Tarinan naishenkilö nimeltään Amanda (nimi muutettu) elää ja asuu miehen kanssa. Amandalla ei ole koskaan ollut tunteita keneenkään naiseen, kunnes hän ihastuu aivan kuin varkain työkaveriinsa, joka on nainen ja kaikenlisäksi lesbo.
Olkoompa tämän työkaverin nimi tässä yhteydessä Teija.
Teija on avoimesti lesbo ja monet työkaverit tietävät sen sekä hyväksyvät hänet.
Sitten käy niin, että Teija huomaa miten Amandan käytös muuttuu häntä kohtaan. Katseita ja Amanda ei kykene enää olemaan luonnollinen Teijan läheisyydessä. Kahvitauot ovat tuskallisia Amandalle mm. punastumisen vuoksi, sanat takertuvat kurkkuun.
Teija ihastuu myöskin korviaan myöten Amandaan ja kertoo avoimesti Amandalle tunteistaan.
Amanda menee paniikkiin. Kieltää kaiken, että hänhän elää miehen kanssa jne..
Teijalla ei ole mitään tehtävissä asian suhteen, kun toinen ei uskalla edes itselleen myöntää tunteitaan toiseen naiseen.
Välit menevät todella huonoiksi, tervehtiminen on jopa jäänyt.
Mitä luulette, mitä Amanda kokee sisimmässään? Tai onko jollakin vastaavia kokemuksia samanlaisesta elämäntilanteesta?
Olkoompa tämän työkaverin nimi tässä yhteydessä Teija.
Teija on avoimesti lesbo ja monet työkaverit tietävät sen sekä hyväksyvät hänet.
Sitten käy niin, että Teija huomaa miten Amandan käytös muuttuu häntä kohtaan. Katseita ja Amanda ei kykene enää olemaan luonnollinen Teijan läheisyydessä. Kahvitauot ovat tuskallisia Amandalle mm. punastumisen vuoksi, sanat takertuvat kurkkuun.
Teija ihastuu myöskin korviaan myöten Amandaan ja kertoo avoimesti Amandalle tunteistaan.
Amanda menee paniikkiin. Kieltää kaiken, että hänhän elää miehen kanssa jne..
Teijalla ei ole mitään tehtävissä asian suhteen, kun toinen ei uskalla edes itselleen myöntää tunteitaan toiseen naiseen.
Välit menevät todella huonoiksi, tervehtiminen on jopa jäänyt.
Mitä luulette, mitä Amanda kokee sisimmässään? Tai onko jollakin vastaavia kokemuksia samanlaisesta elämäntilanteesta?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minulla on ollut vähän samanlainen tilanne, erona se, että tiesin olevani bi(tosin naiskokemuksia ei juuri ollut). Minun tapauksessani kävi niin, etten tiennyt olevani ihastunut työkaveriini(olin vain pitänyt häntä todella hyvänä tyyppinä) ennen kuin eräänä baari-iltana hän kertoi olevansa lesbo, ja se olikin sitten menoa. Nyt olemme olleet kolme vuotta yhdessä eikä loppua näy.
... aikaa. Luulen, että ihmiskunta tarvitsee paljon aikaa, jotta voimme vapautuneesti hyväksyä itsemme ja toisemme IHMISINÄ. Kun lakkaamme pelkäämästä homoseksuaalisia ominaisuuksia ja piirteitä itsessämme, niin voimme ilman muuta hyväksyä sen, että ihminen rakastuu toiseen ihmiseen, eikä sillä ole väliä, onko mies vai nainen. Kun vähemmistöstä tulee enemmistö, ei asiassa ole enää mitään kummallista. Sitä ennen täytyy kyllä vielä tapahtua paljon ja monilla rintamilla. Rohkeat, ennakkoluulottomat ja tavallaan itsensä uhraavat ihmiset ovat pioneereja.
aikaa sitä vain tarvitaan ei muutama viikko kuukausi joskus jopa vuosia. kenties vuosikymmeniä. Aikaa siinä se on niin monissa tapauksissa se jutun ydin.
sitten se plaa ja plaa ja mä olin ihan että plaa ja plaa.
_ on selvästikin kaikki, mitä osaat. Jos keskustelupalstoilla rupeat käymään, niin kehoitan kartuttamaan sanavarastoa.
Tarinan naishenkilö nimeltään Amanda (nimi muutettu)on naimisissa miehen kanssa, heillä on lapsi. Amandan tunteista ihmisiin ei tiedetä, mutta hän ihastuu työkaveriinsa, joka on nainen ja kykenee rakastamaan ihmisiä sukupuolesta riippumatta.
Olkoompa tämän työkaverin nimi tässä yhteydessä Teija, reilu parikymppinen sinkku.
Teija ei kanna huolta sukupuolisesta suuntautumisestaan, monet ihmiset tietävät hänen olevan avoin elämälle.
Vaikkakin Teija ja Amanda ovat työtovereita, he ovat myös ystäviä. Hyviä ystäviä.
Töissä Teija on hiljainen ja punastelee Amandan läheisyydessä, vapaalla taas avoin oma itsensä. Teija on ihastunut Amandaan, tämän tiedostaen yrittää kieltää tunteensa ja kääntää ne aikaansaavaksi voimaksi.
Ilmassa lie leijailee sähköä kunnes tilanne purkautuu. Teija kertoo avoimesti olevansa ihastunut Amandaan. Samalla selviää, että Amandan tunteet vastaa täysin Teijan tunteita.
