terve, ja vaikka ei olisikaan, aikuisilla on vastuu oikeista toimintatavoista. lasta ei saa päästää terrorisoimaan.
        kun lähdin kotoa äiti alkoi juoda. muutama vuosi sen jälkeen hän menehtyi alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttöön. mies kertoi minulle äidin olleen täysin hukassa minun kanssani ja syytelleen itseään ja miestä lähdöstäni. mies ei juonut vaan piteli äitiä kasassa. ehkä se oli rakkautta. mies oli oikeastaan ihan mukava. hän elää nykyään yksin. otin vakavasti oman lapsuuteni ja nuoruuteni. ollaan mieheni kanssa tehty kaikkemme, että meidän lapsilla olisi hyvä olla. joko olemme onnistuneet vanhempina, tai he kaikki ovat syntymästään kilttejä. luonnetta heistä kyllä löytyy, mutta ehkä ollaan onnistuttu antamaan oikealla tavalla rakkautta, rajoja ja vapautta.
        aikuinen ei ole automaatti. aikuinenkin voi olla hukassa. silloin on oltava rohkeutta pyytää apua. on voitava myöntää oma heikkous ja ehkä myös virheet. pitää tietää mitä haluaa. jollei tiedä, ei voi paremmaksi muuttuakaan. eväät saadaan kotoa lapsena. silti on mahdollista muuttaa suuntaa. olen 42-vuotias. monesti olen toivonunt että lapsuus olisi mennyt toisin. toisaalta en olisi tällainen ja tässä jos toisin olisi mennyt. historiaa ei voi muuttaa. voi vain tehdä parhaansa.


      • vika vanhemmissa kirjoitti:

        kun lapsi alka terrorisoida kotonaan muita perheenjäseniä, jossain on vika.
        jos lapsi on todettu henkisesti ja fyysisesti terveeksi, siinä tapauksessa vika on vanhemmissa.
        perheenjäseniä ovat kaikki samassa taloudessa asuvat, myös "sedät" ja "tädit".
        terrorisointi voi johtua siitä ettei lapsi ymmärrä tilannetta, tuntee itsensä ulkopuoliseksi, epävarmaksi, ei tiedä paikkaansa perheessä, ei tiedä muiden perheenjäsenten paikkaa. enkä tarkoita sitä missä oma sänky tai huone sijaitsee. vaan vastuuta ja velvollisuuksia.
        lapsen kanssa täytyy kommunikoida ja elää. lapsi ei ole lemmikki, joka hoidetaan aamulla kouluun, koulunjälkeen hoitopaikka tai valmiit eväät jääkaappiin, ja illaksi harrastuksia. vanhempien, myös "setien" ja "tätien" kuuluu leikkiä lapsen kanssa joskus, käydä lapsen kanssa erilaisissa paikoissa, ottaa hänet mukaan elämään. sen sijaan, että lapsi elää siinä sivussa omaa elämäänsä vaikka samassa pöydässä istuttaisi.
        terrorisointi on ilmaisukeino. se ei tarkoita, että lapsi vihaa "setää". terrorisoiva lapsi ei tiedä mitä ajattelisi "sedästä", ei tunne empatiaa. ja se on yksistään aikuisten syy. lapsen vanhempien lähinnä. "setä" ei paljon voi tehdä, kun kapsen äiti on hänet kuitenkin kasvattanut, äidillä on auktoriteetti ja vastuu lapsesta. ei "sedällä". "setä" on kyllä velvollinen ja oikeutettu omalta osaltaan pitämään huolta siitä että yhteisiä pelisääntöjä noudatetaan. myös lapsen turvallisuus ja käytöstavat ovat "sedän" oikeus huolehtia. kaikki tuo on tehtävä lapselle selväksi.
        kun antaa lapsen terrorisoida, tai mikä vielä ´pahempaa: antaa terrorisoinnin johtaa lapsen haluamaan tulokseen, eli "setä" poistuu, silloin ollaan jo pahasti metsässä.
        meillä ei lapset terrorisoi, eivätkä pomota. lapset ovat täysivaltaisia perheenjäseniä, joilla on rajattu valta ja vastuu. ne kasvavat vasta iän myötä vähitellen sen mukaan miten kukin lapsi kykenee vastuuta ottamaan. lapsella on turvallinen olo, kun vanhemmat asettavat perusteltuja rajoja ja vaativat niitä noudatettaviksi.
        minä olin lapsena terroristi. isä kuoli, äiti otti uuden miehen. olin 6-vuotias. muistan, että minulla oli paha olo jatkuvasti. en tienyt syytä. myöhemmin on arvioitu etten ymmärtänyt tilannetta. mies oli ajoittain kuin isä, ja ajoittain ei ottanut vastuuta minusta. tein sitten mitä halusin, kokeilin jatkuvasti rajoja. äiti oli hermona, koska hän teki kahta työtä ja mies vain yhtä, jolloin mies oli jatkuvasti kanssani. kouluun meno oli helpotus. aloin kuitenkin karkailla kotoa, enkä mennyt koulusta kotiin, koska se mies oli siellä. mies ei tehnyt minulle mitään pahaa, mutta minuun hänellä ei ollut auktoriteettia. äiti ja mies joskus kinasivat, ja äiti väitti ettei mies saa komennella minua. jälkeenpäin ajateltuna: ei ollut helppoa miehelläkään. kyllä hänellä olisi pitänyt olla oikeus komennella minua kun tein pahojani ihan kiusallani. olisin halunnut, että hän joskus sanoo mitä tehdä ja mitä ei. mutta ei sanonut.
        murrosiässä minusta tuli kamala kotona ja koulussa. jouduin koulukotiin. kaveripiirissä juotiin olutta ja poltettiin tupakkaa, näpisteltiin kaupoista ja huudeltiin ihmisille. koulukoti oli oikea paikka minulle, mutta täysin väärä. läpäisin peruskoulun pohjanumeroilla ja sen jälkeen lähdin serkkujeni luo pohjoiseen kesäksi. se oli muistaakseni päähänpisto. tuo päähänpisto kuitenkin muutti elämäni ja jäin heille asumaan.
        pääsin töihin tädin miehen kauppaan ouluun. pääsin kauppaopistoon jollaien ihmeen kaupalla, ja myöhemmin suoritin iltalukion helsingissä. menin naimisiin, sain liudan lapsia ja hyvän työpaikan. mieheni veli on psykiatri. olen hänen kanssaan käynyt läpi elämäni kaikki vaiheet ja oppinut jälkeenpäin ymmärtämään asioita.
        jos lapseet aiheuttavat ongelmia: lapsilla on joku fyysinen vamma tai sairaus, joka aiheuttaa sen, tai aiheuttaa henkisiä oireita, lapsella voi olla henkisiä vaikeuksia tai keskittymishäiriö, sekä monia muita mahdollisia tekijöitä. jos lapsi kuitenkin on terve, ja vaikka ei olisikaan, aikuisilla on vastuu oikeista toimintatavoista. lasta ei saa päästää terrorisoimaan.
        kun lähdin kotoa äiti alkoi juoda. muutama vuosi sen jälkeen hän menehtyi alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttöön. mies kertoi minulle äidin olleen täysin hukassa minun kanssani ja syytelleen itseään ja miestä lähdöstäni. mies ei juonut vaan piteli äitiä kasassa. ehkä se oli rakkautta. mies oli oikeastaan ihan mukava. hän elää nykyään yksin. otin vakavasti oman lapsuuteni ja nuoruuteni. ollaan mieheni kanssa tehty kaikkemme, että meidän lapsilla olisi hyvä olla. joko olemme onnistuneet vanhempina, tai he kaikki ovat syntymästään kilttejä. luonnetta heistä kyllä löytyy, mutta ehkä ollaan onnistuttu antamaan oikealla tavalla rakkautta, rajoja ja vapautta.
        aikuinen ei ole automaatti. aikuinenkin voi olla hukassa. silloin on oltava rohkeutta pyytää apua. on voitava myöntää oma heikkous ja ehkä myös virheet. pitää tietää mitä haluaa. jollei tiedä, ei voi paremmaksi muuttuakaan. eväät saadaan kotoa lapsena. silti on mahdollista muuttaa suuntaa. olen 42-vuotias. monesti olen toivonunt että lapsuus olisi mennyt toisin. toisaalta en olisi tällainen ja tässä jos toisin olisi mennyt. historiaa ei voi muuttaa. voi vain tehdä parhaansa.

