Sain tänään tulokset ja laskeskelin, että olin 20 huonoimman pistemäärän saaneen joukossa ja pistemääräni oli reilusti alle hyväksytyn pistemäärän. Kokeessa oli siis palikkatestit, persoonallisuustestit ja haastattelu.
Sinänsä se ei haittaa, koska tilanteeni on se, että luultavasti olisin perunut paikkani vaikka olisinkin päässyt (en halua siitä kertoa syitä enempää), mutta ala kuitenkin on lähellä sydäntäni ja vastaaville aloille olen silti suuntautumassa.
Jotenkin nyt silti tuli masentava olo, koska aloin miettiä, että entä jos minut katsotaan vuodesta toiseen kuuluvan heikoimpien joukkoon soveltuvuustesteissä, enkä ikinä pääse haluamilleni aloille. No Luojan kiitos aion vastaavalle alalle pyrkiä yliopistoon keväällä niin voin vaikuttaa lukemalla pääsykoekirjat, mutta silti tämä masensi minut nyt ihan täysin. Tiedän, että juuri tämä ala on minulle, koska olen ollut töissäkin alalla.
Oli jotenkin masentavaa, kun piti mennä lasketaan, että monesko oli.
No tiesinhän minä, että heikosti meni, mutta silti tuli vähän shokkina, kun nyt yön pimeydessä aloin ajatella uudestaan asiaa.
Onko kohtalontovereita?
Sinänsä se ei haittaa, koska tilanteeni on se, että luultavasti olisin perunut paikkani vaikka olisinkin päässyt (en halua siitä kertoa syitä enempää), mutta ala kuitenkin on lähellä sydäntäni ja vastaaville aloille olen silti suuntautumassa.
Jotenkin nyt silti tuli masentava olo, koska aloin miettiä, että entä jos minut katsotaan vuodesta toiseen kuuluvan heikoimpien joukkoon soveltuvuustesteissä, enkä ikinä pääse haluamilleni aloille. No Luojan kiitos aion vastaavalle alalle pyrkiä yliopistoon keväällä niin voin vaikuttaa lukemalla pääsykoekirjat, mutta silti tämä masensi minut nyt ihan täysin. Tiedän, että juuri tämä ala on minulle, koska olen ollut töissäkin alalla.
Oli jotenkin masentavaa, kun piti mennä lasketaan, että monesko oli.
No tiesinhän minä, että heikosti meni, mutta silti tuli vähän shokkina, kun nyt yön pimeydessä aloin ajatella uudestaan asiaa.
Onko kohtalontovereita?
Vastaukset 12
Vanhimmat
tai ainaki tää yks.
tuntuu ettei amk:n ovet aukene mulle kirveelläkään. pääsykokeet menee hyvin tai siltä ne aina tuntuu(siis hakenu viime keväänä/nyt syksyllä),silti aina pisteitä jää sen verran puuttumaan että varasijoille jää kiikkumaan,ei aivan huonoimpien joukkoon,mutta ei sinne kärkeenkään eli siihen puoliväliin. en tiedä mitä täs tekis. opiskeluintoa olis mutta kun ei vaan onnaa niin minkäs teet.
Tiedän hyvin tuon tunteen, kun opiskelumotivaatiota olisi ja paikka ei vain tunnu aukeavan. Itsellänikin vasta kolmannella kerralla tärppäsi.
Koittakaa kuitenkin jaksaa ajatella positiivisesti, ja sitten kun sen paikan saa, niin on varmasti ainakin kunnolla intoa opiskella! :) Lycka till!!
Ei siinä muuta. Taitaa olla ammattikoulu kohtalona.
Oletko ajatellut, että voisit hakea myös muihinkin AMK:oihin kuin siihen joka on lähimpänä kotiasi tai on suosituin? Kyllä niissä kaikissa kuitenkin on lähes samanlainen opetus.
