Runoilun kaksi huonetta
Tulen pimeään huoneeseen
runoilun tummaan tupaan
Huone on pimeä vain varjot kuvastuvat seinillä
kuulen ääniä kuiskauksia
kuulen itkua valuistusta
kyyneleitten rapinaa lattialle
joka puolella kuiskataan kaipausta
etsitään lohdutusta
Hapuilua epätoivossa etsien tyydytystä
tyhjät kädet haparoivat ilmassa etsien tukea
Ketkä kuiskaavat näen vain varjot seinillä
kalpeat kasvot häipyvät pimeyteen
kulkevat hahmojen asuissa vaikeroiden
Kuljen läpi huoneen
astun sisään runokammariin
huone on valoisa
kohtaan iloisia kasvoja
he istuvat avotakan ääressä
purpuranpunaisella matolla
he kertovat omia elämänkokemuksia
rakkaudesta ja onnesta
nauravat omille kommelluksilleen
joita elämän varrella on sattunut
kuuntelen ja ihailen heidän elämänviisautta
iloiset kasvot luovat lämpöa ja rakkautta
rakkauden hymnit täyttää sydämet
Runous on mielikuvituksen maailma
ihminen haaveilee ja leikkii sanoilla
seuraa punaista lankaa joka kulkee hänen
mielimaailmansa läpi
hän kokee hengellistä tyydytystä
omista ajaatuksistaan
saa henkisen orgasmin
vajoaa syvempään mielikuvituksen maailmaan
haaveilee usista kuvioista joita
hän voisi rimmata kokonaiduudessa
lyyrilliseen kuvoioon
Katson ulos ikkunasta ilta auringon laskua
edessämme aukeaa onnen ja haaveitten valta meri
Ilta auringon säteet valaiseva horisontissa leijailevia Cumulus pilviä joiden päällä
Enkelit istuvat ja soittavat harppua
kuuntelen kaukaista sointua
vajoan haaveisiin
kaikki on kaunista
olemme onen ja haaveitten maassa
kiitos kaikkivaltiaalle joka on luonut kauneuden
Tulen pimeään huoneeseen
runoilun tummaan tupaan
Huone on pimeä vain varjot kuvastuvat seinillä
kuulen ääniä kuiskauksia
kuulen itkua valuistusta
kyyneleitten rapinaa lattialle
joka puolella kuiskataan kaipausta
etsitään lohdutusta
Hapuilua epätoivossa etsien tyydytystä
tyhjät kädet haparoivat ilmassa etsien tukea
Ketkä kuiskaavat näen vain varjot seinillä
kalpeat kasvot häipyvät pimeyteen
kulkevat hahmojen asuissa vaikeroiden
Kuljen läpi huoneen
astun sisään runokammariin
huone on valoisa
kohtaan iloisia kasvoja
he istuvat avotakan ääressä
purpuranpunaisella matolla
he kertovat omia elämänkokemuksia
rakkaudesta ja onnesta
nauravat omille kommelluksilleen
joita elämän varrella on sattunut
kuuntelen ja ihailen heidän elämänviisautta
iloiset kasvot luovat lämpöa ja rakkautta
rakkauden hymnit täyttää sydämet
Runous on mielikuvituksen maailma
ihminen haaveilee ja leikkii sanoilla
seuraa punaista lankaa joka kulkee hänen
mielimaailmansa läpi
hän kokee hengellistä tyydytystä
omista ajaatuksistaan
saa henkisen orgasmin
vajoaa syvempään mielikuvituksen maailmaan
haaveilee usista kuvioista joita
hän voisi rimmata kokonaiduudessa
lyyrilliseen kuvoioon
Katson ulos ikkunasta ilta auringon laskua
edessämme aukeaa onnen ja haaveitten valta meri
Ilta auringon säteet valaiseva horisontissa leijailevia Cumulus pilviä joiden päällä
Enkelit istuvat ja soittavat harppua
kuuntelen kaukaista sointua
vajoan haaveisiin
kaikki on kaunista
olemme onen ja haaveitten maassa
kiitos kaikkivaltiaalle joka on luonut kauneuden
Vastaukset 2
Vanhimmat
että mitä syvemmälle ihminen menee itseensä, sen tuskallisempia ovat runot. Alussa ovat valoisat huoneet, joissa iloitaan. Syvyydessä synkistyy, mutta sinnekin on mahdollista kuljettaa valoa.
Mielimaailmassa on useita väreja
joita sotketaa mielen mukaa
Kiitti sulle