Kirjoitan tällä palstalla jonkun verran itsekin
syvistä tunteistani, joita käyn elämässäni läpi.
Siksi kysynkin teiltä muilta, onko tänne kirjoittaminen teille ns. runoterapiaa?
vai voiko ylipäätään runous olla terapiaa?
syvistä tunteistani, joita käyn elämässäni läpi.
Siksi kysynkin teiltä muilta, onko tänne kirjoittaminen teille ns. runoterapiaa?
vai voiko ylipäätään runous olla terapiaa?
Vastaukset 61
Vanhimmat
Sanat ovat tunteiden siirtovälineitä. Sanat ovat tiedonsiirron välineitä.
Sanoilla voi purkaa ahdistusta, ilmaista iloa, suuttumusta, mitä vaan.
Miksi ihmiset haluavat tietää toistensa (tuntemattomien) tunteista?
Julkituodut sanat ovat sydämessä olevien asioiden
ulospääsyä... Hyvä kysymys, tuo että miksi ihmiset haluavat tietää toistensa tunteista?
Olisiko se samaistuminen yksi asia siihen?
että toiset innoissaan maksavat siitä, että pääsevät lukemaan toisen sisältä tulevaa tuskaa ja ahdistusta...!?!? Olemmeko masokisteja kaikki?
uteliaisuus toisten vaikeuksista varmaankin nostaa
ihmistä itseään jotenkin paremmaksi eli ruokkii
itsekkyyttä. Siksi lööppiuutisetkin myyvät niin hyvin ja se on todella surullista, sillä lähmimmäisestä välittäminen on mielestäni sitä
että itkemme itkevien kanssa ja iloitsemme iloitsevien.
Runous on pahimmillaan iskuja kohti
mutta parhaimmillaan hoitavaa ja rohkaisevaa...
että kenen runoja luet, häneen parhaiten itsesi samaistat.
Tai... kenestä kertovia juttuja luet lehdistä, häneen tunnet samaistuvasi...?
Ja niinkin, ettei lue semmoisia kehen ei samaistu?
ihminen on niin laumasielu ja vertaistuki on parasta
myös tässä runoterapiassa...
ei tunne samaistuvansa juuri kehenkään? Jos juuri kukaan ei anna mitään?
Ystäväni kanssa mietittiin juuri tuota yksi päivä
eli mten semmoinen ihminen joka on todella yksin
pystyy peilaamaan kehenkään toiseen, kun ei ole sitä peiliä? muuta kuin oma itse katsoo joka päivä
sieltä peilistä...
parempi vaihtoehto yksinolemiselle samaistuminen kehen hyvänsä?
Mitä itse ajattelisit?
haluaisitko samaistua esim. johonkin rikolliseen?
tai johonkin mikä sotisi omaatuntoasi vastaan...
enkä samaistu, mutta lehtien kansista päätellen monet suomalaiset niin tekevät...
Siksi valitsenkin etten osta, enkä lue niitä lehtiä enää. Tästä runoterapiasta vielä -
tavallaan jos ei ole kotona sitä " toista peiliä "
mihin itseään peilaisi, niin tämä sanallinen ilmaisu ja jakaminen runon muodossa voi olla sitä
eikö niin?...
mutta runotkin voidaan tulkita väärin. Toivottavaa lienee, että runon kirjoittaja ja lukija ovat samalla "tasolla".
Miten ajattelisit sen saman tason tulevan?
sielujen sympatiaa..
Sympatia ja empatia on varmaan yksi tärkeimpiä osia
myös runoilussa...
olet oikeassa.
Ja, jokainen jolta sitä empatiaa saa,
kun elämä kolhii - on tärkeä juuri sillä hetkellä, siinä
tunnelmassa.
En jaksanut lukea koko ketjua, joitan vain
otsikoiden mielenkiinnon perusteella, mutta
taidat kyllä olla joku vakkarikirjoittaja
täällä - luulen ma.
