huono itsetunto johtuen

Esimerkiksi hyvännäköinen, koulussa suosittu henkilö elää suosiosta, mikäli on henkisesti vajaa. Suosio alkaa elättämään miellyttämistä ja suosio vaan kasvaa. Lopulta henkilö saa suosiota joka ei perustu mihinkään ja on illusiota. Sillä palvotut piirteet ovat kuvittelua. Tätä ihmistä ei siis rakasteta. Kun henkilö pariutuu menee muutama vuosi kun kumppani näkee asiat ja suhde kariutuu. Suosittu henkilö ymmärtää itsekin ettei kyseessä ole kuin perusteeton mielistely hyvän ulkonäön vuoksi, toiselta pyrkimys vastaavanlaiseen miellyttämishaluun saadakseen rakkautta itselleen. Miellyttämisen kehä on valmis. Henkisesti kypsä hyvännäköinen ihminen välttää miellyttämisen kehän. Ulkonäkösi ei ratkaise ja jonkun silmissä ulkonäöstäsi löytyy hyviä piirteitä. Vääränlainen suosio johtaa aina turmioon, illusio murtuu jossain vaiheessa varmasti. Liian suuret kuvitelmat itsestä johtavat harhaan ja elämän arvokkaimmat asiat jäävät kokematta. Huono itsetuntosi voi olla avain arvokkaaseen elämään, jos käytät sen oikein. Itsetuntosi vahvistuu elämällä ilman harhaa.

Heippa!

Kirjoituksesti kolahti minuun todella, olisin voinut itse olla tuota kirjoittamassa sillä olen ollut kauan tuossa samassa tilanteessa! Pienenä halusin kaiken huomion aina itseeni, puhuin jatkuvasti ja olin aktiivinen koulussa. Sitten kuitenkin muutuin syrjäänvetäytyväksi, puhuin vain kun oli pakko. Osaksi tämä johtui koulukiusaamisesta! Tunsin olevani kaikkia muita rumempi, huonompi ja lahjattomampi, en ollut hyvä missään ja onnistuin aina pilaamaan kaiken. Rankaisin itseäni peläten että joudun elämään koko elämäni yksin. Mutta silloin tapasin ihmisen, jolta sain apua. Tajusin, että pelkkä ihmisille hymyileminen, juttelu, ja pelkkä tervehtiminen kohensi itseluottamustani. Pelkäsin yhä että ihmiset torjuvat minut, tai nauravat minulle ja lähtevät pois luotani. Mutta sitten aloin ajattelemaan; tekisinkö itse niin? Vastaus kuului: En! Ihmisten täytyy hyväksyä sinut sellaisena kuin olet, niinkuin sinäkin hyväksyt heidät. Kun annat muille itsestäsi sellaisen kuvan, että hyväksyt itsesi, muutkin hyväksyvät sinut. Et saisi koskaan ajatella olevasi huonompi kuin joku muu. Itsekin harrastin kauan sitä, että vertasin itseäni kaikkiin muihin ja sain taas vaipua ainaiseen masennukseen. Maailmassa on toki itsekkäitä ihmisiä jotka hyväksyvät vain itsensä eivätkä erilaisia ihmisiä, mutta sellaisten kanssa sinun ei kuulukkaan olla tekemisissä. Toivon, että itsetuntosi ja luottamuksesi kohenevat. Kun menet töihin, katso työkaveretasi silmiin, hymyile heille ja tervehdi iloisesti. En todellakaan usko että he katsoisivat sinua silloin vinoon, tai jättäisivät vastaamatta. Tsemppiä sinulle ! (:

ensiksi minä tahdon tietää mikä sinussa tekee ruman? mä tiedän miltä tuntuu vihata omaa ulkonäköa,aina kun katsoo peiliin niin heti "hyi hitto et mä olen ruma", kukaan ei ole täydellinen jokaisessa on jotain, olisi ihmisen helppo elää jos kaikki olisi täydellistä, niin helppoa! mutta kun se ei ole mahdollista.. ennen kun pystyy kunnioittamaan muita on pystyttävä kunnioittamaan itseään.. tiedän että sinusta tuntuu pahalle, että kaikki ongelmat harmi ja tuska loppuis kun hyppäis sillalta, mutta loppuuko ne? minun elämässä ainoat henki reiät on pikku sisaruksen ja ihastus. naurettavaa. jos heitä ei olisi niin en kirjoittaisi sinua. haluaisin auttaa sinua, mutta se ei onnistu yhden viestin varassa. oliko mahdollista kirjoitella sähköpostin välityksellä? laita mailia [email protected] :)

