Omaani

Vanhaan hyvään aikaan pohjalaiseen maalaispitäjään valittiin nainen opettajaksi. Kunnan napamiehiä oleva isäntä nouti opettajan hevosella rautatieasemalta.

Kylälle tultaessa oli tien vieressä komeaa tukkimetsää, opettaja ihasteli metsää ja sanoi, että onpa tämän palstan omistajalla hyvää metsää.

Isäntä ajeli hetken ja sitten sanoi, omaa en kehu mutta minun on.

Ajeltiin edelleen ja tuli vastaan isot ja komeat viljelykset. Taas opettaja kehui, että onpa tässä komeaa viljelystä.

Isäntä taas ajeli hetken aikaa ja sanoi, omaa en kehu mutta minun on.

Sitten tuli vastaan poikasia jotka olivat olleet ongella. Isäntä kysyi pojilta, minkälaisia kaloja olette ongella saaneet.

Pojat sanoivat, että sinun mulkun mittaisia.

Isäntä taas ajoi hetken hiljaisuudessa ja sitten sanoi, Omaani en kehu mutta aikamoisia vonkaleita ovat pojat onkineet.