Mielenkiintosia juttuja sulla, ja ainakin olet
saanut huomiota :)
Kiwaa iltaa ja kynttilöitä.
Se onkin jännää miten ihmisen voi tunnistaa
jopa kirjoitustyylistä *VIRN
Tänään olen kirjoitellut tähän ketjuun mielelläni
sillä on hienoa oppia tuntemaan ihmisiä tällä palstalla, sillä kyllä sen aistii, kuka kirjoittaa
rehellisesti ja on meitä monia yksinäisiä
myös täällä, siksipä tämäkin on tavallaan peili
millä peilaamme toisiimme - vaikka emme kuvaa näekään...
Hyvä se on hyvää ja paha pahaa, vai? Itsekkyydestä ja oman edun tavoittelemisestakin voi toisinaan seurata jotain hyvää. Loppujen lopuksi on ihan oman etumme mukaista kohdella muita ystävällisesti ja rakastavasti. Järki käteen. Tunteet nyt jylläävät jokaisella, mutta vaikein osuus on valjastaa tunteensa järjellä oikeaan käyttöön. (Erittäin inspiroivan keskustelijan ajatuksia myötäillen. Valitettavasti en muista hänen nimeään, mutta hän esiintyi hiljattain ylellä Punainen lanka -ohjelmassa, joku kriminaalipsukologi). Toisen tuskasta lukeminen voi olla palkitsevaa monista syistä: omat vaikeudet muotoutuvat oikeisiin mittasuhteisiin, voi tuntea yhteyttä samoja asioita kokeneen kanssa, samaistua. Samalla voi ajatella auttavansa. Miksipä muuten ihmiset tuskaansa nettisaiteille valuttaisivat kuin halussaan tulla luetuiksi ja kenties ymmärretyiksi? Sitä paitsi, tuskasta, menetyksestä ja elämän pimeistä puolista yleensä kertovat runot eivät välttämättä, ainakaan suoraan, kerro kirjoittajansa elämästä. Runon kirjoittaja ja puhuja ovat eri asioita. Mutta, mutta... Koko keskustelun aloittajan kanssa (ja samalla myös Sinun kanssasi) olen samaa mieltä siitä, että esim. iltapäivälehtiä ostelemalla toisten kärsimyksellä mässäily on vastenmielistä.
KriminaalipsYkologi. Musta taasen vois varmaan tulla sellanen psukologi... Nopeet sormet.
kirjoittaminen voi olla ja itseni kohdalla onkin jonkinlaista sisäistä harmonian etsimistä erilaisten tunteiden keskellä, jokin viisas voisi sanoa sitä terapiaksikin.
Niin, totta kirjoittaminen rauhoittaa myös levotonta mieltä ja sielua ja sehän on tietynlaista terapiaa.
Kirjoittaminen on rakas, vanha harrastukseni, jonka löysin elämäni kriisitilanteessa uudelleen. Sen lisäksi kirjoittaminen on minulle terapiaa. Puhumisessa olen huono. Varsinkin omat tunteeni ovat sellaisia asioita, joista pystyn harvemmin kenellekään puhumaan - etenkin, jos koen ne vääriksi tai jos tunnen tehneeni joskus jotakin toista ihmistä kohtaan väärin. Olen taitava murehtimaan tekemiäni tyhmyyksiä jopa vuosikausia.
http://www.wetterhoff.hamk.fi/ohjaustoiminta/curec/Kirjalterapia/sld001.htm
http://www.kirjallisuusterapia.net/
Joskus kriisitkin ovat avautuvia mahdollisuuksia
löytää uutta, niin ainakin haluan uskoa =)
Kirjoittamisen terapia peilaa omia tunteita
paperille, joista niitä on helpompi tarkkailla
vähän niinkuin ulkopuolelta itseään...
Hienoa että olet löytänyt UUTTA
ja päässyt eteenpäin ja joskus on hyväkin
ettei turhia turise, mutta menneet on hyvä jo jättää taakseen.
