Yleistietoa berninpaimenkoirasta kaivataan....

noutajat voisivat olla sopivia, joskin kohtalaisen paljon aktiviteettejä tarvitsevia. esim. labradori tai sileäkarvainen noutaja mielestäni sopivat teille aika hyvin, mutta ne eivät ole kyllä mitään suojelukoiria. jos pystyy tarjoamaan mukavasti aivojumppaa ja liikuntaa, niin voisin kuvitella teille myös briard-rotuisen koiran, tosin se on turkkirotu.siltä löytyy myös sitten hieman sitä suojeluvaistoa ja kokoa ja näköä, etenkin mustalla.

mutta vastailenpa kuitenkin.

1-2. Bernin keskimääräinen ikä on mahdollisesti juuri 8 vuotta. Perinnöllisiä sairauksia tietääkseni on ja berniä ostaessa on hyvä selvittää vanhempien tausta, kunnolla.
3. Berni ei ole hankala kouluttaa, mutta iso koira vaatii aina oikeanlaisen peruskoulutuksen.
4. Berni ei vaadi jatkuvaa aktiviteettia, mutta ei ole mikään yksin tarhassa makoilijakaan.
5. Varmaankin yksilöstä riippuvaista
6. Luultavasti tulee toimeen. Pienenä kun kaniin tottuu, kuuluu se osaksi perhettä.

Muita rotuvaihtoehtoja: vanhaenglanninlammaskoira
Ja toisena vaihtoehtona pyreneittenmastiffi, joka kyllä vaatii omistajaltakin jotain.

1. Onko koiran keskimääräinen elinikä todellakin vain n. 8 vuotta? Kuinka pitkään bernit yleensä elävät?

Berneillä on aika lyhyt tuo keskimääräinen elinikä, sillä ne on jalostettu niin isoiksi, että esimerkiksi lonkkaviat vievät lopulta koiran. Kuitenkin oikealla ruokinnalla ja liikunnalla voi estää esim. lonkkavikoja. Tuo 8 vuotta lienee keskiarvo, tuttavillani on bernit eläneet kymmenisen vuotta.

Minulla on kaksi berniä, joista vanhempi narttu (6 v.) alkaa olla jo aika vanha. Sillä on ilmeisesti synnynnäinen sydänvika ja se on jo nuoresta ollut erikoisen huonokuntoinen. Se, että narttumme on leikattu, huonontaa kuntoa sillä se lihoo erittäin helposti. Siitä koulutettiin jälkikoiraa (erittäin hyvä hajuaisti) mutta kunto ei kestänyt sitä hommaa. Toisaalta nartun velipuoli (kohta 5v) on täysin pentumainen; energiaa riittää vaikka kuinka paljon. Tämä koira on aina iloinen ja innokas mihin hommaan vain.


2. Bernillä on kuulemma useita perinnöllisisä sairauksia. Mitä nämä sairaudet ovat ja kuinka yleisiä ne ovat (%) ?

No ainakin ne lonkkaviat, en ole varma kuinka yleisiä sydänvian ovat. Kaikilla koirilla on melkein perinnöllisiä sairauksia.

3. Koulutus ja liikunta?

Iso koiraa tarvii aina paljon liikuntaa. Paras mielestäni on, jos on mahdollisuus pitää koiraa vapaana lenkillä, sillä niin se saa juosta niin paljon kuin haluaa.

Koulutus riippuu aina koirasta. Meidän koirat ovat ihan erilaisia kouluttaa; narttu on itsepäinen ja vaatii paljon enemmän kuria ja työtä mutta uros suostuu helposti. Kuitenkin jos nartulle on jotain saanut kunnolla opetettua, niin se osaa sen aina, uros hökälehtii ja voi unohtaa joitain temppuja...
Mielestäni bernit on kuitenkin suht. helppo kouluttaa eikä meidän koirat ainakaan koskaan ole kyseinalastaneet ihmisten auktoriteettiä. Kysymys on vain omasta jaksamisesta ja siitä, miten täydellistä ´suoritusta vaatii.

4. Tarvitseeko berni paljonkin aktiviteetteja? Riittääkö esim. säännöllinen muutaman kilometrin lenkki päivässä ja lisäksi silloin tällöin hiukan muuta toimintaa?

No tuo lienee se vähimmäismäärä. Jos otat koiran, niin mene vaikka koirakerhoon. Siellä leikitään koiran kanssa ja koulutetaan sitä samalla. Koirat tykkää ja on aktiviteettia molemmille!

5. Suojeleeko berni omistajaansa vaaran tullen? Onko se yleisesti ottaen sosiaalinen ja ihmiseen kiintyvä rotu?

On sosiaalinen ja erittäin ihmiseen kiintyvä. Vartiointivietti riippuu koirasta. Taas ottaakseni omat koirani esimerkiksi:
Narttu suojelisi meitä vaikka hengellään, mutta uros on aika arka että siitä en osaa sanoa. Perhe on kuitenkin berneille kaikki kaikessa. Siis koko perhe.

