Olen todella huolissani pikkusiskostani. Hän on kolmetoista, siis kuusi vuotta minua nuorempi. Kuukausi sitten isämme lähti kotoa sanomatta mitään, ja seuraavana aamuna tulivat poliisit ovelle ja kertoivat, että isämme on kuollut. Siskoni oli istunut äidin vieressä sohvalla kun poliisit tulivat kertomaan asiaa. Siskoni pyörtyi kuullessaan uutisen. Toivuttuaan hän on vain istunut ja kuunnellut haikeaa musiikkia, eikä puhunut yhtään mitään. Lähden tammikuussa inttiin, ja sitäkin siskoni on itkenyt. pitäisikö anoa lykkäystä? en haluaisi jättää siskoani yksin asian kanssa. Hän ei paljoa kuulemma koulussakaan puhu. ainoastaan jos opettaja kysyy. Mitä voin tehdä?
Olen huolissani siskostani
Isoveli1987
61816
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
et ainoastaan siskosi vuoksi, vaan myös itsesi ja muun perheen vuoksi!
Ano lykkäystä, sinun tulee tehdä se nyt välittömästi että esikunta saa sen nopeasti käsiteltyä! Se tulee menemään varmasti ihan heittämällä läpi siitä ei kannata huolehtia, mutta kannattaa käydä myös mielenterveystoimistossa tai psykiatrin juttusilla kertomassa että lykkäystä tarvitsee (psykiatri antaa lääkärintodistuksen) ja eläkää sitten suruaikanne läpi rauhassa!
Ei sinun ole pakko saada siskoasi puhumaan. Eikä sinun ole välttämättä pakko tehdä mitään erityistä. Sekin riittää että olette lähellä toisianne vaikka ihan täysin hiljaa, kuunnelkaa vaan vaikka musiikkia ihan hiljaa. Hän alkaa varmasti puhumaan sitten kun on puheiden aika ja sinä keksit jotain tehtävää sitten kun on tehtävien aika. Olet vaan hänen lähellään niin että hän saa tukea sinulta ja äidiltänne silloin kun sitä tarvitsee. Älkääkä unohtako äitiänne.
Otan osaa menetykseenne ja suruunne. En osaa edes kuvitella millaiselta tuo tilanne voi sinusta, siskostasi, äidistänne ja yleensäkin teistä perheenä tuntua, mutta se ei varmasti ole helppoa.
Ano ihmeessä lykkäystä. Kyllä se maanpuolustus pystyssä pysyy, mutta sinua tarvitaan muualla.
Riittää että siskosi tietää että olet lähellä, hänen on saatava aikansa, autat häntä jo vain olemalla.
otan todella osaa. :( siis todella hirveää. miten olet itse jaksanut? suosittelisin minäkin kyllä sitä armeijan lykkäystä. yritä pärjäillä! :)
itkemään, oikeesti. ano vaan lykkäystä. otan
osaa :( koittakaa pärjäillä siskosi ja äitisi kanssa. tue siskoasi. se voi toki olla raskasta, mutta tue silti.
sun pitäs vaan ottaa asia puheeksi pian siskosi kanssa. tollanen ikävä uutinen järkyttää kovasti ton ikästä nuorta (lasta) ja järkyttäähän se myös vanhempiakin. mutta ennenkuin lähdet inttiin, asia pitää selvittää. pyydä rohkeasti juttelemaan. jutelkaa tunteistanne, ajatuksistanne ja kaikesta millä voitte auttaa toisianne. siskosi ilmeisesti pelkää myös menettäänsä sinutkin, joten tee selväksi ettei intti ole mikään lopullinen ero perheestä. ilmeisesti äitisi ei ole pystynyt omalta järkytykseltään käsittelemään asioita vielä loppuun asti. sinä olet nyt se perheen "pää" ja auktoriteetti, joten ota perheessä ohjat käsiisi ja hoida homma kuntoon.
se on sinun päätös, kyllä minä ainakin arvostaisin jos veljeni anois lykkäystä intistä. vaikka se kyllä on vaan oma unelma :D