Korvikemaitovauva

ajattelin mielessäni raskausaikana jo,että imetän vauvaani pitkään ja hän saa ainoastaan pumpattua rintamaitoa,jos jossakin käyn...mutta toisin kävi.Korviketta jouduttiin antamaan jo sairaalassa kun vauva oli teholla ja itse toisella osastolla niukin naukin hengissä.Ja kun kotiin viimein päästiin n.kuukauden kuluttua niin eihän tietenkään maitoo tullu riittävästi ja 2kk ikäisenä jouduttiin lopettamaan kokonaan imetys.

Tunsin syyllisyyttä pitkään,mutta viimein ajattelin asian niin,että vauvani voi hyvin ja on onnellinen vaikka saakin korviketta.Enkä ole yhtään huonompi äiti vaikka en pystynyt imettämään.Hymyissä suin katselen nyt jo 6kk ikäistä vauvaamme ja olen onnellinen ihanasta,iloisesta vauvastamme :)

Itsekin koin epäonnistumisen tunteita, kun tyttömme sai päivästä 1 lähtien korviketta rintamaidon ohella. En siis pystynyt täysimettämään päivääkään. Imetys kaiken kaikkiaan kuitenkin jatkui 6 kk. Silloin tuntui pahalta, ja varsinkin kun kävi täällä imetyskeskustelupalstalla.

Nyt tyttömme on vuoden eikä imetyksen epäonnistuminen minua enää häiritse. Tyttömme on terve, kaunis, hyvin kehittynyt, kiltti, iloinen, reipas, tyytyväinen ja kaikin puolin täydellinen pakkaus. Meillä on upea äitilapsi-suhde eikä siihen vaikuta pätkän vertaa se, että hän ei saanut olla täysimetyksellä.

Ja sitä paitsi ongelmista oppii. Seuraavan lapsen kanssa sitä on sitten paremmat konstit imetyksenkin kanssa.

Aluksi ei riittänyt, sitten rintamaito riitti, mutta poika koko ajan tississä kiinni. 10-päiväisenä nousi äidille kauhea kuume, tulehdusarvot korkealla. Juoksin verikokeissa joka päivä synnytyspolilla, eivät löytäneet tulehdusta mistään. Kaksi antibioottikuuria ja lopulta soittivat, piti mennä osastolle, kun tulehdusarvot vain nousi. Antibioottia suoraan suoneen. Olin ihan loppu ja vauva vielä huusi koko yön. Ei ollut potilaskirjoilla, niin apua en saadut hoidossa ja tippaletku kädessä pyöritä poikaa. Nälkää huusi, ei riittänyt maito ja kotona erehdyin vielä alkaa antaan yöllä pullosta, että sai edes vähän univelkoja pois. Nopeasti oppi, että pullosta maidon saa helpommalla eikä rinnalla aina tappelu. Puolvuotiaaksi jota kuinkin vähän imettelin, mutta sanotaanko että 90% korvikkeella pariviikkoisesta. Hyvin on kasvanut ja kehittynyt, vaikka tietty se vähän harmittaa ja toisen kans ainakin pyrkisi imettämään alussa pitempään.

7%? 4deessä sanottiin että 40% ei imetä ja se määrä suurenee kokoajan

Kuukauden ajan sai tyttö vaan rintaa, jouduin lääkityksen takia lopettamaaan imetyksen. Aluksi se ei tuntunut niin pahalta mutta siinä vaiheessa kun "alkoi rakastamaan" omaa vauvaa ,tuli järettömän paha ja huono äiti olo. Sitten aloin inhoomaan omia rintoja.

Olin suunnitellut kanssa pitkää imetystä ja todellisuus olikin ihan eri jutut. Kaikista hölmöimpiä ajatuksia miulla oli että oma vauvani ei rakasta eikä tarvitse minuu niin paljon kun muut vauvat äitejään, koska en pystynyt ruokkimaan ja tarjoamaan niitä läheisiä imetyshetkiä, vaan lykkäsin pullon suuhun. Kaikkea ne hormonit laittaa funtsimaan... ;) No onneksi itsesyytöksiä ei kestänyt kovin kauaa, mutta inho omia rintojaan kohtaan jäi.

Imetys on tosi ykstyinen ja herkkä asia äideille, ja harmittaa kun sitä pidetään "kaikille kuuluvana asiana"... Esim, tuntemattomat ihmiset kyselee imetätkö ja miksi et imetä. :(

Poika synty keskosena ja joutui jäämään sairaalaan 2vk syntymän jälkeen.Minä yritin pumpata maitoa kotona mutta sitten maidontulo vain tyrehtyi kokonaan.Alku alkoi lupaavasti mutta sitten tapahtui jotain.Yritin kotikaljaakin juoda kun sanoivat että auttaa, eipä pajon auttanu.3vk vanhana aloin antamaan korvikemaitoa, hyvin on kasvanu eikä ole juuri sairastellut..Rintaa olisin mielummin antanu kun korviketta mutta minkäs teet..

Minäkin suunnittelin imettäväni vauvaa pitkään...Ei vain onnistunut. Ihan kuin olisin omaa tekstiäni lukenut. Yritin juoda kuin kameli ja syödä kuin hevonen, vaan ei niin ei. Vauva sai 1,5kk ikäisenä korviketta lisäksi, ja 2kk ikäisenä kokonaan pelkälle Nannille. Minulla oli kovat itsesyytökset, mutta nyt kun vauva 4kk, olen päässyt jo sinuksi asian kanssa. Tsemppiä sinullekkin!!!!