6. Meillä on myös kani. Voivatko berni ja kani tulla toimeen keskenään, vai onko ne ehdottomasti pidettävä erillään toisistaan?

Oppii, jos nuoresta asti totutetaan. Meidän uroskoira tosin pelkäsi marsua, kun näki sellaisen sisätiloissa ensi kertaa =)

Käy tutustumassa

http://www.sennenkoirat.net/

Syöpä on perinnöllinen sairaus harmillisesti :(

minulla oli berni uros ja vanhemmillani sen veli.
kerron vastauksia kokemukseni pohjatessa näihin kahteen.

1. toinen koira eli 9 ja toinen 10 vuotiaaksi, eli keskimääräistä vanhemmaksi.
2. berneillä esiintyy paljon syöpää ja nivelsairauksia. nivelet saa varmistettua monesti tarkalla
pentuajan ruoalla ja liikunnalla. meillä koirat söi suurille koirille tarkoitettua penturuokaa ja
ulkoilivat enimmäkseen vapaana. meillä molemmille koirille tuli munuaisten vajaatoiminta joka
koitui toisen kohtaloksi, toiselle hoito auttoi ja se kuoli lopulta ihan vanhuuteen.
3. Tapakasvatus kannattaa opettaa jos olet vähääkään käyttämässä koiraasi yleisillä paikoilla, kodin omat
pelisäännöt oppii kyllä arjen ohella, berni on yleensä säyseä ja sopeutuvainen, mutta jos sen
päästää "villiintymään" niin siitä todellakin voi tulla suuri elämän vaikeuttaja.
4. meidän koirat oli nuorena erittäin enegisiä ja tarvitsivat paljon tekemistä ja liikuntaa, mutta noin neljän
vuoden iässä ne rauhoittuivat ja olivat erittäin tyytyväisiä niin lunkeina kotipäivinä kuin myös
aktiivisina metsälenkki ja halkosavotta päivinä. tärkeintä että koira on perheen mukana kaikessa
touhussa ja touhuttomuudessa.
5. oma bernini ei monesti näyttänyt mitään vartioimisen merkkejä, kaksi kertaa tulee äkkiseltään mieleeni.
eka oli kyllä ihan hyväkin, vieras äijä tunki iholle iltalenkillä niin koira ponkaisi ojasta meidän väliin, ei
tehnyt muuta kuin vain seisoi ja tuijotti tunkeilijaa, mutta se riitti. :) toinen kerta oli kun kaveri oli
luonani päivystämässä että putkimies käy niin koira ei luottanut kaverin arviointikykyyn että putkimies
on harmiton tulija vaan vartioi kylppärin ovella koko ajan tuijotus päällä. kun olin itse kotona niin vaikka
keskellä yötä sai tulla kuka vain ja miten vain kunhan olin ok asian kanssa. vanhempieni koira taas alkoi
vartioida vain jos huomasi tulijan pelkäävän ja varovan ja silloin se oli siirrettävä pois tilanteesta ettei
tullut konflikteja. voisin olettaa että tosipaikan tullen voi luottaa siihen että berni suojelee.
6. Minun berni näki ensimmäisen kissansa 4 vuoden iässä kun hankin itselleni kissanpennun. koira nuuskaisi
kerran ja that`s it, sama homma kun pari vuotta myöhemmin hankin kanin. kani sylissä ja esittely koiralle,
sen jälkeen kani sai syödä koiran kupista koiran katsoessa vierestä (jäniksen tavatessaan kyseinen koira
kyllä ajoi takuu varmasti).
Ihan yleisesti ottaen, aivan upeita koiria, ikävä on kova ja kun tilaa on enemmän, niin takuuvarmasti taloudessani on taas berni. Onhan niillä aika paljon sairauksia, mutta kun katsoo mistä koiran ottaa niin aika hyvin voi minimoida ongelmat, jos koira kuitenkin on sairas niin hoito on aina kalliimpaa suurella koiralla (omalle bernille erikoisruoka, lääkkeet ja ravintolisä maksoi viimeisen vuoden n.300€ kuussa) mutta kun kyseessä opn niinkin upea koira, mikä minulla oli kunnia omistaa, niin hintaa ei edes ajattele
4.

ipakitine ravintolisä (auttoi todella hyvin! mutta on kyllä PIRUN KALLIS.... :/) ja hills K/D ruoka. hoidon alussa esiintyi kipuja joihin eläinlääkäri määräsi Litalginia kipulääkkeeksi, pieni sinivalkea purkki. kipujen hävittyä (pari viikkoa) loppuaika meni ihan tuolla ruoalla ja ravintolisällä. puolta vuotta ennen kuolemaa läpikäytiin kyllä haimatulehduskin (rasvaisesta ruoasta johtuen) ja siihen sitten oli ihan täysin päinvastainen hoito (täysin rasvaton ruoka), ilman ipakitineä ei koirani olisi varmaan sitä kestänytkään.. huh, oli se haimatulehduksen aika kun lääkekaapissa suurinosa purkeista kuului koiralle.. mutta siitä tosiaan selvittiin ja koira lopulta vaan väsähti..