Asioiden ilmaisemista
kirjoitetuin sanoin, kun
usein voi tosiaan tuntua siltä,
että ääneen sanotut sanat ovat
liian räikeitä, liian kovia tuoda
päivänvaloon.. runon rakenne antaa
pehmeämmän, himmeämmän muodon tai jos
niin haluaa, kovinkin räikeän mahdollisuuden
sanoa 'ääneen' sanottavansa, järjestää sisäistä
maailmaansa.. Kyllä, runo on varmasti terapiaa...
kaikki ihmisen tekeminen on sitä, yritystä löytää
oma paikkansa suhteessa toisiin, suhteessa omiin tunteisiinsa ja ymmärtääksen muiden --- olemusta?
eli runous on terapiaa - hoitavaa jakamista
sisään ja ulos - itselle ja toisille.
moni varmaan kirjoittaa tunteistaan enemmänkin kuin kokemuksistaan ja fiktiivinen runous on itselleni
aika vierasta, se menee sitten enemmänkin tarinaksi
Sisään ja ulos,
suuntauminen itseen
ja ulkomaailmaan -
sillan, suhteen rakentamista
näiden välille.
Monenlaista tarinaa,
ja monenlaista runoa
kunkin säkeen takana?
Hyvä kysymys sinänsä.
Täällä puistossa missä usein kävelen
on kaunis kaarisilta ja se puhuttelee
aina kun kävelen siitä
jotenkin se kaari siinä, on niin kuvaava
kohoaa ja taas laskeutuu...
mielensä ja korvansa,
monenlaista yhtymää
asioiden välillä näkee
ja kokee -
mielenkiintoista elämä siis!
Suru meinaa lävistää kuin miekka sydämen
mutta totta, että itku ja ilo, rakkaus ja viha
käsi kädessä.
Olen pohtinut hiljaisuutta, miten vaikeaa
ihmisen on hiljentyä, kun joka paikassa on melua
ja oma sisinkin on monesti niin levoton...
sekoittuvat,
vastakkaiset tunteet
kulkevat mukanamme.
Runot hyviä väyliä
purkaa niitä -
palaten kysymykseesi.
Runoilkaamme siis. :)
Kauniisti kuvailit =)
Mitä mielestäsi on fiktiivinen runo?
itselleni se tuntuu vieraalta, koska runoilu on niin paljon syvempää kuin pelkkä kuvitteellinen mielikuva jostain...
sekoittuvat fiktio
ja todellisuus niin,
että kenties tunnemaailma
on totta, joskin tarina
saattaa olla kuvitteellinen.
Tuo tekeekin runoilun mielenkiintoiseksi
kun tavallaan ne tunteidemme syvimmät todellisuudet
voivat värittää kuvitteellisen maiseman
eli taidetta, eikö näin?
miten vain haluaa
nimittää..
Itseilmaisun taidetta =)
tehdäänkö pieni runonpätkä yhdessä
kokeillaan miten sujuisi?
aloitako vaikka sinä... ( yhteistaidetta )
Runoilu on kuin korttipakka
heitellään sanoja paperille kuin kortteja pöytään
Pienet kortit on ruikutusta
isommat kehumista
kuvakortit on onnen ja rakkauden valttia
Huumori on jokeri
Ihan kivasti ilmaistu.
Mutta voisiko olla myös niinpäin että
pienemmät olisi kehumista
isommat vähemmän kehumista
kuvakortit yhteyden rakentumista
jokeri naamarit pois
ja lopuksi koko pakka
olisi huumori ;)
jospa minä aloitan...