Haitko vasta ekaa kertaa? Hae ihmeessä uudestaan. Kiinostais tietää mihin alalle olet hakenut ja mihin kaupunkiin? mikä on pohjakoulutuksesi ja lähtöpisteesi. (silläkin on merkitystä) jos olet hakenut johonkin suosittuun kaupunkiin kuten esim. Helsinki, Jyväskylä joihin on amk:hon vaikea päästä ni jos hakisit johonkin pienempään kaupungiin opiskelemaan mihin ei ole niin vaikea päästä.
Ammatillinen koulutus oikeuttaa hakemaan AMK:hon aivan yhtälailla kun YO-tutkintokin. Ei ne saa valita minkään kiintiön mukaan kumpaakaan sinne.
Mulla oli vähän samanlaiset fiilikset vielä puol vuotta sitten. Tuntui, et ei koulupaikkaa saa millään vaik kuinka yrittää.
Itse hain omalle alalleni opiskelemaan kolmen vuoden ajan ja tuntui, että on yhtä tyhjän kanssa edes yrittää. Mut niin siinä vaan kävi et sisään pääsin vihdoin ja viimein. Lukion arvosanat mulla oli aika huonot ja niistä ei paljon apua ollut.
Mut tsemiä sulle ja jatka yrittämistä. Kyllä se onni sielläkin käy joku päivä. :)
Kyllä masentaa ja vituttaa. Todistuksesta saatavat pisteet ihan huiput, haastattelu meni hyvin, mutta ne prkln testit meni niin pahasti penkin alle kuin olla ja pystyy. Ekaa kertaa vasta hain ja aikaisintaan olisin vasta ensi syksynä aloittanut, mutta kyllä silti osaa syödä naista. 8 pistettä olisi pitänyt saada, niin olisin päässyt sisään. Yliopistotutkinto takana ja alanvaihto haaveena, mutta ei se ihan helppoa näytä olevan.
itse olen hakenut ympäri suomea ja eri aloillekin,sillä useammat alat kiinnostaa. pääsykoekutsujakin tullut kummallakin kerralla kivasti ja vaikka kokeet tuntuvat menneen hyvin,niin silti kohtalona jäädä varasijalle. no mut ei peli ole menetetty kun ei ole todellakaan siel huonoimpien joukossa. mut tää odottaminen raastaa mieltä ja hermoja kun hakuja on vain 2x vuodessa.
mut kyl täs odotellessa hyvin voisi suorittaa jonkun pari vuotisen amistutkinnonkin,yo-pohjaisena.
(pohjakoulutuksena: amislukiolainen eli kaksoistutkinnon suorittaja)
kuvittelen itse myös sopivani alalle, mutta pääsykokeet on kun heitettäs kylmää vettä naamalle. tulee kans sellanen olo, että oonks mä ihan surkee kun en pääse sinne edes minne eniten tunnen sopivani. hain nyt kolmannen kerran piramk:iin.
oon kyllä koko ajan saanu lisättyä piste määrää harjottelemalla matikkaa. aikasemmin sain ihan surkeita pisteitä pääsykokeista, mutta nyt meni jo paremmin. en vaan tiedä että pystynkö saamaan ikinä tarvittavia reilusti yli 40 pistettä. ainoo vaihtoehto on keväällä yrittää kouluihin jotka ei oo niin suosittuja.
karsia alalle sopimattomat - olisikohan sinun kohdallasi tämä syynä? Kannattaisi ehkä hakea jollekin toiselle alalle...
Hain tänä vuonna toista kertaa. Ekana vuonna olisin päässyt yhteen kouluun, mutta tajusin, että se olisi ollut ihan virheveto. Nyt kun on oikea ala löytynyt, niin ei sitten pääse kouluun. Ammattikorkeakoulu vituttaa suuresti, kun ei niitä oikeesti tunnu kiinnostavan motivaatio vaan ne arvosanat. Raivostuttaa ja turhauttaa, kun lukiossa oli mielenkiinto ihan toisaalla. Keväällä aion hakea yliopistoon, koska siellä voi mielestäni paremmin vaikuttaa sisäänpääsyyn. Oma lukumotivaatio painaa siellä enemmän kuin muutama hassu numero.