He ovat molemmat rakastuneita toisiinsa. Ei ole tunteiden kieltämistä. On vain yhteinen hetki.
Mitä luulette että näille kahdelle käy?
Kokemusta on vastaavan tyyppisestä elämäntilanteesta. Vaan koska me ihmiset olemme erilaisia ja tilanteet eivät kuitenkaan ole aivan samanlaisia, emmekä hoida asioita aivan samalla tavalla, niin rakenna sinä Teijan kanssa aivan omanlainen tarina ja kerro se sitten täällä.
jotenkin kosketti koko tarina ja oli pakko jtn kirjoittaa jos vaikka näet tän tekstini.
tunnen ymmärtäväni kyseisen tunteen. että haluaa kieltää kaikki tunteet työkaveriaan kohtaan josta sattuu tykkäämään. jotenkin piinaavaa, koska näkee kuitenki kyseisen henkilön päivittäin ja asuu miehen kanssa.
luulen että tykkäät naisesta mutta et ole viellä valmis jättämääm kaikkea taaksesi mitä olet saavuttanut ja rakentanut tulevaisuutesi.
jos tunteesi ovat aidot tätä naista kohtaa, niin aika näyttää onko hän se oikea, jonka takia uhraisit tähän mennessä saavuttamasi asiat.
tsemppiä asioitten valkenemiseen ja oma on ratkaisusi, ja sitä on vaikea näin "ulkopuolisen" ratkaista, muuta kuin neuvomalla =)
varmasti ahdistavia ja pelottaviakin tunteita käyt läpi. mutta kyllä ne tunteet tätä naista kohtaan tulee selvemmin esille jos olisit todella kiinnostunut häntä kohtaan. näin uskon.
Mun tilanteessa on jotain samaa...
Olen miehen kanssa avoliitossa asuva bi-nainen ja korviani myöten ihastunut naispuoliseen työkaveriini. Itselläni on takana yksi pidempi suhde naisen kanssa ja pari lyhyempää.
Työkaverini "tunnusti" minulle hiljattain olevansa lesbo, jonka tosin arvasin jo aiemmin. Kerroin hänelle, että minulla on kokemuksia myös naisista.
En tosin puhunut tunteistani häntä kohtaan mitään.
Minun on vaikea keskittyä töihini ja olla punastelematta hänen seurassaan. Luulen, ettei hän aavista tunteitani, ei ainakaan niiden syvyyttä, vaan kuvittelee minun elävän onnellisessa parisuhteessa. Suhteeni olikin mielestäni onnellinen ennen kuin tapasin tämän työkaverini. Nyt en muita pysty ajattelemaankaan. Tästä johtuen olen päättänyt lopettaa nykyisen suhteeni, etetn loukkaa avokkiani enempää.
Yksi asia tässä surettaa; työkaverini ei selvästikään ole kiinnostunut minusta "sillä silmällä" vaan etsii aivan erityyppistä naista.
En tiedä pystynkö jatkamaan töitä kyseisessä työpaikassa, enkä tiedä edes uskaltaisinko tunteeni tunnustaa? Äsh, varmaan sekavaa tekstiä....tunnekuohuissa ajelehdin...
Tunteiden "syvyyttä" jäin miettimään. Rakastunut ilmeisesti olet ja silloin sitä ihminen saattaa tehdä ratkaisuja, joita ei "järjissään" tekisi tai enää tee. Kun on oikein rakastunut, mitää lopullisia päätöksiä ei kannattaisi tehdä entisen jättämisestä eikä uuden ottamisesta. Silmäsi avautuvat sitten, kun olet jo vähän vähemmän rakastunut. Tunnut tietävän sen itsekin.
Jos entinen suhteesi oli onnellinen ennen kuin tapasit tämän uuden ihastuksesi, niin mahtaako "entinen" suhteesi olla sen vähempää onnellinen nytkään, vaikk olet ihastunut toiseen? Sellaista sattuu elämässä eikä sitä kaikkien ihastumisien vuoksi entistä jätetä. Suhteisiin kuuluu notkahduksetkin ja niiden yli mennään. Tästä uudesta ihastumisesta entinen suhteesikin voi saada uutta potkua.
Amanda kokee ihan samaa, mitä kuka tahansa heteronainen, joka on liitossa miehen kanssa ja ihastuu toiseen mieheen. Amandan kohdalla vaan on kysymyksessä se, että hän ihastui naiseen.
Amanda joko selvittää asioita itsensä kanssa ja katsoo haluaako olla miehelleen uskollinen vai lehteekö pettäjän tielle.
Amanda ei välttämättä ole lesbo eikä edes bi. Amandan on itsensä itsensä kanssa itseänsä mietittävä ja vaikka mentävä keskustelemaan vaikkapa setaan, jos kaipaa reflektiota itsetutkiskeluun.
Amanda ihastuu naiseen muttei välttämättä ole bi tai lepakko, hetero siis ihastuu samaan sukupuoleen?!
Vai pettäjän tielle! Entäpä jos Amanda vaihtaa miehensä tähän naiseen. Rakkaudeksi sitä sanotaan, vai?
Jos on todella kaapissa niin silloin ei mitkään setat tule kysymykseen. Ei varmaan Amanda tiedä edes mikä se sellainen seta on.
Luulempa, että tälläisia Amandan kaltaisia ihmisiä on enemmänkin, mutta eivät uskalla myöntää itselleen asian todellista laitaa, säälittävää.