*
YHTEISTAIDETTA
Ilmaisen tuulelle itseni
heitän kuperkeikkaa
ruohikon päällä
mihin lumi ei ole
vielä tehnyt enkeleitään
*
jatka sinä tästä/ tai kuka vaan...
koskaan kuihdu
Missä linnut pihapuissa
visertää
on kesä sydämissä
meillä aina......
viima tuulenkin on laina
sisällä kesän sydämen
vaikka maa olisi valkoinen
kuperkeikkoja nurmella heitän...
lumiukon teen
mustat on silmät sillä
lyhty kädessä
valaisemassa
kun kuperkeikkoja nurmelle valkoiselle
heitän...
ylimääräiset taakat
selästäni heitän
näin kepeästi nousee jalka
loppuu tuo ukkovalta...
heitän ei käy....
laitetaan selästäni peitän
tee sinä lio lopetus tähän
Taidat olla tosi kortti peluri
Nosta pakka sanoi mustalais akka
kerron totuuden huomisesta
52 tarinaa ilmaisi aika paljon
tpientä ja suurta
viestini jälkeen,
joten jäi
yhteisruno meidän
osaltamme tekemättä...
toisen kerran sitten!
Entinen olen korttiakka
nyt on poltettu pakka
enää en usko uhkakuviin
katson totuuden uniin
elämäntarinani tosi on
koskaan ei lohduton
Kun vastasit :)
voimme tehdä sen
vaikka huomenna
ilman piripintaa
kuljemme ihmisyyden
runovirtaa
Hyvää iltaa vaan!
Tuossa kun kävelin lenkillä
niin katselin miten paljon ihmiset ovat jo laitelleet jouluvaloja ja sehän on vaan hyvä
kun on niin pimeää ja sateista...
jouluvalot ikkunaan
asetin -
Valoa kaipaa.
Jotenkin pimeys tuo niin herkän
kontrastin kun siihen pienenkin valon sytyttää.
Joskus jopa kynttilänliekki lohduttaa...
jospa minä aloitan...
( C )
YHTEISTAIDETTA
Ilmaisen tuulelle itseni
heitän kuperkeikkaa
ruohikon päällä
mihin lumi ei ole
vielä tehnyt enkeleitään
( L )
kukat eivät koskaan kuihdu
missä linnut pihapuissa
visertää
on kesä sydämissä
meillä aina
( C )
viima tuulenkin on laina
sisällä kesän sydämen
vaikka maa olisi valkoinen
kuperkeikkoja nurmella heitän
( L )
maahan valkeaan
lumiukon teen
mustat on silmät sillä
lyhty kädessä
valaisemassa
kun kuperkeikkoja nurmelle valkoiselle
heitän
( C )
ylimääräiset taakat
selästäni poistuu
näin kepeästi nousee jalka
loppuu tuo ukkovalta
( L )
vielä viimeisellä
kuperkeikalla lunta heitän
ennenkuin sinulle
selkäni peitän
***
Näin hienoa yhteistaidetta
meillä Lion kanssa tuli..:)
* taputtaa **
tuli sen kummemmin miettimättä, harmitta vaan kun joku luulee mua ihan sekopäiseksi koska tuo viimeinen värssyni joutui tuonne ylös ja kirjoitin vielä nickisikin väärin, sori!
ei kukaan luule sua sekopääksi
höps... se on vain oma tunneoletuksesi
kun tekee jonkun virheen, mutta se ei tee sinusta
yhtään huonompaa ja jokainen meistä virheitä tekee
monesti me eksymme juuri omien tunteidemme tulkinassa totuudesta...
Pyhä päivä tuo hiljaisuutta
jonka voi aistia luonnossa
talvi odottaa nurkan takana
kurkistaa milloin kesän esirippu
sulkeutuu ja tulee levon aika...
maa musta jäinen
allaan
Kohta ehkä tulee
ensilumi
valkeaksi maisemat
maalaa omilla tarvikkeillaan...
saa levätä myös ihminen väsynyt
työ kaikki päättynyt
Luonto lepää roudan alla
taitaa tulla halla...
jouluun ei oo enää
kauaa aikaa....
Sydämissä ilo raikaa
joulu ei ole vain taikaa
lahja seimessä taivaan on
ihmisille korvaamaton
Jesuslasta ihanaa
kaikkien kansojen ystävää
Kiitos olkoon taivaan ja
maan valtiaalle
meidän Suurelle armahtajalle...