Rakkaani sä oli ensin mun kullan nuppu
sua hopeisessa rasiassa säilytin
Sitten sä olit mun ruusun nuppu
lasimaljassa aina sua ihailin
Sitten sä olit mun kultainen kyyhkynen
mutta sen tien sä lensit tiehesi
Nyt istun yksin
tyhjä on lasimalja
tyhjä on hopeinen rasia
Tää on mun sydäntä särkevä asia
sua hopeisessa rasiassa säilytin
Sitten sä olit mun ruusun nuppu
lasimaljassa aina sua ihailin
Sitten sä olit mun kultainen kyyhkynen
mutta sen tien sä lensit tiehesi
Nyt istun yksin
tyhjä on lasimalja
tyhjä on hopeinen rasia
Tää on mun sydäntä särkevä asia
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuli mieleen vanha juttu siitä kun perhosta pitää kädellä se saattaa pysyä siinä mutta jos puristaa käden kiinni se kuolee.
Jos kädellä oli hyvä olla siihen voi lentää takaisin.
on tämän runon säkeissä, ja mielenkiintoisella
tavalla etenee - herttaisilla sanonnoilla.
Mukavaa luettavaa, vaikka päättyykin hieman
surullisesti.
Kävi katkerasti
Vaimo lensi leivon lailla
Lue Loma leski 21/11-06
antoi paremman maun suuhun
runossakin, jos olisit riimitellyt silloin yhtä hyvin saisit vieläkin ihailla kyyhkystäsi, kiitti runostasi, mitä se meille opettaa joo, ole aina lämmin ja hellä niin olen kuin kukka sun kämmenellä