Olet nuori ihminen vielä niinku minäki(oon 21v).
Ammattikouluajat olivat minulla raskaita yksinäisiä aikoja. Itsetunto oli todella huono. Inhosin ja vähättelin itseäni. Mutta armeijassa tajusin sen miten todellakin, jotkut tyypit yrittää esittää päättäväistä kovista vaikka ovat itse henkisesti todella heikkoja. Nyt olen oppinut rakastamaan ja arvostamaan itteeni. Kaikki ahdistukset elämässä on opettaneet arvostamaan niitä hyviä asioita elämässäni. En piittaa paskan vertaa siitä mitä muut nyt ajattelee vaan olen löytänyt oman elämäntyylini ja pidän sitä yllä ja teen sen täysillä ja oon tyytyväinen. Kateutta oon saanut nyt osakseni. Se nyt on tyypillistä täällä Jöröjukka- suomen kansassa mut eipä tarvitse olla samanlainen mököttäjä ku muut jos ei haluu. Ota rennosti ja arvosta ittees. Sulla on vielä elämä edessä ja paljon kaikenlaisia kivoja juttuja. *Hali*

Ootko muka niin ylitsepääsemättömän ruma, vai kuvitteletko vaan?Mä nimittäin itse (17 v.) pidän itseäni kuvottavan ja vastenmielisen näköisenä, koska olen ylipainoinen. Oikeasti en kai ole mikään hirviö, mutta kun ala-asteen ekalta lähtien kiusattiin yläasteen loppuun asti lihavaksi, niin ei se käsitys itsestä helpolla lähde. Muista kuitenkin, että itsemurha on huonoin vaihtoehto, siinä päästää itsensä liian helpolla. Tulevaisuudessa voit olla suureksi avuksi jollekulle, joka kokee samaa! Jaksamista!

sulla on haavoja sielussasi siitä että isäsi oli sulle paha lapsena.Mulla on ollut sama ongelma.en osannut ottaa rakkautta vastaan siksi kun en ollut sitä hyväksymistä saanut koskaan vanhemmiltani.Kun eka poikaystäväni kertoi rakastavansa mua olisin halunnut tappaa itseni, kun en voinut sanoa hänelle sitä samaa ja hän oli maailman kiltein mies ja ihana mua kohtaan.olin kaunis ja olisin saanut poikia sen takia paljon.Mutta en pystynyt edes yhden kanssa olemaan kunnolla.kävin monta suhdetta läpi ja nyt olen yli 40 vuotta ja olen vihdoin oppinut rakastamaan itseäni ihmisenä.Osaan myös ottaa vastaan rakkautta ja pidän itseäni kauniina ja seksikkäänä.nyt olen tajunnut miten paljon mun vanhemmat vahingoitti mua piiskalla kasvattamisella.Jokaisella lyönnillään he takoivat päähäni että olen huono ja paha tyttö.kun meinasin hukkua savilampeen sain selkääni-en lohdutusta kamalaan ahdistukseeni ja pelkooni.mun on ollut tosi vaikea hyväksyä itseäni, minäkin änkytän välillä kun olen väsynyt.mutta manaan vaan hiljaa että kieli on taas ihan solmussa.nyt olen opetellut puhumaan niin hitaasti etten enää änkytä pahemmin.eikö teillä ole töissä henkistä tukea tällaisiin asioihin.hae apua, koska sitä voi todellakin saada.( auttava puhelin ja Mobile, seurakunnan diakoni ym.)olet varmasti rakas ja tärkeä myös vanhemmillesi.Minäkin tiedän olevani, vaikka omat vanhemmat sellaista tekivätkin mulle.ei ne muuta osanneet.olemme puhuneet siitä joskus.olen antanut anteeksi heille.Elämä jatkuu kaikesta huolimatta.Ja se on ihan luonnollista tuntea epävarmuutta täydellisen rinnalla.Jonain päivänä sinä olet itsevarma ja rohkea nainen.usko pois.Hienoa että uskalsit puhua täällä asiasi koska meitä tämän kokeneitä on niin paljon.Säästä rahaa ja mene sinne plastiikkaan jos uskot sen auttavan itseäsi.Siitä on tietysti jokaisella omat mielipiteensä mutta anna olla .heillä on siihen oikeus.omiin mielipiteisiin.se on kuitenkin sun oma kroppa ja elämä.eikä meille ole luvattu kuin tämä yksi ainoa elämä.Anna palaa tee se mitä haluat kyselemättä muilta!

Anna menneiden olla ja keskity tähän päivään ja tähän hetkeen.
Juuri se on tärkeintä.
Ulkonäkösi ehkä haittaa sua muttei varmaankaan montaa muuta ihmistä,joten uskalla vain katsoa kaikkia,hyvännäköisiäkin ihmisiä silmiin.
Se on vain ja ainoastaan OMA TUNNE,mikä sisälläsi jäytää.
Kaikki pahat kokemuksesi pääsevät juuri nyt pintaan.
Anna niiden tulla ja mennä.
Toivon, että haet ammattiauttajaa itsellesi,jotta saat lapsuutesi asiat käsiteltyä kunnolla, se ainakin auttoi minua aikoinaan.
RUTISTUKSEN HALEJA SULLE JA PALJON !!!
Toivoopi.saman kokenut