Koiraroduista

norjanharmaata ota.persjalka mikä persjalka.jämtti on nähty ja koettu varma koira.

Olet selvästi perillä käypäisistä roduista, mutta rotujakin tärkeämpää on, että miten oivallat kyseisen koirayksilön ja miten osaat rakentaa siitä itsellesi aisaparin.
Se vaatii runsaasti aikaa, ja vieläkin lisää aikaa ja syvällistä koiran ymmärtämistä.
Rotu-uskovaisuus ja varhaiskypsien yksilöiden perusteella yleistäminen ovat tuottaneet - ja tuottavat- pettymyksiä tavan takaa.
Koeta etsiytyä sellaisen henkilön juttusille, joka rodusta riippumatta kykenee rakentamaan itselleen toimivia koiria toinen toisensa jälkeen.

Karhukoira ja jämpti ovat hyviä jos lähtevät kerran pelaamaan ja pitkäjalkaisena pärjäävät hyvin lumessakin. Minä olisin norjan harmaan kannalla, niistä yleensä kaikista tulee jonkinlaisia haukkujia. Metsästä olen yleensä saanut harmaan melko hyvin pois, tavallinen tutka on riittänyt. En tiedä muista roduista mut harmaa on myös miellyttävä kotikoira. Vaan jo sanottu koiraansa paneutuminen ja pennusta lähtien opettaminen metsästykseen on erittäin tärkeää, ja kokeneitten koiramiesten neuvot ovat kullan kalliita.

Miten paljon on sitten vaikutusta koirarotujen sukuhaaroilla?
Jos niillä on vaikutusta niin varmaanki penikan kannattaisi ottaa hyvästä suvusta jossa hirvenhaukkujia on paljon.
Mistä sukuhaaroista sitten löytyy tietoa, jos sillä on merkitystä?

Norjanharmaa hyvä jälki koira. Saa laittaa vaikka paripäivää vanhoille jäljille niin menee jälkiä pitkin hirvelle eikä vaihda helposti toiseen hirveen.Varma haavakon jäljestäjä. Mutta ehkä vähän hidas löytäjä.Ja paksussa lumessa hidas.
Karhukoira Yhdenisännän koira. Yleensä ilmavainuisia nopeita löytäjiä ja käyvät haukulta katsomassa isäntää. Saa helposti silloin pois metsästä jos ei ole mieluisa hirvi. Mutta saattavat myös hirvet karata sillä aikaa. Kaadolla yksilöstä riippuen voi olla vihainen vieraille(puolustaa isännän ja omaa saalista).Urokset myöhäisiä haukun aloittajia(2-4vuotiaina vasta jotkin yksilöt)
Jämpti kyllä maisema vaihtuu ja haukku raikaa.
Ilmvainuinen nopea koira. Löytää hirven helposti ei tarvitse mukana kulkea kun vie vain alueelle missä hirvet on. Kun saa hirvestä vainun niin isäntä unehtuu saman tien. Jos ei hirvet jää haukkuun niin kova seuraaja ja vaihtaa helposti toisiin hirviin mitä saa vainun. Haukussa sitkeä ja kuuluva ääninen. Ja sama kuka menee ampumaan.
En suosittele pienille alueille. Aina naapurin puolella. Omiaan isoille yhtenäisille metsäalueille.Haukkuu aamuun asti.
No sitten kun haet itsellesi sopivan pennun. Niin opeta se heti. Kun viet ruokaa niin vihellät sille koirapillillä. Ja metsässä kulkiessa kun kutsut koiran pillillä pois niin anna pieni makupala.Ota hihnaan kiinni ja kuljeta vähän matkaa metsässä ja päästä irti. Niin oppii että se kutsu ei ole aina metsästä pois lähdön merkki.
Ja nuorelle koiralle pitää alkaa metsää näyttämään heti keväästä alkaen. Ja pitää muistaa kulkea hitaasti ja johdonmukaisesti että koiralle jää riittävasti aikaa etsiä saalista ja myös palata isännän luo.Että oppii laajahakuiseksi eikä perässä kulkiaksi.
Sitten vasta kun alkaa olemaan reilua viittä minuuttia hakuu reissullaan niin kannattaa varovasti alkaa lähestymään sellaisia paikkoja missä on hirvet.Ja tuulen alta hidas lähestyminen ja koiralle pitää antaa aikaa itse löytää eikä ajaa hirviä miehen lähdölle.
Kyllähän monikoira haukku jos ne hirville vie. Mutta parhaat koirat ne itse metsästä nopeasti etsii ja saavat ne heti löytöpaikalle haukkuun;)
Ei muutakuin onnea ja kärsivällisyyttä koirankasvatukseen. Ja antoisia erä retkiä.

Kun sopiva rotu on löytynyt niin vielä on tehtävä valinta: uros vai narttu.
Nartut ovat yleensä pehmeämpiä, ei niin sitkeitä ja kaadolla vähemmän ärhenteleviä.
Nartun juoksuaika on hankala juttu jos osuu parhaaseen metsästyskauteen. Siinä mennään melkein kuukausi "puolilla valoilla".
Kun hyvän koiran on saanut/kouluttanut niin nartulla voi sitten tehdä pentuja.

Opetapas koira lukemaan gps:ää.Ei tunnu vielä käyvän kun eksyy metsään.