        elin tilaa, ymmärtäväisyyttö, joka sinun "sedältäsi puuttui ja ehkä myös äidiltäsi, kapinoit. En ole mikään terapeutti mutta tuossa televisio ohjelmassa, "setä väsyi". Väsyy aikuinenkin ja se on ymmärrettävää. Mistä minä tiedän kuin he puivat asiaa perhepiirissä muutta noin kävi, muistuu vaan mieleen, että lapsi karjui "setä söi taas kaikki salaatit, et ole minu isä jne....Kysyy voimia jatkaa ja jos äiti on töppönen tulevaisuushan on selvä. "Setä" ei jaksa. Kuten sanoin tässä ennenkin, ongelmat on ja ne on monimutkaisia, kaikki ei ole päivänselvää ja vaikka olisikin niin murrosiässä voi lapsen taholta tulla pelkkää paskaa "setää" sekä isää kohtaan. En kyllä kaipaa niihin housuihin.


      • antaa rauhan kirjoitti:

        elin tilaa, ymmärtäväisyyttö, joka sinun "sedältäsi puuttui ja ehkä myös äidiltäsi, kapinoit. En ole mikään terapeutti mutta tuossa televisio ohjelmassa, "setä väsyi". Väsyy aikuinenkin ja se on ymmärrettävää. Mistä minä tiedän kuin he puivat asiaa perhepiirissä muutta noin kävi, muistuu vaan mieleen, että lapsi karjui "setä söi taas kaikki salaatit, et ole minu isä jne....Kysyy voimia jatkaa ja jos äiti on töppönen tulevaisuushan on selvä. "Setä" ei jaksa. Kuten sanoin tässä ennenkin, ongelmat on ja ne on monimutkaisia, kaikki ei ole päivänselvää ja vaikka olisikin niin murrosiässä voi lapsen taholta tulla pelkkää paskaa "setää" sekä isää kohtaan. En kyllä kaipaa niihin housuihin.

        kun kasvattaa lapsistaan itsekeskeisiä pikkupaskiaisia sellasten kanssa saa sitten taistella.


    • sisua ja kunniaa on, et vierasta miestä tarvitse pentujasi elättämään.

      • Ei se uusperhe-elämäkään aina toimi, vaikka kuinka haluaisi.

        Parempi keskittyä lapsiin ja omaan elämäänä. Yksinhuoltajakin voi elää ihan hyvää ja onnellista elämää. Ei se mies sitä onnea tuo tullessaan vaan kyse on ihan omasta asenteesta. Parisuhteessakin on omat ongelmat.

        Rahan kanssa on tiukkaa, mutta koskapa sitä ihmisellä tarpeeksi olisi.

        Tiedän, meitä yksinhuoltajia pidetään kakkosluokan kansalaisina. Epäonnistuneina kummajaisina. Jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä. Asianhan ei tarvitse todellisuudessa olla niin. Me ollaan tehty omat virheemme ja omat ratkaisumme niin kuin jokainen tekee. Itse tiedämme parhaiten syyt ja seuraukset, eikä meillä ole tilivelvollisuutta muille.

        Pää pystyyn kaikki yksinhuoltajat! Elämässä on paljon mukavia asioita ja apuakin on saatavilla, jos ei aina yksin kaikkea jaksa.


      • näin! kirjoitti:

        Ei se uusperhe-elämäkään aina toimi, vaikka kuinka haluaisi.

        Parempi keskittyä lapsiin ja omaan elämäänä. Yksinhuoltajakin voi elää ihan hyvää ja onnellista elämää. Ei se mies sitä onnea tuo tullessaan vaan kyse on ihan omasta asenteesta. Parisuhteessakin on omat ongelmat.

        Rahan kanssa on tiukkaa, mutta koskapa sitä ihmisellä tarpeeksi olisi.

        Tiedän, meitä yksinhuoltajia pidetään kakkosluokan kansalaisina. Epäonnistuneina kummajaisina. Jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä. Asianhan ei tarvitse todellisuudessa olla niin. Me ollaan tehty omat virheemme ja omat ratkaisumme niin kuin jokainen tekee. Itse tiedämme parhaiten syyt ja seuraukset, eikä meillä ole tilivelvollisuutta muille.

        Pää pystyyn kaikki yksinhuoltajat! Elämässä on paljon mukavia asioita ja apuakin on saatavilla, jos ei aina yksin kaikkea jaksa.

        niin... minulla samankaltainen tilanne, että erosin 1,5 v sitten. Isommat lapset ovat jo murkkuikäsii ja murkkuiän kynnyksellä. Kyllä sitä kaikennäköstä saa suodattaa ja yrittää selvitellä näiden kanssa. En voinut enään jatkaa sitä suhdetta, ihan jo pelkästään lasten tähden. Mietin että millasen mallina annan lapsille siitä miten voi mies kohdella naista ja se että mitä nainen voi hyväksyä. Eroonhan on aina kaksi osapuolta, mutta mutta ... lasten tähden oli rauhotettava koti.

        Voimia tää kysyy ja vielä kaiken kukkuraksi ex syyllistää minua siitä ... " on se kumma kun sinunluona ne noin käyttäytyy", mutta olen mielessäni miettinyt ja muutama ystäväkin yrittänyt kannustaa että rakkaimmalleenhan ne kiukkunsa näyttää ...


    • koitappa miettiä,kuinka vaikeaa olisi jollet saisi olla lapsiesi kanssa,kyllähän ne tuo elämään sisältöä,eikä kotikaan tunnu niin tyhjältä.
      Olen sitä mieltä,että yksinhuoltajana on paljon helpompaa kuin etävanhempana oleminen,molempia kuin on tullut viiden vuoden aikana kokeiltua.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kulmuni saavutti puolueen luottamuksen

      Juuri kun Kulmuni on saavuttanut täyden luottamuksen Keskustapuoleen todellisilta johtajilta hän ilmoittaa 5 minuutin kuluttua erostaan ministerin pes
      Suomen Keskusta
      303
      7324
    2. Terroristien kanssa yhteistyötä?

      Tekikö suomen viranomaiset yhteistyötä terroristien kanssa? Auttoiko Isis naiset pakoon? https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006530615.html
      Maailman menoa
      87
      2650
    3. Sofia kotona kun Stefan juhlii

      Ravintolan avajaisia Tapiolassa. Eikö Sofiaa huolittu mukaan? Sofian ystävä sielä kuitenkin näytti olevan.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      51
      1135
    4. Lomautuksissa ja työttömyydessä saadaan uudet ennätykset

      Huippua ei ole vielä läheskään saavutettu. Pitäisikö olla huolissaan? https://akavaworks.fi/julkaisut/artikkelit/korkeakoulutettujen-tyottomyys-lisaan
      Maailman menoa
      15
      823